Kirjoitukset avainsanalla sisustus

Minna Raudaskoski ei löytänyt mistään sopivaa mattoa kaveriksi toiselle.

- Ja koska olen malttamaton päähäni pälkähti ajatus värittää iloisempia raitoja löytämääni tylsän väriseen mattoon. Käytin Sinellistä ostamaani Schjerning-merkkistä tekstiiliväriä sen verran, että tuli hyvä väri, vähän kuin olisin maalannut taulua. Kiinnitin silittämällä, Minna kertoo.

Tämä oli Minnan ensimmäinen projekti tekstiiliväreillä, mutta häntä houkuttelee kovasti maalata verhot ja vaatteita.

 

Sohva ennen maalausta.

 

Nummelalainen Nea Kivirasi törmäsi netissä ideaan sohvan kankaan maalaamisesta.

- Tarvitsimme sohvan tyttären huoneeseen ja vanhemmiltani löytyi vanha kulahtanut sohva, jonka päätin kunnostaa. Aluksi tarkoituksenani oli ommella päällinen, mutta maalaaminen kuulosti paljon helpommalta ratkaisulta, Nea kertoo.

Hän maalasi tavallisella pensselillä suoraan kostutettuun sohvaan.

- Päälliset eivät olleet irrotettavia, ja maalaus oli todella helppoa. Kastelin sohvan pintaa ensin vähän sumutuspullolla. Maalasin suoraan pensselillä laimentamatta väriä. Tilasin kaksi 500 millilitran pulloa Textil color Schjerning -väriä Kärkkäiseltä. Hinta oli 7,60 euroa pullo, joten sohvan freesaus oli aika edullista!

Nea kiinnitti värin kankaaseen silittämällä leivinpaperin läpi, toinen vaihtoehto olisi föönaaminen.

 

 

Sohva maalauksen jälkeen.

Nea harrastaa askartelua ja ompelua sen minkä lastenhoidolta ja töiltä ehtii.

- Pidän myös sisustamisesta ja uusi asuntomme alkaakin olla kohta sisustettuna mieluisaksi. Mustaksi maalatusta sohvasta on tullut kehuja ja hämmästelyä, että miten ihmeessä sohvaa voi maalata ja pysyykö väri.

 

Kommentit (1)

Johanna

No pysyykö se väri sohvassa? Tarttuuko istujan vaatteisiin? Mökillä odottaa entinen vaalea, nykyinen likainen sohva jonkinlaista puhdistus- tai maalausoperaatiota...

Vantaalaisella Pirkko Mattilalla, 68, on aivan ihana, pinkki kesäkoti keskellä metsää Savitaipaleella.

- Tämä oli aikoinaan äidin serkkujen koti, ja vietin täällä paljon aikaa lapsena. Kävimme aina täällä heinätöissä. Täällä asui kolme sisarusta, kaksi siskoa ja heidän veljensä. Heillä oli kolme lehmää ja he kasvattivat paljon vihanneksia, olivat aika omavaraisia. Kun he kuolivat, koko omaisuus metsineen, maineen ja mantuineen meni valtiolle, sillä heillä ei ollut testamenttia.

Talo oli kolme vuotta tyhjänä, mutta vuonna 2006 Pirkolle tuli mahdollisuus lunastaa se itselleen. Hänelle talolla oli paljon tunnearvoa.

- Kun tulin tänne oli tunnelma jotenkin aavemainen. Kaikki huonekalut olivat paikoillaan, matot lattialla ja kukat kuolleina. Toki pesänhoitaja oli vienyt kaikki arvotavarat pois. Vesiputket olivat haljenneet, koska vesiä ei oltu suljettu talveksi. Vaadin tästä korvausta Metsähallitukselta, jonka omaisuutta talo oli. Sainkin puolet remontin kustannuksista, kannatti olla sinnikäs.

Pirkko pisti heti tuulemaan ja rakensi veljensä kanssa taloon terassin ja lisähuoneen. Yläkertakin rempattiin asuinkäyttöön, sillä Pirkolla käy paljon sukulaisia. Lappeenrannassa asuvan veljen lapset tykkäävät kovasti käydä täällä. Talon nimeksi on muodostunut luontevasti Pinkkilä, sillä sisustuskin pohjautuu pitkälle pinkkiin.

- Vedin tahallaan sen överiksi, ja kaikki leikkuulaudasta  sauvasekoittimeen, paistinpannuun, munaleikkuriin ja leipäveitseen ovat pinkkejä tai kukallisia. Mutta hankin kaiken kirpputorilta tai kierrättäen.

Pirkko kertoo pinkin olleen aina hänen lempivärinsä. Kaikki puhelimesta olkkarin mattoon täytyy olla pinkkiä. Nämä talossa vuosikymmeniä olleet tunkkaisen ruskeat vanhat tuolit saivat uuden elämän, kun Pirkko maalasi puuosat valkoiseksi ja verhoili ne kukkakankaalla. Talossa on myös pinkki keinutuoli ja korituoli.

 

Pirkko on mökillään toukokuusta syksyyn. Hän käy joka aamu kilometrin päässä olevalla järvellä uimassa. Hänelle kuuluu läntti rantaakin.  Talossa voisi asua talvellakin, mutta 600 metrin metsätien pitäminen aurattuna olisi liian vaivalloista.

Talon ulkomaalaus oli beessi ja se oli kovasti hilseillyt. Pirkko meni Lappeenrantaan maalikauppaan ostoksille  ja osti pinkkiä talon pintaan ja pyysi poikaa sekoittamaan pinkkiä ja liilaa ovenpieliä varten, että saadaan punajuuren väristä.

- Kyllä poika vähän pohti, että taitaa tulla aika omaperäisen näköinen talo. Maalasin talon yksin kolmisen vuotta sitten, vaikka tyttäreni kielsivät kiipeilemästä. Myös aitta ja puuliiteri ovat pinkkejä. 

Tontilla on myös vanha navetta, johon Pirkko on tehnyt itselleen askartelutilan. Maakellari ja saunakin löytyvät, ja tonttia on 5000 neliön kokoinen.

- Sukulaismies oli niin kova pilkkomaan puita, että niitä on riittänyt 11 vuotta ja ainakin viisi vuotta riittää vielä. Itsekin tykkäisin tehdä klapeja, mutta tarvetta ei ole.

Remontoiminen ja nikkarointi on Pirkon rakas harrastus. Hän on tehnyt tupaan uudet seinät ja lautalattiat, yksin kaikki! Sisäkaton hän maalasi valkoiseksi kaksi kertaa. Kaikki tämä tapahtui neljässä päivässä!

Sukulaiset naureskelevat hyväntahtoisesti Pirkon pinkille sisustukselle.

- Mutta pikkutytöt arvostavat, Pirkko nauraa.

 

Vanha ompelukone löytyi aitasta. Pirkko teki siihen laudasta pinkin pinnan ja maalasi rungon valkoiseksi. Syntyy kiva telkkaripöytä.

Makuuhuoneessa on äidin tekemä tilkkupeitto ja sukulaisten vanha täkänä seinällä.

Pirkon Pinkkilä elää ja muuttuu koko ajan. Yhteen kammariin hän suunnittelee laittavansa nättiä pikkukukallista tapettia.

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat