Matkalla nyky-Suomessa - menneisyyttä unohtamatta
klo 12:51 | 6.8.2009
Hannu Asikainen on bongannut kotisivulleen nostalgisen matkan kotimaan historiaan ja nykypäivään. Muista bongareista kerroimme ET-lehdessä 9/2009.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkalla nyky-Suomessa- menneisyyttä unohtamatta.
Ihminen on ikuinen keräilijä. Kaapit ja hyllyt täyttyy , sen jälkeen kun ullakolle ei mahdu.
Kaivoin tämän artikkelin tuolta alkupään aiheista, vanha kuin taivas, mutta omaan ikään suhteutettuna vastasyntynyt.
En ihmetellyt kirkkojen kuvaamista, koska oireilen samaa tautia. Tosin olen keskittynyt vain ulkomaan kohteisiin. Pieniin maalaiskylien hartaushuoneisiin sekä maankuuluihin jättiläisiin. Noissa olen aina ihmetellyt että millä ne on saatu aikaisiksi. Toki rikkaita valtioita on ollut ennenkin, myöskin orjatyö on halpaa. Tiiliä tiilen päälle, sinänsä selkeää, mutta monet näistä on arkitehtoonisia helmiä, ettei nykyporukka niitä osaisi tehdä. Kun seinät on kohdillaan, tulee sisustusryhmä loihtimaan käsittämättömän upeita maalauksia seinät ja etenkin katonrajan täyteen.
Yksityiskohdista voisi poimia vaikkapa ikkunalasitukset. On ollut taito ja osaaminen jo silloin. Värikkäät suuret kaari-ikkunat loihtiin sisälle kokonaisuuden että siinä sateenkaaretkin mykistyy.
Eräs kummajainen on myös laatoitettu kirkko. Jonka koko ulkokuori on mosaiikkilaatoilla ( 1,5x1,5 cm) peitetty sokkelista huipujen kärkeen. Kun neliöllä on lähes viisi tuhatta pikkupalaa, niin miljoonissa luku kulkee.
Tämä tietysti rakenneteknisenä kiinnostuksena. Uskonto on toinen aihe ja sen jokainen pitäköön omanaan.
Mitenkähän tästä pitäisi kehittää keskustelu?
Aloittaja vastaa johonkin...mihin?
Vai onko vain ajatustensa selkeyttäjä tuo tekstinsä.
Tuo samainen otsikko löytyy arkistosta sivulta kaksi ja on ilman nimettyä tekijää. Asia on ilmeisesti vastaus ketjuun eikä tarvi sen kummemmin pohtia sitä.
Olen rouva Ö, enkä löytänyt mitään arkiston sivulta kaksi, en ainakaan tähän liittyvää asiaa.
Oli miten oli, mutta tuo aloitusteksti oli sellaista sorttia, mitä luki mielellään. Joten jatkoa, kiitos, sanoo rva Ö.