Raimo, Esko ja Ansa – koiralle ihmisen nimi?
klo 18:11 | 27.10.2014
Mustit ja Tessut tuntuvat väistyvän koirapuistoista ja tilalle on rynnännyt pelmuamaan koiria, joilla on ihmisnimiä. Onko tämä uusi ilmiö?Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä mukava keskustelun aihe, miten tai mistä koirasi on saanut nimensä.
Minun koirani ovat aina saaneet ihmisten nimet. On ollut Remu, Nipa ja jopa Urpokin.Tämä viimeisin tuli pikkuveljeksi kolmelle mopsille. Se oli vilkas pieni veijari joka oli alvariinsa pahanteossa. Ja vaikka niitä veljeksiä ei ihan kuutta ollutkaan niin sieltä Aleksis Kivestä se silti tuli: Viimein tulee hännänhuippu, pikku Eero, liukas luikku.
Ei nimi miestä pahenna. Muorin haukut on ihmisnimisiä. Tädilläni oli aikoinaan kissa jonka nimi oli,,,uskaltaako sanoakkaan,,, no se oli Pilu. Täti huuteli omakotialueella Pilu...Pilu..
Juuli
.
Koira tai muukin lemmikki on nykyään usein omistajalleen "hän", joten ei ihme että lemmikille annetaan ihmisen nimikin.
Lemmikit eivät ole minun juttuni, mutta en halua olla ilonpilaaja. Kuitenkaan en malta olla muistuttamatta: mitä enemmän koiria, sitä enemmän lihansyöntiä ja lihakarjan kasvatusta,
ja sen myötä ilmastonmuutoksen pahenemista.
Nyt tästä varmaankin lihasoppa syntyi!
Meidän koirilla on ollut koirien nimet paitsi nykyisellä. Sen nimeä emme ole itse antaneet, kun eläin tuli meille 10-vuotiaana rescuekoirana.
Minusta on vähän toisinkin päin. Nykyisin ihmisille annetaan ihan selvästi eläimille kuuluvia nimiä. Meillä oli kauan sitten hoitokoira Jere, mutta kyllä ainakin yhdellä tunnetulla jääkiekkoilijalla tiedän olevan saman nimen. Lienee aika vaikea erottaa tai arvioida, mikä on mitäkin.
Mitä sev väliä kutsutaanko hän tai se. Meillä sanotaan "hän" sellaisessa tietyssä sävyssä ja tapauksessa, mutta yleensä koira on "se" ja koirana pidetään muutenkin, vaikka onhan sillä "palveluskunta".
Ei synnytetä lihasoppaa. Koirat aiheuttavat tunteita puolesta tai vastaan. Tunteet sallitaan, mutta se on totuus, että "Koira on ihmisen paras ystävä", lisäksi hyvä apulainenkin.
.
Sama mikä. Yksi poikkeus. En
siedä että minua tai Hukkasta huudellaan ympäri kyliä.
Juuli
Naapurissamme on monta koiraa joilla on naisten nimiä. On hupaisaa kuulla kun esim. "Vienoa" huudetaan. Ei se nimi haittaa koiraa, jos ei omistajaakaan.
Olen kauan sitten ollut onnellinen koiran omistaja, sillä ei ollut ihmisten nimeä, muuten vaan hassu nimi kun se rakas luppakorvani oli aina niin hassuilmeinen. En unohda ikinä tuota karvaista ystävääni, muistoissa on aina.
Ihmisten määrää tällä planeetalla tulisi rajoittaa. Ainut oikea tapa päästä kiinni kaikkiin tämän planeetan ydinongelmiin.
Koiramme nimi oli Tossu. Kun mieheni tuli kotiin pieni koiranpentu kämmenellään sanoi vanhempi poikani, Tossu. Ei tiedä itsekään mistä sen keksi. Kälyni toi kerran lapsille marsun, jota emme olisi halunnut. Hän oli antanut marsulle nimeksi Satu, oli kuulemma lapsille satua. Mutta sitä nimeä lapset eivät hyväksyneet. Naapuritalon Satu oli ilkeä tyttö. Pojan koira on Ivar. Eipä sen nimisiä miehiä tule Ruotsissa joka päivä vastaan. Tytön koira Troy, hyvä ja uskollinen kaveri. 40-luvulla mummolan kiva koira oli Söpö, niin söpö.
Minua ainakin huvittaa kun koirapuiston ohi kävellessä kuulee jonkun huutavan minun nimeäni ja kun käännyn katsomaan niin iloinen koira juoksee omistajan luo :D Vai onko mulla sitten koiran nimi? Milla :)
[ Omille elukoille oon antanu kuitenki sellaiset nimet ettei niitä (toivottavasti) ihmisille anneta ;) ]
Vaikeaa on nykyisin lemmikille (koiralle) nimeä antaa, kun vanhemmatkin yrittävät keksiä erikoisia nimiä.
Nyt tehty kuntotesti osoitti, että kunto on parempi kuin 5 vuotta sitten. Koira tuli kaveriksi 1,5 vuotta sitten. Entinen sohvaperuna käy nykyään lenkillä kolme kertaa päivässä.