klo 20:50 | 6.11.2014
Palaan ihanaan kesään
kuljen päiväkakkaraniitylle
koivikon läpi polkua
askelten alla sileäksi kulunutta
lämmintä ja se auringossa hehkui
Lämpö väreili niityn yllä
mehiläiset tekivät työtään
vieläkin ininänsä voin kuulla,
oli kesä!
Siihen niityn kukkien sekaan
aukaisen huopani
ja lasken eväskorini
sen suuren kiven juureen
Kuulen enää vain elämän
onnellisen huminan
Käännän kasvoni aurinkoa kohti
lepään vain tovin kuunnellen
Uskon, että uusi kesä vielä saa
ja pääsen päivänkakkaraniitylle
ja löydän sen suuren
auringon lämmittämän kiven
jolla istuin niittyäni ihaillen
Aina ei haaveet toteudu,
tiedän, että tuon niittyni
päällä seisoo suuri kivitalo
ja se suuri lämmin kivi
missä lie murskana
Uskomatonta, se ilmestyi oikeaan paikkaan pitkän pitkällä viiveellä.
Ihana lapsuuden kesämuisto? Tänne runojen joukkoon kyllä mahtuu.
3347
Kiitos tuosta kuvasta, se ilahdutti minua, kiitos.v.
Vanha elli
Jokaiselle sylillisen päivänkakkaroita tahtoisin ojentaa.
Kiitos! ♥ Sinulle myös!
Kiitos ystävällisyydetäsi
Ystävällisyys kannattaa, siis kiitos, kiitos!
Kesäkukat ovat valloittavan suloisia, niin kuin päiväkakkarat. Niitä noukin kedoltani sylillisen ja mielikuvissani, muistoissani.. Isälleni.. joka oli maailman paras isä. Joka teki perheensä eteen kaiken mahdollisen niissä olosuhteissa joissa silloin lapsuudessani nelilapsisena perheenä elimme. Siis Isäni ota vastaan nämä vaatimattomat kukat, kiitos, että olit minun Isäni!
Minukin Isäni saa tänäpäivänä muistokukkaset!