Voi hyvänen aika, 57prosenttia vastanneista on kokenut riitaisan perinnönjaon. Mistä ihmeestä olette joutuneet riitelemään?

Meitä on kolme sisarusta eikä yhdelläkään käynyt mielessä jotta jonkun maallisen vuoksi olisi kannattanut lähteä välejä rikkomaan. Tosin olen seurannut sivusta miten sisarkateuden riivaamat siskokset tappelivat yhdestä seinäkellosta.

Kommentit (15)

En usko oikein Mökin muorin ihmettelyn aitoutta.  Jos on pesässä jaettavaa, on myös keskusteltavaa, vaikka riitaan asti. Jos ollaan jakohetkellä kauniisti suu supussa, tulee ajatuksiin jälkipuintia ja se näkyy kanssakäyntien määrässä seuraavien vuosien aikana. Suunnilleen näin. Onhan joukossa niitä, jotka eivät halua mitään, yleensä halutaan jotain, edes Singerin.

Minulla ei ole sisaria, on vain sisarpuolia joilla on kanssani sama äiti. Yhdessä olemme kuitenkin kasvaneet ja hitsautuneet kiinni toisiimme. Isäpuoli, jota kutsuin isäksi kuten sisarenikin kuoli nuorena ja pesää ei silloin jaettu. Kun äitini kuoli 40 vuotta myöhemmin en ollut lain mukaan samanvertainen perijä sisarieni kanssa. Kuitenkin sisareni halusivat jotta perintö jaetaan kolmeen yhtäsuureen osaan eikä kyse ollut aivan pikkusummista.

Moni onkin ihan aidosti ihmetellyt sisarrakkauttamme joka toimi myöskin raha-asioissa.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

riippuu ihan perinnön määrästä ja sen jakajista tuleeko kinaa. jos on vaan yks omakotitalo ja jotain pikkutavaraa niin saahan ton kait jaettua sovulla tai pinellä kinalla.

meit on monta sisarusta ja omaisuutta oli enempi. isoveljeni lieroili vanhempien eläessä silleen, ett sai osakehuoneiston hesasta lahjana ja lahjakirjassa luki, ettei ole ennakkoperintöä. me muut lapset hyväksyttiin lahja sillo aikanaan kun oltiin luulossa, että se oli ennakkoperintöä. oliha se aikamoinen järkytys perinnönjaossa, että veli olis viel osakehuoneiston lisäks saamassa lopuistakin yhtä paljo kun muut.

lisäks broidi oli muka ostanu isältä yhen tontin kun isä makas sairaalassa liikuntakyvyttömänä ja söi noin 20 eri lääkettä eli oli aika lailla tolkuttomassa tilassa. broidi oli tehny kauppakirjan ja esitti kuitin, että oli muka vieny sairaalaan (käteisenä) € 60.000:-! sen kuitin olivat oikeaksi todistaneet kaksi broidin alaista.... mihinkähän ne rahat joutu kun tilille ei ilmestyneet. kai ne joku sairaalassa varasti... ei vaan me muut osattu sillo niiden perään kaivata kun ei teidetty asiasta. niin että tääkin juttu tuli ilmi vasta perinnönjaossa.

jätettiin sitte pesää jakamatta ku oli niin riitasta hommaa. äiti sitte kuoli aikanaa ja eikus rumba vaan jatku. pikkuveli sai äidin allekirjoittaan ennen kuolemaansa kauppakirjan toisesta tontista. veli oikeen maksoi kauppahinnan äidin tilille. sen puolesta siis ok juttu. mutta kun äidiltä oli liikuntakyky menny niin broidilla oli valtakirja nostaa äidin tililtä rahaa asioiden hoitamiseksi. eiku mitä, huomasin, että tililtä häipy koko broidin maksama kauppasumma ja ehkä enempiki. puutuin tähän hommaan kun huomasin sen ja sen jälkeen meni välit pikkuveljen kaa poikki.

niin että tässä muutama esimerkki,miksi perinnöistä riidellään. ei todellakaan jostain käkikellosta tai singeristä. ikinä en olis veljiäni uskonu tollaksi lieroiksi.

 Voi herranpieksut. Meillä kun tapeltiin vain yhdetä Arabian sokerikosta. Tosin veli kävi kaatamassa puut saamaltani tontiltä. Myi ne.  Luvatta tietty. Äiti sitten maksoi puut minulle. Veli ei suostunut korvaamaan mitään. Noloa  se äidin maksamnen .
Juuli

Mökin muori

Minulla ei ole sisaria, on vain sisarpuolia joilla on kanssani sama äiti. Yhdessä olemme kuitenkin kasvaneet ja hitsautuneet kiinni toisiimme. Isäpuoli, jota kutsuin isäksi kuten sisarenikin kuoli nuorena ja pesää ei silloin jaettu. Kun äitini kuoli 40 vuotta myöhemmin en ollut lain mukaan samanvertainen perijä sisarieni kanssa. Kuitenkin sisareni halusivat jotta perintö jaetaan kolmeen yhtäsuureen osaan eikä kyse ollut aivan pikkusummista.

Moni onkin ihan aidosti ihmetellyt sisarrakkauttamme joka toimi myöskin raha-asioissa.

muori kiltti. Et sinä olisi ilman jäänyt. Olit  tasa-arvoinen. Perit myös isäpuolesi niinkuin sisaresi. Näin on laki.On siinä mukavaa kun ei tarvi tapella omaisuudesta joka lain mukaan kuuluu sinulle, vaikka ei olisi adoptoitukaan. Perit siis myös isäpuolesi. Näin on marjat,

juuli

 Muori kiltti. Jos minun äitini menee naimisiin miehen jolla on oma asunto kanssa ja äitini kuolee niin perinkö minä äitini osuuden siihen aviomiehen ja täten myös äitini asuntoon aviolitton kautta jossa ei ollut ehtoja  eli perinkö puolet.  Minua ei ole adoptoitu.

Juuli.

vielä tohon eiliseen kirjotukseeni viitaten klo 23.34. kaikista kamalinta oli kun perintöverot lankes maksettavas melkeen saman tien. mittään rahaa ei ollu saanu ne maksaakseen mutta silti piti maksaa. onnex oli säätöjä jonku verta.mitenhä niillä, joill ei oo säästöjä? velkaako joutuvat ottaan? helppoohan se oli broideilla, voivat myydä sitä kepulikonsteilla saatua omaisuutta.

kummallisinta täss koko hommas on, etten ois halunnu veljien kans välejäni katkaista. oon aatellu, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. pikkubroidi katkas välinsä kaikkiin muihin sisaruksiin, isobroidi on yhteydessä meihin muihin. mun mielestä pitää säilyttää edes puhevälit vaikk kuinka ottas päähän. silleenki oon yrittäny aatellu, ett ehkä mun on vaan tyytyminen vähempään kun muut. mitä väliä maallisella mammonalla, en saa mukaani, kun täältä lähden.

Isäni ja veljensä olivat perineet maatilan, jonka jakamisesta eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen elinaikoinaan. Tämän vuoksi jäi perintönä isäni perillisille ja serkuille jakamaton pesä riesaksi. Pakko oli palkata asianajaja jakamaan pesää. Monen vuoden kiistelyn jälkeen on saatu hovioikeuden päätös jakamisesta mutta vielä joudutaan odottamaan, onko joku hakenut lupaa valittaa korkeimpaan oikeuteen. Stressaa ja turhauttaa sanoin kuvaamattomasti. Toivon, etteivät vanhemmat jätä tällaista "perintöä" lapsilleen.

Vierailija

 Muori kiltti. Jos minun äitini menee naimisiin miehen jolla on oma asunto kanssa ja äitini kuolee niin perinkö minä äitini osuuden siihen aviomiehen ja täten myös äitini asuntoon aviolitton kautta jossa ei ollut ehtoja  eli perinkö puolet.  Minua ei ole adoptoitu.

Juuli.

 

Et peri.

Se asunto tai muu omaisuus, joka äitisi puolisolla oli ennen avioliiton solmimista, säilyy yksin hänen omistuksessaan. Eli perit vain sen, mitä äidiltäsi jää ja siihen ei kuulu hänen puolisonsa omaisuus.

Toisaalla tietenkin perit myös oman isäsi.

juuli
Mökin muori

Minulla ei ole sisaria, on vain sisarpuolia joilla on kanssani sama äiti. Yhdessä olemme kuitenkin kasvaneet ja hitsautuneet kiinni toisiimme. Isäpuoli, jota kutsuin isäksi kuten sisarenikin kuoli nuorena ja pesää ei silloin jaettu. Kun äitini kuoli 40 vuotta myöhemmin en ollut lain mukaan samanvertainen perijä sisarieni kanssa. Kuitenkin sisareni halusivat jotta perintö jaetaan kolmeen yhtäsuureen osaan eikä kyse ollut aivan pikkusummista.

Moni onkin ihan aidosti ihmetellyt sisarrakkauttamme joka toimi myöskin raha-asioissa.

 

 

 

muori kiltti. Et sinä olisi ilman jäänyt. Olit  tasa-arvoinen. Perit myös isäpuolesi niinkuin sisaresi. Näin on laki.On siinä mukavaa kun ei tarvi tapella omaisuudesta joka lain mukaan kuuluu sinulle, vaikka ei olisi adoptoitukaan. Perit siis myös isäpuolesi. Näin on marjat,

juuli

Olemme varmasti käsittäneet toisemme väärin. Kun isäpuoleni kuoli, puolet hänen omaisuudestaan perivät sisarpuoleni, toisen puolen taas äitini, minä en perinyt silloin mitään. Omaisuutta ei kuitenkaan silloin jaettu vaan se pysyi koskemattomana eli jakamattomana kuolinpesänä. Vasta äitini kuoltua tapahtui jako. Äitini osuuden, johon kuului myös tuo hänen isäpuoleltani perimä osuus olisimme perineet kolmisin mutta isäpuolen osuuden olisivat perineet ainoastaan sisarpuoleni. Näin ei kuitenkaan tehty vaan sisareni päättivät että kaikki jaetaan tasan kolmeen osaan. Ymmärrätkö mitä yritän selittää?

 

 

 

Kyllä Mökin muori ihan selkeästi selitit ja kaikki normaalijärjellä varustetut ymmärsivät täysin. Juulilla vain on oma maailmansa ja omat tulkintansa kaikista laeista 

Vierailija
Vierailija

 Muori kiltti. Jos minun äitini menee naimisiin miehen jolla on oma asunto kanssa ja äitini kuolee niin perinkö minä äitini osuuden siihen aviomiehen ja täten myös äitini asuntoon aviolitton kautta jossa ei ollut ehtoja  eli perinkö puolet.  Minua ei ole adoptoitu.

Juuli.

 

Et peri.

Se asunto tai muu omaisuus, joka äitisi puolisolla oli ennen avioliiton solmimista, säilyy yksin hänen omistuksessaan. Eli perit vain sen, mitä äidiltäsi jää ja siihen ei kuulu hänen puolisonsa omaisuus.

Toisaalla tietenkin perit myös oman isäsi.

 

Juu että siinä mielessä on ihan sama, saako Juuli Hukkasensa houkuteltua avioon asti vai ei; Juulin poika ei koskaan tule perimään mitään Hukkasen miljoonametsistä, huviloista tai rivitalonpätkistä.

 

 Erehdys, paha. Juulin pojalla ja Juuliila o omaisuutta ihan riittämiin. Ei tarvita Hukkasen omaisuutta enää. Veroja van tulee lisää.

Juuli

.

Tämän ketjun otsikko kyselee omakohtaisia kokemuksia riitaisesta perinnönjaosta. Onko lukutaidossa vikaa kun aletaan kirjoittamaan jostain ihan muusta? On se kumma kun kaikki ketjut pitää pilata turhanpäiväisellä kommentoinnilla. Ei päätä eikä häntää!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat