Mitä tatuoinnille tapahtuu, kun iho vanhenee? Ihotautilääkäri vastaa
klo 14:13 | 28.11.2014
Mihin paikkoihin tatuointia ei kannata ottaa? Mikä on vaarallisin väri? Entä, mitä tehdä, kun lapsenlapsi toivoo lahjaksi tatskaa. Tatuointeihin erikoistunut ihotautilääkäri Nicolas Kluger vastaa.Lue koko juttu
Kun malttaa 40 vuotiaaksi ja sitten ottaa tatuoinnin, niin joha pysyy hyvänä, kun iho on jo vähän rupsahtanut
40-vuotiaan iho on ihan eri taljaa kuin seitsenkymppisen.
En ole saanut mistään vastausta,kysyin kerran plast.kirurlgiltakin,että onko keloidi(arven paksuuntuminen)este tatuoinnille.
Ainakin leikkausarvet paksuuntuvat pahasti.
Itselläni tuli keloideja kun poistatin luomeja, ei toki kaikista vaan parista vaan. Ja on kuitenkin koko vasen käsi tatuoitu yli 5 vuotta sitten ja ei ole mitään oireita tullut. Eli sanoisin että ei ole este.
Miksi ihmiset ottavat yleensä tatuointeja? en ymmärrä koko tatuoinnin ideaa? ennenhän tatuointeja oli vain linnakundeilla ja merimiehillä.
Itse otin tatuoinnin peittämään rumaa leikkausarpea, ja mieluummin keskustelen ihmisten kanssa tatskasta kuin toisen sairauksista/leikkauksista.
Arpi herätti usein kysymyksen "mitä sulla oli tuossa" ja kun erehdyt vastaamaan, tulee tuutin täydeltä sairauskertomuksia.
Nätti tatuointi kuitataan paljon vähemmällä, ja lisäksi se on sellaisessa paikassa, että saan sen piiloon halutessani. Näkyvillä ollessa kuulee "kiva tatska".
Tatuoija suositteli että arpi saisi parantua rauhassa vuoden päivät ennenkuin sitä aletaan piilottaa.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Miksi ei ottaisi jos siltä tuntuu. Mielipiteitähän on ja saa olla niin paljon kuin on ihmisiä. Tatskojahan otetaan sillä, että kuvat merkitsevät jotain ottajan elämässä ja ovat tarkkaan mietittyjä ( minulla ainakin ), hetken mielijohteesta ja miettimättä tatskan ottavat ovat selkeä vähemmistö. Sitä paitsi monet tatuoinnit ovat kauniita ammatti-ihmisen tekeminä.
Keloidi voi muodostua myös tatuoidulle iholle, mutta koska sen muodostuminen on erilaista eri ihoalueilla, ei voi etukäteen tietää, tuleeko juuri siihen kohtaan. Sinulla kun on tuo taipumus kehossa, kehottaisin olemaan varovainen. Voihan sitä kai kokeilla jollain pisteellä että arpeutuuko se ennen kuin peittää koko käsivartensa. Sanoisin, että mitä suurempi alue, sitä todennäköisempää, että jokin osa siitä alkaa muodostaa arpikeloidia. Siitä ei ole epäilystä, etteikö joillekin tatuointiin muodostuisi arpikeloidia, tästä löytyy ihan netistäkin niin paljon kuvamateriaalia. Oletko sinä yksi heistä, se on eri asia. Kannattaa ottaa tatuoijan kanssa asia puheeksi, ja sanoisin, että jos hän ei ole koskaan edes kuullut tästä, vaihda tekijää. Sen verran pitäisi kuitenkin olla perillä tatuoinnin riskeistäkin ja haluta keskustella niistä asiakkaan kanssa, etten itse ainakaan menisi sellaiselle joka tekee kenelle vaan mitä vaan kunhan maksetaan.
Toivottavasti tämä auttoi!
Tämä ei aivan paikkaansa. Me vähän vanhemmat muistamme ajan, jolloin tatuoinnit kertoivat vankilassa istumisesta tai merimiehen ammatista. 1800-luvun lopulla (tai 1800-luvun alussa, en aivan tarkasti muista)tatuoinnit olivat kuitenkin muodissa yläluokan parissa. Jostain kaukomailta oli Eurooppaan tuotu kauttaaltaan tatuoitu mies.tästä tatuointi-innostus alkoi. Tanskan silloinen kuningas oli tunnettu lukuisista tatuoinneistaan. Myös Winston Churchillin äidillä oli ranteessa tatuointi.
Nämä nykyiset sekavat tatuoinnit joita on siellä täällä ovat tyylittömiä. Itse en ottaisi tatuointia. Ikävä kyllä tyttäreni otti suuren tatuoinnin toiseen käsivarteensa. Se peittyy vain pitkillä hihoilla. Lääkärinä olen vuosien saatossa nähnyt miltä vanheneva tatuointi vanhenevalla iholla näyttää. Rumalta. Sitä paitsi muutaman vuosikymmenen päästä tatuointeja on vain vanhemmilla henkilöillä. Muoti muuttuu.
Jotenkin turha pohtia sitä, miltä tatuointi näyttää sitten joskus ikääntyneenä, vanhainkodissa. Ensinnä, kuka meistä tietää, elääkö tatuoituna tai tatuoimattomana mitenkä pitkään. Voi olla, että kuolo korjaa ennen kuin nahka alkaa edes rypistyä. Miltä ne sitten vanhainkodissa näyttää? Onko silloin enää vanhainkoteja, kun tatuoitu on vanha? Ja tosiaan, tästä 40vuotta eteenpäin, ja vanhainkodeissa (jos niitä siis on olemassa) on paljon tatuoituja, eikä vanhat tatuoinnit näytä sen kummemmilta kuin "puhtaatkaan " nahat. Kun tänään katselee ikäihmisiä, hoitolaitoksessa, ei tule kiinnittäneeksi kovinkaan paljon huomiota siihen, miltä ihminen ylipäätään näyttää, pikemminkin keskittyy hänen parhaaseen mahdolliseen hoitamiseen. Ehkä näin toimitaan joskus hamassa tulevaisuudessakin.
Elämä vaan on, tässä ja nyt. Minua ei häiritse ihmiset, joilla ei ole tatuointeja, miksi jonkun heistä pitäisi häiriintyä jos jollain (minulla) on jotain nahassani?
Mielenkiintoinen aihe, joka herättää aina yhtä suuria intohimoja: kuvia voi haukkua, mollata tatuoituja ihmisiä -> voi kokea edes jollain tapaa paremmuuttaan. Kuitenkin loppujen lopuksi, ympärillämme tapahtuu huomattavasti suurempia asioita, kuin jonkun tatuoinnit. On vaan paljon helpompi tarttua ja pohtia tatuointeja kuin asioita, jotka oikeasti on vetämässä maailmaamme kohti pelottavampia tulevaisuuden kuvia kuin yksikään rypistynyt tatuointi voi olla ja kuvata.
Tatuoinnit vaan kertoo kantajastaan tiettyä viestiä , viestiä joka ei ole ainakaan positiivinen kantajalleen. Asia ei muuksi muuta selittelemällä.
Nuoret, älkää ottako tatuointeja vaikka ne olisivatkin kuin muodissa. Ajatelkaa tulevaisuuttanne, älkää pelkästään arvostako pinnallista muotia.
Kuvitelkaapa, että jonkin tieteenalan Nobel-palkintoa ojentuisi vastaanottamaan tatuoitu käsi!
Itse en ota mitään tatuointeja, koska ihoni on niin ruma ja luomien peitossa, ettei edes kokovartalotatuointi sitä kaunistaisi. Ehkä tästä syystä ihailenkin muiden ihmisten kaunista virheetöntä ihoa. En usko, että myöskään keksisin mitään sellaista kuvaa, jota jaksaisin loppuikäni katsella ihollani.
Mutta olen kyllä nähnyt hyvin kauniitakin tatuointeja. Jotkut niista voivat olla todellisia taideteoksia herkkine yksityiskohtineen. En lähtisi vertaamaan linnakundien tatskoja maailmanluokan mestareiden upeisiin kuviin. Näiden vuoksi matkustetaan vaikka toiselle puolelle maapalloa ja niistä maksetaan isoja summia.
Samaa mieltä, ite en pidä tatuointeja kauniina enkä hienoina, epäseksikäs, hölmöjä ihmiset on, itellä ei todellakaan oo kyseisiä läiskiä iholla. Ihmettelen mitä ihmisten päässä liikkuu? En tiedä pitäskö ihmistä katsoa vaiko lukea. Musta iholle ei sovi tatuointia ollenka, ällöjä ovat juu mut en ny sanois rumakaan suoranaisesti mut ei kyl hieno eikä kauniskaan, eniten oudon näkönen.
Terveyskeskuksessa kohdalleni sattui nuori naislääkäri, jolla oli polvipituinen hame. Molemmat sääret olivat täyteen tatuoidut. Tuli juurikin mieleen kysäistä, olitko linnassa vai merillä.
'Tatuoinnit vaan kertoo kantajastaan tiettyä viestiä , viestiä joka ei ole ainakaan positiivinen kantajalleen. Asia ei muuksi muuta selittelemällä.'
'Kuvitelkaapa, että jonkin tieteenalan Nobel-palkintoa ojentuisi vastaanottamaan tatuoitu käsi!'
Eka kommenttiin: ei kukaan nuori tai vähän vanhempikin, oikeasti ajattele noin. Ei tatuointeja edes tarvitse selitellä! Ne ovat täysin kantajansa henkilökohtainen asia.
Ja toiseen : se olisi mielestäni aika vaikuttavaa jos näin kävisi ja miettisin että mikä on tämän ihmisen elämäntarina, millainen hän on jne.
Olen itse yli 50 vee. Hoitaja ja mietin myös että voisin ottaa tatuoinnin. Hoitoalalla on paljon hoitajia joilla on tatuointi. Se ei ole enää mikään uusi tai ihmeellinen asia, saati muotiin liittyvä. Se voi olla esim muisto jostain tapahtumasta, lemmikistä, jne. iholla.
Sitä tatuoitua vanhusta hoitaville tulee kesäisin lisätyötä, kun vaari tai muori päättävät lähteä omille teilleen. Ruusuja täyteen tatuoitua on vaikeaa löytää pusikoista!
Meitä hoitajiakin on monenlaisia!
Toivon todella että ihmiset järkiintyisivät eivätkä ottaisi tatuointeja kehoonsa. Muutamilla suomalaisilla kokeillakin on käsivarret täynnä kuvia ja se tuntuu omituiselta itsensä tuhoamiselta. Ennen Masi-sarjakuvassa oli epäsiisti kokki nimeltä Lotina ja hänellä oli ankkurinkuva käsivarressa. Samaistan nämä tatuointi olennot tuohon Lotinaan.