Tuo melankolia, jonka olin tunnistavinani tuosta runosta on aika mielenkiintoinen asia. Kuuluuko se tietyllä tavalla meille pohjoisen asukkaille, vai liekö ihan kansainvälinen tunne?
Mielen liikkeet ja niihin liikeisiin vaikuttavat asiat ovat myös jännä juttu. Kun oikein joskus antautuu kuuntelemaan itseään ja tunnetilojensa kaikuja, vievät ne joskus kauas taaksepäin, vaikka tämän hetkiset tapahtumat ovat ne käynnistäneet. Ihmeellinen on ihminen
Kyllä niin on, hyväksytään ihmisessä melankolisuus ja jopa synkkämielisyys selkeämmin kuin jos ihminen on positiivisen vilkas ja ilonen. Iloa väheksytään ja pidetään sitä itserakkautena, teeskentelynäkin, joka joidenkin mielestä on synti...kun tulee itsensä kanssa toimeen.
Tuo melankolia, jonka olin tunnistavinani tuosta runosta on aika mielenkiintoinen asia. Kuuluuko se tietyllä tavalla meille pohjoisen asukkaille, vai liekö ihan kansainvälinen tunne?
Mielen liikkeet ja niihin liikeisiin vaikuttavat asiat ovat myös jännä juttu. Kun oikein joskus antautuu kuuntelemaan itseään ja tunnetilojensa kaikuja, vievät ne joskus kauas taaksepäin, vaikka tämän hetkiset tapahtumat ovat ne käynnistäneet. Ihmeellinen on ihminen
No mietipä sitä, että pidän sellaisista lauluista kuin esim. Laulu Dnjeprille, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Suhmuran Santra yms, joissa ei ole niin sanottua onnellista loppua. Ei se silti minusta masentunutta tee. Pikemminkin päin vastoin. Mielestyäni melankolia on tunnetila, joka iskee aina silloin tällöin. Selviytymiskeino?
Itselleni melankolia iskee nuotioon tuijottaessa tai kesäpäivänä rannalla ulapalle katsellessa. Myös nuo slaavilaiset melankoliset laulut kuuluvat omaan sielun maisemaani. Melankolia ja masennus ovat aivan eri asia, vaikka samoja värähtelyjä niissä onkin.
Olenko loukannut sinua jotenkin? En ole ajatellut, että olisit masentunut. Pyydän anteeksi, jos olen antanut sellaisen kuvan.
Itselleni melankolia iskee nuotioon tuijottaessa tai kesäpäivänä rannalla ulapalle katsellessa. Myös nuo slaavilaiset melankoliset laulut kuuluvat omaan sielun maisemaani. Melankolia ja masennus ovat aivan eri asia, vaikka samoja värähtelyjä niissä onkin.
Olenko loukannut sinua jotenkin? En ole ajatellut, että olisit masentunut. Pyydän anteeksi, jos olen antanut sellaisen kuvan.
No et todellakaan ole. Ei minun pitänyt ollenkaan kirjoittaa masennuksesta sinulle vastatessani. Anteeksi maalaisuuteni. Minun piti osoittaa tuo masennuksesta kirjoittaminen vierailijalle, joka ilmeisesti kärsii masennuksesta ja oli lukenut tuon kirjoitelmani.
Et siis ole mitenkään anteeksipyyntöä velkaa. Minähän se tässä monisanaisuudessani olen sekoillut.
Pieniä ovat ne asiat, jotka saavat päivän pimenemään ja toisaalta pieniä ovat myös ne asiat, jotka saavat ilon kuplimaan. Pieniä murusia...
On se masentavaa lukea, masentuneen tekstiä. Kuin tuo runo. Paikoilleen juuttuminen on kammottavaa.
Ei siihen todellakaan mitään suurta tarvitse. Kumpaankaan suuntaan.
Minäkö masentunut? Kaikkea muuta. Masentuneena kannattaisi vaikkapa lähteä ulos luontoon
Tuo melankolia, jonka olin tunnistavinani tuosta runosta on aika mielenkiintoinen asia. Kuuluuko se tietyllä tavalla meille pohjoisen asukkaille, vai liekö ihan kansainvälinen tunne?
Mielen liikkeet ja niihin liikeisiin vaikuttavat asiat ovat myös jännä juttu. Kun oikein joskus antautuu kuuntelemaan itseään ja tunnetilojensa kaikuja, vievät ne joskus kauas taaksepäin, vaikka tämän hetkiset tapahtumat ovat ne käynnistäneet. Ihmeellinen on ihminen
Kyllä niin on, hyväksytään ihmisessä melankolisuus ja jopa synkkämielisyys selkeämmin kuin jos ihminen on positiivisen vilkas ja ilonen. Iloa väheksytään ja pidetään sitä itserakkautena, teeskentelynäkin, joka joidenkin mielestä on synti...kun tulee itsensä kanssa toimeen.
No mietipä sitä, että pidän sellaisista lauluista kuin esim. Laulu Dnjeprille, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Suhmuran Santra yms, joissa ei ole niin sanottua onnellista loppua. Ei se silti minusta masentunutta tee. Pikemminkin päin vastoin. Mielestyäni melankolia on tunnetila, joka iskee aina silloin tällöin. Selviytymiskeino?
Voinhan minä kyllä olla ihan väärässäkin.....
Itselleni melankolia iskee nuotioon tuijottaessa tai kesäpäivänä rannalla ulapalle katsellessa. Myös nuo slaavilaiset melankoliset laulut kuuluvat omaan sielun maisemaani. Melankolia ja masennus ovat aivan eri asia, vaikka samoja värähtelyjä niissä onkin.
Olenko loukannut sinua jotenkin? En ole ajatellut, että olisit masentunut. Pyydän anteeksi, jos olen antanut sellaisen kuvan.
No et todellakaan ole. Ei minun pitänyt ollenkaan kirjoittaa masennuksesta sinulle vastatessani. Anteeksi maalaisuuteni. Minun piti osoittaa tuo masennuksesta kirjoittaminen vierailijalle, joka ilmeisesti kärsii masennuksesta ja oli lukenut tuon kirjoitelmani.
Et siis ole mitenkään anteeksipyyntöä velkaa. Minähän se tässä monisanaisuudessani olen sekoillut.
Eino Leino II Ehdin jo säikähtää
Mua ei tarvii pelätä. En ole tehnyt kellekään pahaa.
Sakura no hana, lauloi Vieno Kekkonenkin joskus. Varmaan viiskytluvulla. Kiva sekin.