Pirkko Arstila: "Miniä ei anna ostaa lapselle pinkkiä"
klo 10:47 | 11.4.2016
1970-luvulla tytöt olivat Yhdysvalloissa niin pinkkejä että huimasi, kirjoittaa Pirkko Arstila. Mutta miten on nykyään?Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että lapsi saa itse päättää oman sukupuolensa. Jos pojasta tulee formulakuski, niin se on mainiota. Jos tyttö haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen ja röyhelöön, niin sekin on hyvä.
Mutta jos tyttö on mieluummin formulakuski ilman vaaleanpunaisia röyhelöitä, niin pinkkiin pukeminen ja tytön tapojen vaatiminen häneltä olisi pakottamista tyttö sellaiseen rooliin, mikä ei hänelle ole luontaista.
Poikia ei pakoteta tytöiksi eikä tyttöjä pojiksi. Mutta tyttöjä ei myöskään pakoteta tytöiksi tai poikia pojiksi vasten omaa identiteettiä.
Kuulostaa, että sinulla on fiksu miniä.
Olisiko tätä tekstiä jos Arstilan lapsenlapsi olisi poika? Arstila kyllä kertoo pitävänsä pinkistä miehillä, mutta kyseenalaistaisiko hän näin julkisesti miniänsä toiveen, jos todellakin olisi kyse siitä, että äiti ei halua mummon ostavan pojanpojalleen pinkkejä asuja...
Onko lapsella myös sukupuoli neutraali nimi? Entä antavatko vanhemmat omalla esimerkillään mallia? Isä käyttää kotona hametta ja äiti vaihtaa auton renkaat ...
Saako lapsi traumoja kun ei ole prinsesssa pukua, jos vaikka salaa sellaista toivoisikin.
Hyvin harva lapsi on kärsinyt pojan tai tytön roolistaan, mutta neutraalius hömppä voi myös vaarantaa lapsen sukupuoli identiteetin.
Minua ihmetyttää kovasti tuo suomalaisten intoilu "sukupuolineutraaliudesta" . Ruotsalaisillekin se on näköjään kovin tärkeää. Meillä Saksassa kukaan ei puhu sukupuolineutraaleista ihmisistä, ja se saattaisi monelle kuulostaa jopa omituiselta. Kukaan intoile tuolla tavalla vaatteiden väreistä tai leluista. Roolikeskustelut käydään muissa yhteyksissä, joihin en tässä puutu. Saksan kielen olennaisena ominaisuutena on kolme substantiiviin ehdottomasti liittyvää artikkelia, nimittäin feminiini (eine, die), maskuliini (ein, der) ja neutri (ein, das). On selvää, että puu (der Baum) ei ole mies, mutta mies on maskuliini (der Mann), aurinko (die Sonne) ei ole nainen, mutta nainen on feminiini (die Frau) ja esineet ovat usein, mutta eivät aina neutreja kuten talo (das Haus). Vain tyttö (das Mädchen) on neutri, mutta se ei johdu luonnollisesta sukupuolesta vaan sanan lopun diminutiivistä (chen). Aikuisena tytöstä tulee nainen ( die Frau). Suomen kielessä ei ole artikkeleita lainkaan ja ruotsin kielen artikkelit eivät liity sukupuoliin. Ehkäpä tuo intoilu sukupuolineutraalisuudesta kumpuaa siitä lähteestä. Loppuksi totean, että minun äidilleni (s. 1910) punainen oli "kielletty väri" ja tietenkin rupesin ostamaan myös punaisia vaatteita. Pojantyttärillä on meneillään rosa-pink-lila-kausi, muttas se on jo laantumassa ja väistymässä riemunkirjavan väridissonanssien tieltä.
Olisi typerää rajoittaa lasta kiinnostumasta "vastakkaisen sukupuolen jutuista", mutta toisaalta on äärimmäisen typerää myös rajoittaa normaalin kiinnostuksen muodostumisesta "oman sukupuolen juttuihin". Ruotsissa äärimmäisenä ilmiönä on yleistynyt, ettei lapselle kerrota lapsen omaa sukupuolta. En pidä sitä sen fiksumpana kuin entisajan äärikatolilaistakaan kasvatusta, jossa sukupuoli on tabu. Ihminen on monimutkainen olento, jolle oma seksuaali-identiteetti on tärkeä. Sitä ei pidä missään tapauksessa pakottaa suuntaan taikka toiseen, vaan lapsen omia toiveita kannattaa kuunnella. Kyllä mustaan pukeutunutkin poika uskaltaa isona tulla ulos kaapista siinä missä pinkkiin puettu. Tärkeintä ei ole vaate, vaan se että lapsi saa rakkautta ja ymmärrystä, ja luvan olla oma itsensä. Vanhempien kannattaa vain muistaa, että lapsi on oma persoonansa: ei mikään nukke tai oman itsen jatke.
Pirkko Arstila kirjoittaa näin: Katson lapsenlapsenlastani, viisivuotiasta Leoa: hän on niin poika, poika, poika, että hänestä puskee ulos formulakuski, vaikka kuinka kasvattaisin hänet pitsiröyhelöissä.
Mielestäni hän ei kirjoita omasta miniästään, vaan lainaa jonkun toisen kertomaa johdantona aiheeseen sukupuolittunut värimaailma.
Kolumni on hyvää pohdintaa. Mielestäni on oikein, että lapsi saa valita lelunsa, leikkinsä ja lempivärinsä. Ei ole oikein vaatia tyttöä viihtymään pinkissä, jos se ei viehätä häntä itseään.
Muistan kun olin pieni halusin usein käyttää äidin korkokenkiä ja hameita. Vieläkin mietin kuinka hauskaa se oli! Minusta on kasvanut hyvin tasapainoinen aikuinen jolla nykyään perhe. En myöskään työskentele vaatealalla vaan olen hammaslääkäri. Ikävää että tyttäresi kasvattaa lapsia varsin hyvällä otteella, mutta itse yrität tätä sabotoida. Ymmärrän, että olemme eri ikäpolvea ja silloin kun olit nuori oli roolimallit hyvin erilaisia. Naisen piti olla kaunis ja tehdä mitä mies käskee. Nykyään ei enää ole näin, vaan mies ja nainen ovat tasavertaisia. Uskon että lapsesi pyrkii kasvatuksellaan tähän. Hienoa Pirkon lapsi. Hyi Pirkko.