"Läski tai ei, ei se muille kuulu" – Jenny Lehtinen kertoo, miksi toisten ulkonäköä ei ikinä pidä kommentoida

"Läski tai ei, ei se muille kuulu" – Jenny Lehtinen kertoo, miksi toisten ulkonäköä ei ikinä pidä kommentoida

Jenny Lehtinen kuvattuna Linnanmäellä vuonna 2016. Kuva: <span class="photographer">Milka Alanen. </span>

Miksi toisten ihmisten ulkonäön kommentointi ja kritisoiminen ei ole enää sopivaa, vaikka se on ennen ollut normaalia? Vaakakapinan vetäjä Jenny Lehtinen kertoo, miksi kehorauha kuuluu jokaiselle.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa laki lihavuudesta tai siitä miksi ihmistä ei saa tai saa  nimetä?

Kun joku lihava nainen voi vaan tulla ja kertoa tosissaan " miksi toisen ulkonäköä ei saa enää kommentoida". Jos esität lain asiasta, sitten uskon, mutta jokaisella on tässä maassa sananvapaus. Toki sivistynyt ihminen ei nimittele, mutta siltikin voi mainita toista lihavaksi, paksuksi, turpeaksi laihaksi tai kauniiksi, jos se kerran on totuus,  ihan millä nimikkeillä tahansa.

On itsetunnonja luonteen  heikkoutta jos ei kestä itsensä totuudenmukaista arvostelua.Eikä samaa heikkoutta voi vaatia toisilta ihmisiltä.

Oletko ihan totta sitä mieltä, että myös kaikki syömishäiriöön tämän arvostelun takia sairastuvat ovatkin vain luonteeltaan heikkoja?

Kuulun näihin joiden lihomisesta on aina huomautettu, vaikka painoindeksini on ollut aiba 19-20 ja liikun paljon. Osittain noiden lihomiskommenttien takia sairastuin anoreksiaan ja vieläkin kammoan lihomista. Kun kerran ylipaino on suunnilleen kamalinta mitä voi olla, sukulaisten varoitteluiden perusteella ainakin.
Toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia eikä tule olemaankaan.

Vierailija

En ikinä menisi sanomaan kenellekään lihavuudesta. Toivottavasti ilmeenikään ei kerro, kuinka paljon säälin sitä kuormaa kantavaa ihmistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa laki lihavuudesta tai siitä miksi ihmistä ei saa tai saa  nimetä?

Kun joku lihava nainen voi vaan tulla ja kertoa tosissaan " miksi toisen ulkonäköä ei saa enää kommentoida". Jos esität lain asiasta, sitten uskon, mutta jokaisella on tässä maassa sananvapaus. Toki sivistynyt ihminen ei nimittele, mutta siltikin voi mainita toista lihavaksi, paksuksi, turpeaksi laihaksi tai kauniiksi, jos se kerran on totuus,  ihan millä nimikkeillä tahansa.

On itsetunnonja luonteen  heikkoutta jos ei kestä itsensä totuudenmukaista arvostelua.Eikä samaa heikkoutta voi vaatia toisilta ihmisiltä.

Oletko ihan totta sitä mieltä, että myös kaikki syömishäiriöön tämän arvostelun takia sairastuvat ovatkin vain luonteeltaan heikkoja?

Kuulun näihin joiden lihomisesta on aina huomautettu, vaikka painoindeksini on ollut aiba 19-20 ja liikun paljon. Osittain noiden lihomiskommenttien takia sairastuin anoreksiaan ja vieläkin kammoan lihomista. Kun kerran ylipaino on suunnilleen kamalinta mitä voi olla, sukulaisten varoitteluiden perusteella ainakin.

Olen kirjoittanut vain lihavuudesta, jonka ihminen syömällä liikaa saa aikaan itselleen.

Liikalihavuus on jo sairaus korvien välissä, niin kuin on anoreksia. 

On totta, että mieleltään ikävät ihmiset yrittävät kaikilla keinoilla manipuloida keskenkasvuisia yksilöitä. Minä olen saanut kotoani normaalin hienotunteisen kasvatuksen, mutta erehdyin menemään nuoruuden kokemattomuuttani naimisiin miehen kanssa joka ei jonkun vuoden jälkeen nähnyt minussa mitään hyvää. Olin lihava, liian korkeaotsainen, sen nimi oli mukelo, paljaat jalkani olivat kuin sian sorkat ja paljon paljon muuta. Hän sai minut alistettua, vaikka sisimmässäni tiesin olevani kelpo, hyvä ja kunnollinen ja kauniskin niin kuin kaikki nuoret ihmiset ovat. Hän sai itsetuntoni murrettua, alistettua. Erosin,  liian myöhään sai voimaa lähteäksesi.

Olen löytänyt itsesi takaisin siihen kuosiin joka on minulle ominainen, eli normaali välittävä ihminen. Kerron tämän vain siksi, että kukaan ei eksyisi rakastumaan itsekkääseen pilkkaajaan. Että kukaan ei sietäisi tuollaista nimittelyä, ymmärtäisi, että se ei koskaan jää yhteen kertaan, vaan se on sivitymätön heikkous ihmisluonteessa moittiessaan toisen henkilön ulkonäkö, sitä miksi ihminen on syntynyt. 

Annisliisa

Kehumisesta..
Käykääpä tuolla läskimyytinmurtajissa kysymässä.
Vastaus: EI SAA KEHUA!! Ei sitten niin mistään.
Jos sanot, että näytätpä hyvältä tai että sulla on kaunis mekko tai vaikka kampaus, niin se kuulemma tarkoittaa sitä, ettei eilen ollut tai että eilen siis näytin rumalta ja oli ruma mekko ja kampaus.
Kenenkään mitään ulkoista ominaisuutta ei tarvitse kehua! Ei kuulu muille. Siis mikään mikä ei vähääkään edes viittaa painoon.
Vaaditaan Kehorauhaa. Ulkonäkörauhaa. Ja ilmeisesti myös KEHUrauhaa! 

Mun mekkoa kampausta ulkonäköä tai mitä vaan SAA KEHUA!! Hienoa, että joku huomaa. Kiitoskaunis.
Mutta johtuneeko sitten siitä, että en ole ylipainoinen enkä luulosairaskaan. Olen nainen. Ja ylpeä siitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, tuo, "että näytätpä kainiilta, koska olet laihtunut"..ei todellakaan liitetä, ihminen on viehättävä monella eri tavalla, ei ihastelu lainkaan aina kuulu painonpudotukseen, täysin väärä luulo. Ihan varmasti meitä kohdataan, ja me kohtaamme aidon ystävällisesti ajattelematta lainkaan sitä painoa joka on ollut jo vuosikymmenet sama :)

Olen sitä mieltä, että on tehty kärpäsestä härkanen jos ei ihan elefanttia huoneessa:)

Miksi ihmiset eivät opi totuuteen, jos peilistä näkyy lihava keho, niin mitä sitten jos joku huomaa saman? On aika tarkistaa omaa kantaansa ja olla itselleen rehellinen, niin pystyy hyväksymään itsensä ja kanssakulkijansa.

Niin, onko siinä ajatus, että ihminen ei itse ole huomannut kehonsa lihavuutta, vai miksi siitä pitäisi sanoa? Entä jos peilistä näkyy hörökorvat, iso nenä, tai vaikka keltaiset hampaat?

Saako ja pitääkö niistäkin sanoa, kun sellaiset huomaa?

Jotenkin on niin vaikea ymmärtää mikä tässä on niin hankalaa, mutta ehkä lehden lukijoiden keski-ikä kertookin kaiken, ja juuri sen, miksi tämäkin juttu oli tarpeen tehdä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa laki lihavuudesta tai siitä miksi ihmistä ei saa tai saa  nimetä?

Kun joku lihava nainen voi vaan tulla ja kertoa tosissaan " miksi toisen ulkonäköä ei saa enää kommentoida". Jos esität lain asiasta, sitten uskon, mutta jokaisella on tässä maassa sananvapaus. Toki sivistynyt ihminen ei nimittele, mutta siltikin voi mainita toista lihavaksi, paksuksi, turpeaksi laihaksi tai kauniiksi, jos se kerran on totuus,  ihan millä nimikkeillä tahansa.

On itsetunnonja luonteen  heikkoutta jos ei kestä itsensä totuudenmukaista arvostelua.Eikä samaa heikkoutta voi vaatia toisilta ihmisiltä.

Oletko ihan totta sitä mieltä, että myös kaikki syömishäiriöön tämän arvostelun takia sairastuvat ovatkin vain luonteeltaan heikkoja?

Kuulun näihin joiden lihomisesta on aina huomautettu, vaikka painoindeksini on ollut aiba 19-20 ja liikun paljon. Osittain noiden lihomiskommenttien takia sairastuin anoreksiaan ja vieläkin kammoan lihomista. Kun kerran ylipaino on suunnilleen kamalinta mitä voi olla, sukulaisten varoitteluiden perusteella ainakin.

Olen kirjoittanut vain lihavuudesta, jonka ihminen syömällä liikaa saa aikaan itselleen.

Liikalihavuus on jo sairaus korvien välissä, niin kuin on anoreksia. 

On totta, että mieleltään ikävät ihmiset yrittävät kaikilla keinoilla manipuloida keskenkasvuisia yksilöitä. Minä olen saanut kotoani normaalin hienotunteisen kasvatuksen, mutta erehdyin menemään nuoruuden kokemattomuuttani naimisiin miehen kanssa joka ei jonkun vuoden jälkeen nähnyt minussa mitään hyvää. Olin lihava, liian korkeaotsainen, sen nimi oli mukelo, paljaat jalkani olivat kuin sian sorkat ja paljon paljon muuta. Hän sai minut alistettua, vaikka sisimmässäni tiesin olevani kelpo, hyvä ja kunnollinen ja kauniskin niin kuin kaikki nuoret ihmiset ovat. Hän sai itsetuntoni murrettua, alistettua. Erosin,  liian myöhään sai voimaa lähteäksesi.

Olen löytänyt itsesi takaisin siihen kuosiin joka on minulle ominainen, eli normaali välittävä ihminen. Kerron tämän vain siksi, että kukaan ei eksyisi rakastumaan itsekkääseen pilkkaajaan. Että kukaan ei sietäisi tuollaista nimittelyä, ymmärtäisi, että se ei koskaan jää yhteen kertaan, vaan se on sivitymätön heikkous ihmisluonteessa moittiessaan toisen henkilön ulkonäkö, sitä miksi ihminen on syntynyt. 

Olet onnekas, koska sinulla on ollut sisälläsi se terve pohja, johon palata. Meistä ihan hirveän monella ei ole, ja siksi moni on tosi herkillä kehoon liittyvän arvostelun suhteen.

Ja se jos mikä on enemmänkin surullista kuin mitään muuta.

Lisäksi olet mielestäni täysin oikeassa siinä, että liikalihavuus on monella tapaa sairasta. Mutta siten se ei ole sitä, että ihminen laiskuuttana ja tyhmyyttään vaan haluaisi olla lihava. Vaan syyt ovat moninaiset, ja moni ammattilainen, varsinkin lääkärit, täysin pihalla siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Kun sen avun pitäisi olla ihan yhtä moninaista kuin ne syytkin.

Vierailija

Minä tässä kerran huomasin eräässä  ihmisessä tuon huomauttelun tarpeen, kun onnelisen iloisena näytin lapsenlapseni kuvaa, kaunista lasta. Vastasi katsoja: ompa hörökorvat.

Jois olisin luonteeltani ilkeä ja jos hän olisi tarpeeton ystävä, heittäisin hyvästit. normaali

Vierailija

Koen, että on väärin huomautella muiden ulkonäöstä. On kyseessä lihava tai laiha ihminen. Jotenkin pystyn samaistumaan lihavien saamaan kommentointiin vaikka minulla on täysin päinvastainen kokemus.

Olen 66 vuotta, 168 cm ja painan nyt 51 kg.  Koko tähänastisen elämäni olen saanut kuunnella surkuttelua ja nälvimistä siitä kuinka laiha olen. Nimittelyä, riuku, lankku, luikku, nälkäkurki jne. Ne ovat satuttaneet. Varsinkin lapsena.

Vaikka syön paljon, en vaan liho. Valitettavasti olen ja olen aina ollut pelkkää luuta ja nahkaa. Minullakin on sairauksia vaikka olen laiha mm. korkea verensokeri ja verenpaine. Joudun syömään paljon suklaata, että paino ei laske alle 50 kilon.....

Eniten harmittavat uppo-outojen ihmisten katseet ja kommentit. Se ei ole asiallista eikä oikein!

En ikinä nimittelisi lihavia enkä muitakaan ihmisiä pelkän ulkonäön perusteella. Se mitä näkee, ei ole koko totuus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa laki lihavuudesta tai siitä miksi ihmistä ei saa tai saa  nimetä?

Kun joku lihava nainen voi vaan tulla ja kertoa tosissaan " miksi toisen ulkonäköä ei saa enää kommentoida". Jos esität lain asiasta, sitten uskon, mutta jokaisella on tässä maassa sananvapaus. Toki sivistynyt ihminen ei nimittele, mutta siltikin voi mainita toista lihavaksi, paksuksi, turpeaksi laihaksi tai kauniiksi, jos se kerran on totuus,  ihan millä nimikkeillä tahansa.

On itsetunnonja luonteen  heikkoutta jos ei kestä itsensä totuudenmukaista arvostelua.Eikä samaa heikkoutta voi vaatia toisilta ihmisiltä.

Oletko ihan totta sitä mieltä, että myös kaikki syömishäiriöön tämän arvostelun takia sairastuvat ovatkin vain luonteeltaan heikkoja?

Kuulun näihin joiden lihomisesta on aina huomautettu, vaikka painoindeksini on ollut aiba 19-20 ja liikun paljon. Osittain noiden lihomiskommenttien takia sairastuin anoreksiaan ja vieläkin kammoan lihomista. Kun kerran ylipaino on suunnilleen kamalinta mitä voi olla, sukulaisten varoitteluiden perusteella ainakin.

Olen kirjoittanut vain lihavuudesta, jonka ihminen syömällä liikaa saa aikaan itselleen.

Liikalihavuus on jo sairaus korvien välissä, niin kuin on anoreksia. 

On totta, että mieleltään ikävät ihmiset yrittävät kaikilla keinoilla manipuloida keskenkasvuisia yksilöitä. Minä olen saanut kotoani normaalin hienotunteisen kasvatuksen, mutta erehdyin menemään nuoruuden kokemattomuuttani naimisiin miehen kanssa joka ei jonkun vuoden jälkeen nähnyt minussa mitään hyvää. Olin lihava, liian korkeaotsainen, sen nimi oli mukelo, paljaat jalkani olivat kuin sian sorkat ja paljon paljon muuta. Hän sai minut alistettua, vaikka sisimmässäni tiesin olevani kelpo, hyvä ja kunnollinen ja kauniskin niin kuin kaikki nuoret ihmiset ovat. Hän sai itsetuntoni murrettua, alistettua. Erosin,  liian myöhään sai voimaa lähteäksesi.

Olen löytänyt itsesi takaisin siihen kuosiin joka on minulle ominainen, eli normaali välittävä ihminen. Kerron tämän vain siksi, että kukaan ei eksyisi rakastumaan itsekkääseen pilkkaajaan. Että kukaan ei sietäisi tuollaista nimittelyä, ymmärtäisi, että se ei koskaan jää yhteen kertaan, vaan se on sivitymätön heikkous ihmisluonteessa moittiessaan toisen henkilön ulkonäkö, sitä miksi ihminen on syntynyt. 

Olet onnekas, koska sinulla on ollut sisälläsi se terve pohja, johon palata. Meistä ihan hirveän monella ei ole, ja siksi moni on tosi herkillä kehoon liittyvän arvostelun suhteen.

Ja se jos mikä on enemmänkin surullista kuin mitään muuta.

Lisäksi olet mielestäni täysin oikeassa siinä, että liikalihavuus on monella tapaa sairasta. Mutta siten se ei ole sitä, että ihminen laiskuuttana ja tyhmyyttään vaan haluaisi olla lihava. Vaan syyt ovat moninaiset, ja moni ammattilainen, varsinkin lääkärit, täysin pihalla siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Kun sen avun pitäisi olla ihan yhtä moninaista kuin ne syytkin.

Jos ihmisen asiat ja psyyke ovat kunnossa, elämä maistuu, eikä silloin maistu liika ruoka, ei tarvitse itseään hyvitellä, palkita tai hoivata ruualla. 

Vierailija

Ihan noin minä koen ja ajattelen.  Väsyin joulusta ja sen jälkeen olen taas kokenut suurta yksinäisyyttä, kun perhe meni menojaan omaan elämäänsä. Siis laitoin hyvää ruokaa ajan kuluksi ja söin liikaa, siihen nähden mitä oikeasti tarvitsisin ja jälkiruuaksi nautiskelin puoli levyä suklaata.  Ja jo heräsi huono omatunto, kun söin liikaa. Tiedän, että taas tuo taistelu liikunnan ja terveellisen ruuan kanssa alkaa. Onneksi minulla on itsekuri aika hyvä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa laki lihavuudesta tai siitä miksi ihmistä ei saa tai saa  nimetä?

Kun joku lihava nainen voi vaan tulla ja kertoa tosissaan " miksi toisen ulkonäköä ei saa enää kommentoida". Jos esität lain asiasta, sitten uskon, mutta jokaisella on tässä maassa sananvapaus. Toki sivistynyt ihminen ei nimittele, mutta siltikin voi mainita toista lihavaksi, paksuksi, turpeaksi laihaksi tai kauniiksi, jos se kerran on totuus,  ihan millä nimikkeillä tahansa.

On itsetunnonja luonteen  heikkoutta jos ei kestä itsensä totuudenmukaista arvostelua.Eikä samaa heikkoutta voi vaatia toisilta ihmisiltä.

Oletko ihan totta sitä mieltä, että myös kaikki syömishäiriöön tämän arvostelun takia sairastuvat ovatkin vain luonteeltaan heikkoja?

Kuulun näihin joiden lihomisesta on aina huomautettu, vaikka painoindeksini on ollut aiba 19-20 ja liikun paljon. Osittain noiden lihomiskommenttien takia sairastuin anoreksiaan ja vieläkin kammoan lihomista. Kun kerran ylipaino on suunnilleen kamalinta mitä voi olla, sukulaisten varoitteluiden perusteella ainakin.

Olen kirjoittanut vain lihavuudesta, jonka ihminen syömällä liikaa saa aikaan itselleen.

Liikalihavuus on jo sairaus korvien välissä, niin kuin on anoreksia. 

On totta, että mieleltään ikävät ihmiset yrittävät kaikilla keinoilla manipuloida keskenkasvuisia yksilöitä. Minä olen saanut kotoani normaalin hienotunteisen kasvatuksen, mutta erehdyin menemään nuoruuden kokemattomuuttani naimisiin miehen kanssa joka ei jonkun vuoden jälkeen nähnyt minussa mitään hyvää. Olin lihava, liian korkeaotsainen, sen nimi oli mukelo, paljaat jalkani olivat kuin sian sorkat ja paljon paljon muuta. Hän sai minut alistettua, vaikka sisimmässäni tiesin olevani kelpo, hyvä ja kunnollinen ja kauniskin niin kuin kaikki nuoret ihmiset ovat. Hän sai itsetuntoni murrettua, alistettua. Erosin,  liian myöhään sai voimaa lähteäksesi.

Olen löytänyt itsesi takaisin siihen kuosiin joka on minulle ominainen, eli normaali välittävä ihminen. Kerron tämän vain siksi, että kukaan ei eksyisi rakastumaan itsekkääseen pilkkaajaan. Että kukaan ei sietäisi tuollaista nimittelyä, ymmärtäisi, että se ei koskaan jää yhteen kertaan, vaan se on sivitymätön heikkous ihmisluonteessa moittiessaan toisen henkilön ulkonäkö, sitä miksi ihminen on syntynyt. 

Olet onnekas, koska sinulla on ollut sisälläsi se terve pohja, johon palata. Meistä ihan hirveän monella ei ole, ja siksi moni on tosi herkillä kehoon liittyvän arvostelun suhteen.

Ja se jos mikä on enemmänkin surullista kuin mitään muuta.

Lisäksi olet mielestäni täysin oikeassa siinä, että liikalihavuus on monella tapaa sairasta. Mutta siten se ei ole sitä, että ihminen laiskuuttana ja tyhmyyttään vaan haluaisi olla lihava. Vaan syyt ovat moninaiset, ja moni ammattilainen, varsinkin lääkärit, täysin pihalla siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Kun sen avun pitäisi olla ihan yhtä moninaista kuin ne syytkin.

Jos ihmisen asiat ja psyyke ovat kunnossa, elämä maistuu, eikä silloin maistu liika ruoka, ei tarvitse itseään hyvitellä, palkita tai hoivata ruualla. 

NO sehän siinä onkin, että varsin monella se psyyke EI ole kunnossa, eikä se ole mikään häpeä. Mutta silloin kun se ei ole kunnossa, niin kaikki ulkoapäin tuleva arvostelu, huolitrollaus, terveysfasismi sun muu " minulla on oikeus sanoa"- ihmisten terrori ainoastaan pahentaa tilannetta, ei millään lailla.

Eikä siinä auta yhtään sen enempää lääkäreiden tai kenenkään muunkaan laihdutuskehoitukset. Kun se on juuri se psyyke mikä pitää lähteä korjaamaan, ja siinä samalla pikkuhiljaa niitä elintapoja. Eikä suinkaan yrittää keinolla millä tahansa laihduttaa, ja kuvitella, että se korjaa ne psyyken ongelmat. Kun ei korjaa.

Vierailija

Oikeaan lihava ihminen on onnistunut ihminen, ainakin evoluution mielestä.  Jatkuva syöminen ravinnon ollessa tarjolla on biologisesti luonnollista. 

Kyllä, siitä tulee myös ongelmia, koska kehoa ei olekaan suunniteltu saamaan hirveästi liikaa  - ja nopeaa - energiaa. Mutta missään nimessä lihava ihminen ei ole epäonnistunut. Hän on tehnyt juuri niin, kuin on tarkoitettu. 

Kroppa ei tykkää siitä, että saa vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Sehän on täysin luonnotonta. Moniko kasvi jatkaa elämistä, kun ei saa ravintoa tarpeeksi?

Haukkumisen, kauhistelun sijaan, voit vaikka tehdä jotain. Vaadi sokerille veroa, pyydä ystävää lenkille, osoita mieltäsi kasvisten puolesta ja mäkkäriä vastaan. Älä naura läskeille, äläkä tokaise lenkkipolulle päätyneelle pyöreälle "kiva kun teet jotain".  Äläkä todellakaan jaksa puhua yhteisistä verorahoista ja sairauksista, olet silloin naurettava itsekäs aasi, jota oikeasti vain pelottaa tulla itse läskiksi. 

terveisin normaalipainoinen, 7-vuotiaasta vartaloaan vihannut kolmekymppinen nainen, joka liikkuisi enemmän, ellei netti olisi koukuttava. 

Tuo kaikki on kiinni omien korvien välistä, kuinka paljon itseään rakastaa myrkyttääkeseen "ruualla"itsensä. Jäjren käyttö kyllä auttaa, eikä  ravitsemus ei ole mielestäni tiedettä, vaikka siitä sitä yritetään tehdä. Ihminen voi aina hyvin oikeasta määrästä ravintoa ja oikeanlaisesta eritoten. Jos saa liian vähän jokainen sen tietää mitä tapahtuu, mitä kaikkea pahaa se tuo ihmiskehoon ja mieleen tullessaan, myös samoin käy liiasta ja vääränlaisesta ravinnosta. Ennenpitkää keho ja mielikin sairastuu. Se on vaan kylmä totuus. Olemme sitä mitä syömme!

Vierailija

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti:
Tuo kaikki on kiinni omien korvien välistä, kuinka paljon itseään rakastaa myrkyttääkeseen "ruualla"itsensä. Jäjren käyttö kyllä auttaa, eikä  ravitsemus ei ole mielestäni tiedettä, vaikka siitä sitä yritetään tehdä. Ihminen voi aina hyvin oikeasta määrästä ravintoa ja oikeanlaisesta eritoten. Jos saa liian vähän jokainen sen tietää mitä tapahtuu, mitä kaikkea pahaa se tuo ihmiskehoon ja mieleen tullessaan, myös samoin käy liiasta ja vääränlaisesta ravinnosta. Ennenpitkää keho ja mielikin sairastuu. Se on vaan kylmä totuus. Olemme sitä mitä syömme!

Mun mielestä alkoholismikin on oikeasti vaan keksittyä pelleilyä. Kaikki on kiinni siitä miten paljon itseään rakastaa, myrkyttääkseen kehonsa täysin turhalla viinalla. Ruokaa sentää jokainen tarvitsee.

Järjen käyttö auttaa, ei alkoholin käyttö ole mielestäni tiedettä, vaikka siitä sellaista yritetäänkin tehdä. JA NIIN EDESPÄIN.

Miten se voikin olla niin vaikea tajuta, että kun ihminen on kroonisesti lihava, niin silloin kysymys on varsin usein ihan samantyyppisistä elämänhallinnan ongelmista kuin  vaikkapa päihderiippuvuuksissa?

Ja miten ylimielistä onkaan puhua itsensä rakastamisesta, ikään kuin se olisi yksilön oma valinta. Entä jos olet koko elämäsi saanut kuulla että et ole rakkauden arvoinen? Alkaen niistä "hyvää tarkoittavista" kommenteista lähipiiriltä lapsuudesta?

Suoraan sanottuna ärsyttää ihmisten silmitön typeryys. Kuvittelevat olevansa fiksuja, kun MINULLA just ei ole ongelmaa syömisen kanssa, niin onhan niiden joilla on, oltava melkoisia typeryksiä. Kun eivät tajua että liika syöminen lihottaa ja blaa blaa blaa.

Mulla ei ole viinan kanssa ongelmia, mutta ei mulle tulisi ikinä mieleenkään mennä sössöttämään kenellekään tuollaista sontaa, että hei rakastat vaan itseäsi, ja kato kun MINÄ osaan kyllä laittaa korkin kiinni, niin eihän tässä kenelläkään muullakaan voi mitään ongelmaa olla, eiks niin? 

Just joo

En viitsi edes lukea juttua, pelkkä otsikko riittää. Ylipäätään, lihavat ihmiset keksivät miljoona syytä, miksi saavat käyttää luonnonvaroja yli omien tarpeiden. Miksi? Vain koska haluavat työntää makunautintojen vuoksi suustaan sisälle jotain mikä ei ole hyväksi ihmiskeholle eikä luonto-ympäristölle eikä siten kenellekään muullekkaan tässä maailmassa.

Miksi joidenkin pitää saada syödä kuin syöttöporsas ihan huvikseen?

Ilmastonmuutoksen osalta, ruoantuotannon, ylikulutuksen osalta on täysin moraalitonta, että ihmisten pitää saada ylensyödä.

Lihava olemus ilmoittaa ainakin minulle, että ihminen ei piittaa paskan vertaa maapallosta, ei luontoympäristöstä eikä kanssaihmisistä. Kertoo vain siitä, että joku haluaa hedonistisesti vaan ajatella itseään ja mässyttämistä.

Keski-ikään mennessä ihmiselle on kerääntynyt niin paljon kokemusta ja tietoa, että on turha vedota: kun lapsena sain "hyvää tarkoittavia kommentteja". On aika kasvaa aikuiseksi ja unohtaa typerät arvostelevat tokaisut ja ymmärtää arvottomaksi typerät puheet.  Ihminen ihan itse säätelee ja päättää mitä syö ja juo, ei sitä kukaan muu tule ja kaada kurkusta tai työnnä pullankyrsää kurkkuun. On turhaan valittaa, on ihan oma syy! Jos on tyytymätön sitä on vaan tehtävä asialle jotakin, että on tyytyväisempi ja onnellisempi elämässään. Miksi pitäisi missata elämä tyytymättömänä, syytellä muita ihmisiä huonosta olostaan kun voi ihan itse asialle tehdä jotakin, kun voi olla edes kohtuullisen onnellinen. Toki jos ihminen on lihava ja tyytyväinen itseensä se on ok, ei siinä ole kenelläkään sanomista. Mutta on tyhmää syytellä ketään muuta huonosta olostaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat