Sääli, ettei televisiosta tule Sohvaperunoita tällä viikolla. Olen niin koukussa ohjelmaan, etten tiedä, mitä keksisin perjantai-illan ajan kuluksi.

Sohvaperunoiden kanssa on mukava nollata työviikko. Heidän seurassaan tulee katsottua pikakelauksella tv-ohjelmia, joita ei muuten katsoisi.

Tosin eivät ohjelmat aina paljonkaan hetkauta. Koko homman pointti on siinä, että sohvaperunoista on tullut kuin naapureita tai ystäviä, jotka pistäytyvät kertomaan kuulumiset ja tuomaan itse leivottua piirakkaa.

Ei semmoisia ystäviä muuten enää olekaan.

Kertoja tekee sohvaperunoista samastuttavia.

Sohvaperunat ovat nokkelia ja sanavalmiita. Nauran usein ääneen heidän kanssaan, mutta ohjelmaan kuuluu vielä yksi nerokas ratkaisu: kertojan ääni.

Joka jaksossa kertoja selostaa lakonisesti, mitä kaikkea ystävillemme on viikon aikana tapahtunut. No, yleensä ei kovin paljon, mutta juuri se tekee sohvaperunoista naapureita, joihin voi samastua.

Viime viikolla Jorma ja Soile olivat käyneet kirpputorilla. Jorma oli löytänyt kirjoja ja Soile ostanut Jormalle Tex Willereitä.

Åke taas voittanut Henkan järjestämän tietovisan. Hän oli saanut valita palkinnoksi suurennuslasin tai kahvipaketin. Valinta oli kohdistunut suurennuslasiin, mutta Åke oli saanut silti myös kahvipaketin, koska vierustoveri oli antanut sen hänelle.

Ruusa-vauva oli oppinut kääntymään.

Kertoja sukeltaa sohvaperunoiden arkeen ja tarjoaa pieniä helmiä, jotka eivät muuten ikinä päätyisi julkisuuteen. Meidän tavallisten ihmisten elämää.

Sohvaperunoitan elämääni.

Nyt olen alkanut selostaa omaa arkeani samaan tapaan. Siinä tajuaa yllättävän nopeasti huumorin vapauttavan vaikutuksen ja näkee pienet vastoinkäymisensä oikeissa mittasuhteissa. Olen onnellisempi.

Saatan sohvaperunoittaa elämääni toteamalla esimerkiksi, että Arilta puhkesi aamulla polkupyörästä rengas. Hänestä se merkitsi maailmanloppua.

Elämääni sohvaperunana voi kuulua yhtä lailla toteamus Ari kaatoi töissä kahvit syliin. Loppupäivä meni housuja kuivatellessa.

Kannattaa kokeilla, miten terapeuttista on leikkiä oman elämänsä lakonista voice overia ja kertoa kolmannessa persoonassa ääneen vaikkapa epäonnistumisesta, joka tapahtumahetkellä tuntui vuorenkorkuiselta. Toki onnenkantamoisensakin sopii kuitata.

Viimeistään tänä perjantaina on hyvää aikaa.

Kuva: Pyry Pietiläinen / Yle Kuvapalvelu

Kommentit (3)

Vierailija

Olen myös täysi Sohvaperunat-addikti. Ehkä juurikin tuo samaistuttavuus ja fiilis, että he ovat kerran viikossa kylään tulevia ystäviä tai naapureita, tekee formaatista niin koukuttavan.

Vierailija

Aina täytyy katsoa ja koiran ulkoilu tapahtuu tuntia ennen.On kyllä hyvä ohjelma ikä haitari sopiva .ja keskustellaan lenkillä toisten kanssa.Perjanti meni hyvää tehden Nenä päivän merkeissä.

Vierailija

Vaikka olisi ainoa ohjelma televisiossa niin en katsoisi. Ei tyhmempää voi olla! Tämä on siis minun mielipide.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat