Kuva: Ari Liimatainen
Kuva: Ari Liimatainen

Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini reilut kolme vuotta sitten. Olin sanonut itseni irti kustannusalalta ja aloittanut vanhustyön opinnot. Alun perin Geron-blogin oli tarkoitus olla projekti, jonka avulla voisin jäsentää ajatuksiani minulle uudesta ammattialasta.

Sain geronomiopinnot päätökseen ja nyt olen työskennellyt jo toista vuotta omaishoitoyhdistyksessä viestinnän asiantuntijana. Työpaikan valinta osui naulan kantaan, koska valtaosa omaishoitajista on iäkkäitä puolison hoivaajia ja saan yhdistää kaksi ammatillisen intohimoni kohdetta: viestinnän ja vanhustyöt.

Tarvitaan asenteenmuutos

Väestön ikääntyessä hyvä vanhustyö ja vanhuspolitiikka kaipaavat äänekkäitä puolestapuhujia enemmän kuin koskaan. Vanhustenhoito herättää kyllä vilkasta mielenkiintoa. Media uutisoi epäkohdista kärkkäästi, mutta jääkö homma aina sikseen? Miten vanhusten asemaa voi parantaa todellisuudessa?

Juhlapuheissa vanhuus on viisautta, vaikka käytännössä vanhoihin ihmisiin suhtaudutaan meillä hyvin väheksyvästi ja jopa vihamielisesti. Suomi on ikärasistinen maa, jossa tarvitaan kipeästi asenteenmuutosta.

Tietoa, taitoa, tahtoa ja tunnetta

Toistakymmenentä vuotta sitten Vanhustyön keskusliiton silloinen toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen kiteytti hyvän vanhustyön määritelmän neljään t-kirjaimeen: tieto, taito, tahto ja tunne.

Tuo nelikko on edelleen paras tietämäni muistisääntö sekä vanhustyön että vanhuspolitiikan tekijöille. 

Olen Karjalaisen kanssa samaa mieltä myös siitä, että vanhustyö on nyt ja tulevaisuudessa ihmisten työtä ihmisten kanssa. Teknologia on hyvä apulainen, mutta se ei voi koskaan korvata ammattitaitoista henkilöstöä. 

Olkoon viimeinen sana toivo

Yhden t-kirjaimen haluaisin omasta puolestani vielä lisätä. Olkoon viimeinen sana toivo. Jotkut miettivät tuonpuoleisia, mutta osaltani haluan elätellä toivoa paremmasta elämästä täällä maan päällä.

Yhteiskuntamme ei kannata hylätä vanhoja ihmisiä eikä yhtäkään saa jättää yksin. Toivo voi löytyä eletystä elämästä tai toisen ihmisen läsnäolosta arjessa. Toivo tekee tästä hetkestä merkityksellisen, meille kaikille.

Tämä on viimeinen tekstini ET-lehden blogeissa. Vastedes puheenvuoroni voi lukea Uuden Suomen verkkosivuilta ja Geron-nettisivulta. Kiitän kaikkia lukijoita näistä vuosista ja toivotan hyvää vanhuutta. Kiitos palautteista ja kohtaamisista!

Vanhentukoon jokainen meistä rohkeasti tyylillään. 

Kommentit (5)

Terhi

Kiitos Ari näistä blogiteksteistäsi, ikävä että niitä ei fiidiini jatkossa enää tule. Omaishoitajuuden alkumetreillä nämä kaikki kertomasi ovat koskettaneet vahvasti. Toivo on hyvä lisäys, sitä ja tietoa tarvitsen, tunne on aina mukana, taito...sitä toivon ammattiosaajilta. Kaikkea hyvää sinulle❤️

Terhi

Tahto muuttui taidoksi:) mutta tahtoakin toivon ammattiosaajilta, meillähän sitä jo on.

Tuulikki

Mielestäni blogisi on ollut yksi et-netin parhaista. Harmi, että se loppuu täällä, missä on paljon vanhuksia sitä lukemassa. Hyvät jatkot sinulle ja kiitos , että jaksoit näinkin pitkään kirjoitella tänne.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat