Sivut

Kommentit (69)

Väsynyt omainen

Vierailija kirjoitti:
Eipä muuta kuin jonotuslistalle. Jos asiakas ei itse pysty maksamaan kunta avustaa.

Tuttavani pääsi aika pian hoivakotiin sairastuessaan muistisairauteen. Miehensä ei enää jaksanut häntä valvoa. Toki kävi usein vaimoaan katsomassa ja  syöttämässä. 

Muistisairaiden ei tarvitse yksi asua kotona.


Ainakin meidän kunnassa vanhuksen pärjääminen kotona pisteytetään ja ellei näitä pisteitä ole tarpeeksi, ei hoivakotiin pääse, olipa vaikka mikä sairaus.

Siinä vaiheessa kun itse on siinä tilanteessa, että asiaan joutuu perehtymään, huomaa, ettei se niin helppoa olekaan .....

mummi ja lapsenlapset

Jos??? tämä tarina ja henkilö ovat todellisia ja kirjoittaja ei trollaa,eli tehty juttu keskustelun aikaansaamiseksi ja lehden menekin lisäämiseksi,(kuten aijemminkin lehti on toiminut)Niin

vanhempanne vaikuttavat sairailta ja tarvitsevat lääkärin apua,viekää heidät tutkimuksiin pikaisesti(muistisairaus,altshaimer,vakava masennus,kipu&särkytilat,diabetes jms)koska muutos on alkanut,muistelkaa yhdessä sisarustenne kanssa,kirjatkaa ylös selkeät käänteet vanhempienne käytöksessä(lääkärin avuksi)

kissa on syytä nostaa pikaisesti pöydälle ja vanhempienne saatava oireidenmukaista hoitoa!

lienee syytä muistaa että aina on myös itse katsottava peiliin,ja pohdittava omaa ja perheensä osuutta vanhempien yllätävälle ja "vihamieliselle"käytökselle(sitä lienee sysissä ja sepissä?)

auta niin tulet autetuksi:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No, minulla on kokemus siitä kuinka sairas vanhus komentaa pois, ei halua nähdä. matkaa on monta sataa kilometriä niin on hieman hankalaa jos sen ainoan kerran sitten ei edes halua nähdä. Ymmärrän että sairas on sairas, ja istuin kuitenkin vähän aikaa. Eihän sairas ymmärrä enää että toinen tulee kaukaa, eikä ymmärrä sitäkään että miksei käy joka päivä tms. Minusta ihan näytti siltä kuin olisi ollut vihainen sen takia että käyn harvoin.

Toivon etten itse ole kovin kiukkuinen vanhana, mutta tuskin sitä voin estää jos jokin sairaus tulee johon kuuluu kiukkuisuus. yritän elää elämää nyt ja olla mukana mahd.paljon kaikenlaisessa toiminnassa, ettei sitten tule tunnetta etten ole elänyt.

ja pelkän rahan ja työn perässä juokseminen on kyllä jo yksi sairaus.

Vierailija

Aloittajalle: käänny, elä oma elämäsi. Meille on annettu vain yksi elämä, elä se itsellesi ja vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka arvostavat sinua. Et voi muuttaa vanhempiasi, voit muuttaa vain itseäsi omaa suhtautumistasi. Tällähetkellä tuntuu että vain sinä kärsit. Terapia voi auttaa näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Ja vielä: ilmeisesti vanhempasi elää nyt sitä elämää mitä he itse haluavat elää. Elä sinä omaasi. Minä tein niin.

Vierailija

samettiruusu kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset unohtako kiukkuavia vanhempianne.

Käykää siellä uskollisesti´tapaamassa heitä. Heillä on paha olla ja vaativat huomiotanne.

Kannattaa selvittää tämä muistisairausasia. Vanhukset tulevat silloin ns. vaikeiksi.

Ps.kokemusta on.

Minusta on nämä vanhenevat vaikeat läheiset, muistisairaat ovat kuin murrosikäiset. Heille pitää panna tietyt rajat, mutta myös rakastaa.

Näin juuri. Kunnioittakaa vanhempianne ja muistakaa, millaisia he olivat lapsuudessa.

Vanhuus ei tule yksin ja sen mukana tulee kaikenlaisia ikäviä ongelmia, jotka pitää vain pystyä käsittelemään.

Minullakin on kokemusta asiasta ja oma suhtautuminen ja hermot asiaan olivat koetuksella alkuun kovastikkin.

Pitää vain oppia ymmärtämään ja elämään asian kanssa. Omat voimavarat kannattaa käyttää positiivisten asioiden ilmaisemiseen.

Helens

Huh huh eipä jaksa enää kuunnella haukkumista. Milloin naapuria, sukulaisia , tv ihmisiä, hoitajia ym.
Ei suihkuun, ei ulos , ei muutoksia tai parannuksia omaksi hyväksi. Kun on aina tehty näin niin tehdään edelleen. Ainoa sukulainen joka käy on tytär joka ymmärtää muttei jaksa. Kaikki pitää olla kuin kuninkaallisilla! Okei mutta kun itse ei pysty niin teetättää kaikki asiat toisella, ja suuttuu jos ei het tehdä. Määrää komentaa uhkaa poliiseilla ym. Kun joku kyselee miten pärjää sanoo hyvin . Mutta ei kukaan vie ulos, suihkuun ym. Ei kukaan auta.
Ei halua vieraita eikä kaipaa seuraa. Mutta valittaa kun ei kukaan käy. Kuka nyt tänne tulisi. Monikin mutta ei voi pieniä lapsia viedä sinne kuuntelemaan valitusta ja haukkumista.
Auttaisin jos voisin mutten voi kun en osaa mitään.

Väsynyt tytär

Meillä samantyyppinen tilanne kuin aloittajalla, mutta negatiivinen on vain toinen, äitini. Hänellä moninaiset fyysiset ongelmat, tällä hetkellä leikkausten jälkeen pyörätuolissa. Lisäksi vaikeaa määrittelemätöntä ahdistusta. Negativismiin on siis syytäkin, mutta toisaalta hän on ollut samanlainen ihmisten moittija niin kauan kuin muistan. En tiedä yhtään sukumme jäsentä, jota hän ei olisi jossain vaiheessa haukkunut. Samalla paikkakunnalla asuva siskoni hoitaa paljon vanhempieni asioita. Minulle hän haukkuu siskoani: mitä tulee tänne kiukuttelemaan. Soittaminenkin hänelle on iso voimainponnistus. Aina menee huonosti tai vielä huonommin. Hänen luonaan käyneet kodinhoitajat haukkuu, esim. ottavat aina vääräntyyppisiä laseja kaapista. Sanoo olevansa masentunut, mutta jaksaa huolehtia todella pikku asioista.  Oma toive tässä kohtaa on, että kuolisin ennen pois jos muutun itse tuollaiseksi.

Kujo

Olipa helpottavaa lukea, että muillakin on samoja ongelmia vanhempiensa kanssa. Lisätään vielä tuohon listaan äidin alkoholismi, niin minun paketti on valmis. Ajoin viimeksi 400km suuntaansa vain kääntyäkseni ovella ympäri, kun oli taas "hiukan" otettu ehtoollisviiniä (brandyä). Koita siinä sitten auttaa, kun et saa osaksesi muuta kuin haukkumista ja huutamista. Olkoon perkele. On tuolla juomisellaan pilannut elämääni jo ihan riittävästi, että pärjäilköön niin kuin parhaaksi näkee.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat