Sivut

Kommentit (2666)

Ajatus runosta

.

Ei ole runon paikka pankissa

on sen paikka puheenparsina

huulilla huilaten

ajatusten tulkkina

Iloa tuomassa!

Vie se  mustat murheet

Kantaa runo raskasta

surua on jakamassa

iloa jatkamassa 

Potkua eloon antaa

päivään jokaiseen

Pankista haen sopivan

mielialan kohottajan

Minussa on vielä elämä

siitä tietoisuuteni vahvana

Rakkaus, rakkaus oi..on

tuntee sydän kaipausta

 syttyä tuntemattomaan, uuteen

Kuin se  hukassa joskus oli

taas uteliaisuuteni heräsi

kokea syvään uudelleen

Sukeltaa  yön kuumaan syliin

tuntea kirkkaasti sen lähde

yli kaiken muun, upota...

eikä koskaan lakata

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

NIITTY SININEN

.

Takana vanhan kaupungin,  laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on  ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.

.

Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.

.

Mutta kaunis se on,  tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.

.

Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.

Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.

Niitty,  se niitty niiaili,  kukoisti niin.

.

juuli

Vierailija

Kun en voi

Kun olen köyhä

mieleni pahoitin aivan

se on ihmisosa vaikein 

hyväksyä vääryys iva

voimatonna katsoa kuunnella

vain huokaista, voi Jumala

olen vähäinen aivan

olenko arvoinen vaivas

kun pyydän tämän:

et yksin en jää

ole laupias mulle...

......

valone

Alati vaihtuva värien leikki

rakennuksen kivipinnassa

aurinkoisena kevätiltana

valon läikehtiessä kylmästi.

 Punaista seinässä, ikkunat

mustia aukkoja purppuraisina

Monet kodit, ihmiset, 

sisällä  rakkautta,

taistoa, hyvää elämää.

Kalveten haihtuu purppura

yön harmaaseen

jo silmänsä ummistaa,

sammuu kirkkaus, kaikki,

tyhjyyttä, ei valoa, ei lämpöä.

Vierailija

Nyt Äitiä mä muistelen.

Kun ruusut laitan haudalle.

Oli elosi työn täyteinen,

Ja hymysi ainan niin  ihmellinen.

Vaikka huoli ja kiire mieltäsi painoi,

meille lapsille aina sä parasta toivoit.

Voi kun perinnön saman osaisin omille lapsille antaa, 

ja  heille  toivoisin että elämä heitä kantaa.

Niin haikea on minulla nyt mieli.

Mutta kiitos ja muistot  koskaan ei häviä.

Lapsuuden kun olen saanut niin kultaisen.

Sinua Äiti yhäkin muistelen.

Kerran vielä, haave

Tiedän, että kohtaan sinut

tidän, vielä kärsivällisyyteni palkitaan,

että sinä olet..

ja kohtaamme,

rakastan, rakastan sinua

rakastan meitä...

.

Lumoudun sinusta

silmissäsi tulen kipinät

tartutat suloisuutesi 

suukottelevat huulesi

Sinut minä tahdon!

Löydän sinut armaani!

Jos ei olisi rakkautta....

olisiko niin paljoa pahuutta?

Jos olisi enemmän Rakkautta.

Toisen hyvä ruokkii toisen vihaa

katkera kateus ihmisen pilkkoo

mieli samentuu ilo kaikkoo

kateena totuutta kaivelee

kalliokaivon pohjalta sen

luulee löytävänsä,

etsii ja etsii ei näe,

 että siinä se olisi,itsessä

kun tunnustat, että rakastat!

Rakastat elämää, ihmistä,luontoa

anna rakkauden vallata mielesi

tunteesi ajatuksesi ymmärryksesi!

Rakkaus on suurinta mitä meillä on

se saa haltioitumaan hyvästä...

onnesta ja turvallisuudesta.

Minulla on Rakkaus!

On raskas sateinen kevään päivä

jo puut vihreinä ja tuomet kukkineet,

orapihlaja valkeanaan,

kuin lapsen puhdas mieli

.

Pariskunta toisiinsa nojaten

alla mustan sateenvarjon

Valo märältä asfaltilta 

kasvoilleen heijastuu,...iloa

rakkautta sydämissään  asuu.

.

Tuuli koivupuiden oksistoissa

vaahteran lehdet lepattaen

On kevään harmaa, iloton!

.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat