Sivut

Kommentit (2662)

Rakastettu

Rutistus sinulle Anja B❤️

elämä on luopumista, joillain kasaantuu ehkä liikaakin.
Minä olin 2017-2018 seitsemässä siunaustilaisuudessa kymmenen kuukauden sisään. Viimeinen oli mieheni, rakkaani... oli isä, appiukkoni ja muita sukulaisia.
Hyvä asia, että pystytte olemaan äitisi vieressä.
Se tuo, jossain vaiheessa myöhemmin, lohtua.
Luumu - kanin rapsutus myös.

Toivottavasti saamme aikaan toisenkin tapaamisen, mihin sinäkin pääset mukaan. Nyt sinulla on tärkeämpi tehtävä olla äitisi vieressä
❤️

Voimahalaus kaikille surusilmille.

Rakastettu

Orion

Kiitos vastauksista ja myös kutsusta tapaamiseen, sinne en kuitenkaan nyt pääse. Toivon ja uskon teille tulevan antoisan tapaamisen, ehkä toisen kerran pääsen mukaan.
Itse teen yhä tällä hetkellä paljon työtä kuoleman äkillisyyden vuoksi. Toisaalta olen alkanut hyväksyä sen etten kaikkea pysty enkä tule koskaan ymmärtämään. Se konstrasti vain oli niin suuri, toinen rakas ihminen on tässä ja seuraavan kerran puolen tunnin päästä siinä on käytännössä ihmisen kuori mitä yritetään elvyttää, itse et saa enää mitään kontaktia. Eikä se rakas ihminen ollut enää siinä, kyllä sen tiesi heti vaikka yritti pitää toivoa yllä.
Toinen tai monesko nyt olisi asia mikä yllätti, oli se miten paljon asioita joutui heti hoitamaan pakosta ja miten yhteiskunta tai joku oletti että pystyt ne tekemään. Ei siihen apuja löytynyt ja toisaalta ei niitä voi kuin "asianomainen" hoitaa. Itse jouduin psyykkaamaan henkisesti asiakaspalvelukeskusteluja, sitten törmäsin automaattivastaajiin, ja ehkä sitten pääsin odotusajan jälkeen oikean ihmisen puheille, joka pahimmillaan itse alkoi itkeä kuultuaan asian. Näitä puheluita pystyin hoitamaan parhaimmillaan yhden päivässä, koin ne fyysisestikin niin rankkoina. Kehitysideana ajattelin usein kun kuuntelin sitä automaattilistaa mitä puhelu koskee, että olisipa yksi vaihtoehto puolison kuolema, pääsisi helpommalla moniin laskutus ja asiakkuus ongelmiin.
En tiedä onko muilla sama kokemus mutta itse törmäsi yllättävän usein asiakaspalvelijoihin joille tämä oli joko ensimmäinen kerta tai heille oli muuten vaikea käydä asiaa läpi. Itse yritti psyykata itseä vahvasti ennen tapaamisia tai puhelinsoittoja että pystyy esittämään asiat niin kuin ne ovat, sitten kaikki kaatuu siihen kun vastapuoli murtuu itkemään ja huomaat että olet itse se kuka hokee että kaikki on ok, kunhan saadaan tämä asia hoidettua.
Elämä silti jatkuu ja vaikka se on kuinka vaikeaa pitää yrittää etsiä niitä hyviä asioita, kevät ja kesän herääminen tavallaan pakottaa itsensäkin huomioimaan kaikki muutokset, loppujen lopuksi sitä samaa muutosta olemme kaikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trinity761

Melko t ja muut ovat uoreena leskenä haluan myös kirjoittaa siitä ja yhtyä orionin kommenteihin, samat kokemukset täälläkin. Heti oli pakko pystyä hoitamaan asioita, itse ei vielä edes tajua että toinen ihminen on kuollut, automaatti ohjauksellla on pakko hoitaa asioita. Sinulle vain puhutaan vainajasta ja ruumiinavauksesta ja hautajaisista ja itse vain yrität ymmärtää mikä vainaja kun istut miehesi ruumiin vieressä ja silität niitä kylmeneviä kasvoja ja ymmärrät että joudut hänet jättämään tämän lattialle.
Siitä kaikki vasta alkaa, se epäusko, oikeasti voiko tämä olla totta, miten toinen voi kadota näin täysin, yllättäen ilman mitään ennakkooireita, toinen ihminen on tässä ja yhtäkkiä häntä ei ole olemassa. Ja sinun pitää muka jatkaa elämää niin kuin ennenkin.
Mieheni kuoli äkillisesti ja täysin yllättäen. Sen verran nuorena että yllätti kaikki ja se teki sen että suurin osa ihmisistä kaikkosi, ilmeisesti vaikea oli käsitellä asiaa. Yritän ymmärtää ihmisiä. Mutta en ymmärrä sitä miksi minun pitäisi nyt olla ok kaiken tämän kanssa ja valmiina eteenpäin.

Vierailija

Minun mieheni myös kuoli yllättäen, otin yhteyttä työterveyshuoltoon seuraavana päivänä ja sain ajan yleislääkärille viiden päivän päähän, suru ei ole sairaus oli diagnoosi, voisin saada 5 päivää sairaslomaa mitä ei kuulemma työpaikka edes hyväksyisi. Reseptin rauhoittaville sain kylläkin heti. En oli kyllä vieläkään testannut..

Vierailija

Viestin aloittaja

Muistuu mieleen ja tuntuu tutulta edellisten kirjoituksen, puolison kuolema äkillisesti ilman ennakkovaroitusta ja nuorena, ei sitä vaan pystynyt käsittämään ja uskomaan että sellainen voisi olla mahdollista.

Minulla oli toisin kuin edellä kirjoittaneilla, minä muutin heti ulkopuoliseksi henkilöksi, koska emme olleet naimisissa, kaikki asiat päätti toiset. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli tosi kummallinen asia, olimme viettäneet 14, 5 vuotta tiiviisti yhdessä ja kuoleman jälkeen minuakaan ei sitten ollut. Ei kysytty mitään olisiko minulla jotain toiveita hautajaisten suhteen ym. minulle tuli tieto ilmoitusluoteisena että näin on päätetty.

Mutta yhtäkaikki ei sillä ole enää merkitystä, asiasta on kulunut jo 2v7kk, joten olen tervehtynyt myös tuosta asiasta.

Se vain tuntui vieläkin tosi kauhealle kun löytää toisen lattialta makaamasta ja ei voi eikä pysty auttamaan mitenkään, "peli oli menetetty".

Olen päässyt elämässäni eteenpäin, pystyn jatkamaan tätä, puolikkaana.

Rauhallista ja hyvää keskiviikko aamua teille kaikille.

Kuutamo

Minulla vaimoni menehtyi pitkällisen sairauden murtamana. Se oli kuitenkin shokki, mutta ei tietenkään sellainen kuin jos menettää yllättäen puolison. Minulla sattuu olemaan kaksi naista esimiehenä ja hoitivat tilanteen loistavasti.

Olin ensin töistä poissa viisi päivää ihan ns. ylimääräisellä vapaalla. Tämän jälkeen he kävivät välillä huoneessani juttelemassa ja useasti sanoivat, että ymmärräthän, että sinun ei tarvitse olla töissä, vaan menet oman jaksamisen mukaan. Olenpa kiitollinen heille.

Oli kyllä rankkaa hoitaa hautajaisjärjestelyjä, vaikka tyttäret olivat apuna. Ehkä hyvä tässä oli, ettei jäänyt sängyn pohjalle suremaan, mutta raskasta se oli.

Olipa tosi törkeää, että voidaan noin jättää ulkopuolelle henkilö, joka oli vainajan kumppani😢

Vierailija

Viestin aloittaja

No en kanna enää murhetta siitä kuinka minua kohdeltiin, ihminen on anteeksiantavainen.

Omalle kohdalle sattui tosi ihana työterveyslääkäri, hän ymmärsi tilanteeni hyvin ja toimi erinomaisesti, olin 6 viikkoa sairauslomalla ja lääkärini ei pakottanut minua henk.kohtaisesti käymään välillä vaan hän soitti ja kyseli tilannettani, olen hänen toimintatapaansa tosi tyytyväinen, hän oli inhimillinen ihminen. Eli jotain hyvää ja jotain huonoa tapahtui.

Vierailija

Minustakin tuntui että,ainut hyvä puoli oli niissä puheluissa se että,kun joutui niin moneen kertaan hokemaan että,mun mies kuoli niin,johan se alkoi itselläkin menemään perille kun sitä sillälailla hokemaan joutui.saisi kyllä olla joku palvelu siihen.

Ikävä

Kun luin aikaisemmat kirjoitukset, niin itkuhanat taas aukenivat, niin tutun kuuloisia tuntemuksia nuo ovat. Minunkin mieheni menehtyi äkillisesti  noin 10 kk sitten ja tuntuu kun en vaan meinaa saada elämän syrjästä kiinni, vaikka kuinka yritän. Iloa vaan ei löydy!  Minustakin tuntuu, että jäin aivan yksin, toki lapset ja omat vanhemmat ovat jakamassa surua, mutta mieheni   lähipiiri ei ole juurikaan missään tekemisissä kanssamme (eivät olleet kyllä aikaisemminkaan?). Apuja kyselin perunkirjoitusten ja muiden eteen tulevien asioiden kanssa anopilta, johon he  jotenkin liittyivät, mutta mitään apua sieltä en ole saanut, päinvastoin... Raskasta oli hoitaa kaikki asiat yksin ja selvitellä, kun mieheni oli vielä isänsä kuolinpesän osakas, mistä löytyy tietoa ja papereita piti tilata ja soitella joka paikkaan, kun omaankin  perunkirjaan verottaja niitä vaati. Minulle nuo kaikki oli aivan vieraita asioita, en ole koskaan aikaisemmin törmännyt tällaisiin asioihin. Viime syksy ja kesä ovat olleet elämäni raskainta aikaa ja taitaa vaan jatkua jollain tasolla vieläkin. Eivät myöskään ole kiinnostuneet, kuinka  mieheni perhe jaksaa, aivan kuin meitä ei olisi olemassakaan. Anoppini ei ole koskaan halunnut olla poikansa ja hänen perheensä elämässä mukana, syytä emme tiedä, mitää ristiriitoja ei ole ollut ja mieheni hoiti ja autteli häntä tarvittaessa, mutta toisinpäin ei mitään yhteyttä! Myös eräät ystäväni  eivät alkukyselyn jälkeen ole ottaneet mitään yhteyttä, aivan kun minun suruni voisi tarttua heihin  tai mitä lie pelkäävät, sekin on ollut vaikeaa ymmärtää, kun aikaisemmin soiteltiin ja tavattiin ja olisi tarvinut sitä tukijaa ja kuuntelijaa? Itse pyysin tapahtuman jälkeen sairauslomaa kaksi viikkoa ja jäinkin siitä "kesälomalle", jonka jälkeen olen ollut töissä! Teen lyhennettyä työaikaa, joten olen jaksanut käydä töissä säännöllisesti, mutta sen olen päättänyt, että jos voimani ehtyvät, niin jään kyllä  sairauslomalle tarvitaessa!  Tuleva kesläloma pelottaa, ei ole mitään odotuksia tai suunitelmia kuten aikaisemmin! Tulipa nyt pitkä tarina, mutta kun tämä elämä on vaan nyt niin vaikeaa!

My one and only love

Hei!

Minun mieheni kuolemasta on nyt 7 kuukautta ja  kolme päivää. En enää pelkää makuuhuonetta ja voin olla siellä muutoinkin kuin nukkuessa. Olen syönyt muutaman kerran ruokapöydässä, kun hoksasin syödä mieheni paikalla. Olin  vähän aikaa sitten oikein syvissä vesissä kolme päivää, mutta siskoni innosti minua lähtemään mökille siivoamaan perusteellisesti puuvaraston. Teimme 10 tuntia ja tyhjensimme koko varaston ja olin aivan uuvuksissa, mutta se teki hyvää mielelle. Ajattelen, että elämä olisi helpompaa, jos olisin vielä työelämässä. Olisi syy nousta sängystä ja ajatukset  olisi  pakko suunnata muuallekin kuin menetykseen. Olen kutonut sukkia 20 paria ja antanut niitä ystävilleni.Eilen luonani kävi kaksi ystävääni, jotka olen tuntenut ainakin 50 vuotta. Olemme viettäneet kesäisin mökillämme "terapiapäivää" saunoen ja hyvin syöden   ja nyt kutsuin heidät useammaksi päiväksi ja  lupasivat tulla mielihyvin . Nyt on taas mieli maassa ja ikävä,mutta taidan lähteä kiviliikkeeseen katsomaan lintuja kiinnitettäväksi mieheni hautakiveen, sillä mieheni oli "lintumies", joka rakasti lintuja.

Tampereelle menijät, muistakaa kertoa sitten ,miten teillä meni! Antoisaa tapaamista ja terveisia ja halauksia kaikille!

Rakastettu

Hei kaikille,
olen kyyneleet silmissä lukenut teidän kirjoituksianne. Uskomatonta, kuinka avointa tämän palstan kirjoitukset ovat. Tänne todellakin voi kirjoittaa omat ajatuksensa, huolensa ja ikävänsä. Uskomattomia kanssa kulkijoita minulla ja kukin etenee surussa omaan tahtiin.
Monia tuttuja "ongelmia ja harmituksia" löysin kirjoituksista.
Olen myös sitä mieltä, että voisi olla yksi väylä, missä hoituisi kaikki asiat, mitkä jäävät leskelle... keskellä surua ja epätoivoa minäkin kahden perukirjan yms kanssa rämmin eteenpäin. Ei siinä vaiheessa ehtinyt itseään huomioimaan, mutta hengissä olen. Rakkaani neuvoi... "Yksi asia kerrallaan". Sitä minä edelleen välillä hoen itselleni, kun alkaa hommia kertymään.

Minäkin jouduin luopumaan rakkaastani sairauden kautta..., ei sekään helppoa ole, mutta antoi aikaa.
Tuo yhtäkkinen, "saappaat jalassa " kuulostaa kylläkin vieläkin raskaammalta. Miten sen pystyy käsittelemään? Minulla on nykyään rauhallinen, luottavainen olo... olen päässyt eteenpäin. kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Tampereen tapaamisesta tottakai kirjoitamme tänne tuntemuksia ym, joten jollet ole mukana, niin saat jotain, toivottavasti tukea ja voimia jaksaa eteenpäin ❤️

Kävin tänään Tallipihan kahviossa kysymässä saammeko laittaa peräkammarin oven kiinni kun syömme yhdessä. Onnistuu kyllä. Meitä ennen siellä on 20 hengen tilaisuus, mutta klo 12 - 13.30 on meille varattu.
Hämeenpuistossa, siinä melkein vieressä, on Kansainväliset Suurmarkkinat. Siellä on noin 100 myyjää 30:sta eri maasta, joten porukkaa liikkeellä paljon. Illalla alkaa "museoitten yö", joten tapahtumia löytyy, joka haluaa niitä hyödyntää.
Mennään nyt kuitenkin Miladivaan kahville Tallipihan jälkeen. Saadaan olla yhdessä.

Rutistus ja lämmin halaus kaikille 💕

Rakastettu

Puolikas

Voi surku, en mahdollisesti pääse huomiseen tallipihan tapaamiseen, olen flunssassa; ajattelin menevän ohi loppuviikoksi mutta tässä vielä ollaan. Harmittaa.

Olisi ihanaa jos jaksaisitte kertoa kuinka teillä meni ja millaisia ajatuksia. Kaikkea hyvää teille tapaamiseen ja mukavaa ja antoisaa iltapäivää huomiselle.

Puolikas

Vierailija

Tamperetta kohti tullaan parasta aikaa. Ensimmäinen junamatka koirani kanssa sujuu ihan mukavasti.

Täällä on ollut paljon kirjoituksia , osalla teillä on ollut vaikeita asioita selvitettävänä , tämän surun lisäksi vielä.
Rakastettu , kysyit , miten äkkikuolemasta selviää ..sitä mietin itsekin silloin , kun elämä hetkessä meni sirpaleiksi . Shokki suojeli alussa , kun järki ja tunteet eivät kohdanneet ...silloinkin kun odotti vain toista tulevaksi takaisin harjoituksista.
Ensimmäiset kuukaudet toimi robotin tavoin , teki ,kun oli pakko ,ei ollut muita huolehtimassa.
Nyt kun ajattelee , tuntuu että tuo tekeminenkin oli osa selviymistä.
Olen onnekas siinä , että kohdalleni osui ihania ,empaattisia ihmisiä ,joille sain kerrata tapahtunutta ,uudestaan ja uudestaan ja jotka neuvoivat mielellään ,kun oli ongelmia. Vaikka yksinäinen tämä surunpolku onkin.
Väliin vieläkin pysähdyn miettimään , miten selvisin silloin ..matka jatkuu edelleen , mutta nyt olo on rauhallinen , luottavainen . Mieli on kiitollinen siitä että elämä kantaa jo .
Olemme jokainen kokeneet isoja asioita ,kuolema on aina järkyttävä asia ja siitä selviytyminen vaatii paljon työtä .
Voimahalaus kaikille ..jokaiselle siihen omaan vaiheeseen ..omaan ikävään.
Jaksetaan taas , jaksan uskoa ,että elämällä on vielä jotakin hyvää tarjottavana meille .

Kiva tavata huomenna osaa porukasta , näkemisiin.
❤ Tarja

Rakastettu

Hei Puolikas

harmittava asia tuo flunssa, lämmin rutistus sinulle. Parane pian... kevät flunssat ovat kurjia.
Kyllä me jaksetaan kertoa palstalla, miten meni, ajatuksista, suunnitelmista ja voitaisiinko tavata vaikka uudestaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä meistä tulee ❤️

Hei Tarja,
sinä taidat ollakin jo lähellä haukkusi kanssa.
Ihana nähdä sinuakin, kumpa nyt saisi nukuttua jonkin verran yöllö,niin kiva jännittävä päivä huomenna.

Nähdään kanssa kulkijat, jutellaan... syödään ja kahvitellaan...
(tosin minun lohtusyömiseni on hiukan ryöstääntynyt käsistä viime aikoina 🤔= huomenna en aloita dieettiä... 😊)

Tampere on aurinkoinen paikka myös huomenna, joten kiva mennä Näsinkalliolle myös.

Kaikille Voimahalaus!

Rakastettu

Tuulia

Matkalaukut jo pakattu huomista varten ja aamulla noustaan bussiin. Viikonlopusta näyttää tulevan lämmin ja aurinkoinen, siis yläkertakin suosii tapaamistamme.
Mukava nähdä ja saada kasvot teille kirjoittajille.
Näkemisiin huomiseen!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat