Sivut

Kommentit (2713)

Ei enää uupunut

Mukavaa, että kurssista oli iloa ja hyötyä! Yritän itsekin löytää vertaistukea tämän hyvän verkkokeskusteluun rinnalle.

Puolikkaalle haluan siteerata Mari Pulkkisen kirjaa Surun sylissä. Suomalaisten kokemuksia menetyksestä. Nimittäin sivuilla 286-287 lukee näin:
”Olisi perusteetonta esittää, että surun suorittaminen tekemisen muodossa olisi jollakin tavoin huonompi tapa surra kuin murheen työstäminen mielessä. Tarmokastakaan toimintaa ei ole syytä leimata vääränlaiseksi suremiseksi [...].
Toiminta on äärimmäisen mielekästä, koska tietoinen aktiivisena pysyminen auttaa surevaa ikään kuin annostelemaan kohdattavakseen siedettävän määrän surua [...]
Tekeminen lohduttaa - ehkä siksi, että tietoinen liikkeessä pysyminen vastustaa sitä ilmiötä, että suru tuntuu kehossa raajojen toiminnan lamaantumisena. Kenties aktiivinen liike kompensoi raajojen voimattomuutta ja pitää surevan näin kiinni elämässä. Tässä mielessä arjessa suruaan suorittava suomalainen on enemmänkin elämän lähteellä eikä niinkään suruaan paossa.”

Kuutamo

Nyt tuntuu, että tämä ryhmä ei ole enää minua varten. Ryhmä on ollut aivan mahtava ja on kantanut minut pahimman yli. Kiitos kaikille kirjoittajille.
Olen löytänyt ihanan naisen, joka on myös leski. Hänen kanssaan haluan alkaa elää ns. kolmatta elämää. En tietenkään unohda elämäni rakkauttani, mutta toivon, että tästä uudesta tulisi yhtä hyvä rakkaustarina.
Voimia surun polulle ja aurinkoista kesää kaikelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Viestin aloittaja

Oikein paljon onnea tulevaan sinulle Kuutamo, kiitos kun olit seurassamme ja olet nyt päässyt uuteen alkuun.

Rakastettu

Ihana kuulla Kuutamo, kaikkea hyvää elämääsi ja oli hienoa kun kirjoittelit tuntemuksiasi ja näimme Tampereella.

Rakastettu

Vierailija

Viestin aloittaja

Nyt taitaa useammalla on "parempi jakso" meneillään kun on ollut hiljaista, se olisi hyvä asia että on päässyt eteenpäin. Kesä tuo meille useammalle kiireistä puuhasteltavaa ja siksi ei tule kirjoitettua.

Ajattelin herättää taas henkiin tätä palstaa, jotta jos uusia surijoita on tullut niin löytävät tämän keskustelun ja saa täältä sitten vertaistukea.

Minulla on ollut lapsenlapset seurana ja elämää on ollut taas ympärillä, yksinäisyys on väistynyt taka-alalle, mutta kyllä se siellä on vaanimassa kokoajan.

Voimaannutavaa loppuviikkoa teille kaikille, elämä jatkuu surusta huolimatta.

Rakastettu

Hei kaikille,

hiljaista on ollut palstalla. Minä luen päivittäin, yleensä illalla, edelleen tätä voimaannuttavaa palstaa.
Hienoa lukea, kun joku kanssa kulkija on päässyt eteenpäin elämässään ja löytänyt jopa uuden kumppanin vierelleen.
Jokaisen suru polku on eri mittainen ja erilainen, mutta kirjoituksista minä olen saanut tukea ja kannustusta eri vaiheissa enkä tunne olevani yksin. Minun rakkaani kuolemasta on 1v ja 4kk.
Paljon mietteitä ja unelmia on... toivon niiden pikkuhiljaa toteutuvan, jos on tarkoitettu niin.
Haikea olo ja itku nousevat välillä, kun katselee kesälomaansa viettäviä pariskuntia. Juhannus on viikon päästä ja muistot satuttavat. Onneksi myös välillä osaan olla onnellinen niistä muistoista, niitä ei olisi jollei minulla olisi ollut rakastani.❤️
Eilen kävin laittamassa kesäkukat rakkaani haudalle, laitoin ne sydämen muotoiseen asetelmaan, mielestäni siitä tuli kaunis.
Toivottavasti, kuten Viestin aloittaja kirjoitti, uudetkin polkunsa alussa olevat tai jo pitemmälle päässeet löytävät tämän palstan ja saavat lohtua ja tukea täältäkin.

Voimahalaus kaikille surusilmille ❤️

Rakastettu

Vierailija

Kesäloma alkamassa, jännittää ja hieman pelottaakin, millaiset viikot ovat edessä. Muutama reissu on tiedossa, toivon mukaan ne tuovat hieman iloa ja vievät ajatukset surusta hetkeksi pois.

Eilen oli ensimmäinen kyyneletön päivä, tosin tänään niitä on jo virrannut senkin edestä.

Hyvää viikonloppua meille kaikille

Tarja

Kesä alkaa olla kauneimmillaan ..toinen kesä , ilman rakasta rinnalla kulkijaa . Edelleen on väliin aallokkoa , tosin aallot eivät vie enään upoksiin. Ikäviä tulee ja menee. Ehkä eniten tuntuu haikealta se , kun ei ole mitään suunnitelmia .. voisi pyytää vieraita ..mutta yksin tuntuu jotenkin työläältä.
Näitä ajatuksia taitaa olla toisillakin , nämäkin on vain läpi elettävä ja opittava olemaan minä , ei enään me.
Kesä on tulvillaan muistoja , ne tuovat sydämeen haikeuden ,mutta myös kiitollisuuden kaikesta yhdessä koetusta.

Voimia jokaiselle , omaan elämän vaiheeseen ,erilaiseen ,mutta kuitenkin niin samanlaiseen .
Yritetään nauttia kesän kauneudesta , kaikesta huolimatta .
Jokaiselle meille toivon , että elämällä olisi varattuna vielä hyviäkin asioita , joista saisimme iloita.
Jaksetaan taas ..❤ Tarja

Päivi

Kuutanolle onnea uuteen elämänvaiheeseen.Oli hieno lukea, että uskallat elää!
Itselläni on jo 2v1kk leskeyttä ja elämä on jo ihan mukavaa.Oikeastaan ensimmäisen joulun jälkeen, kun oli kulunut 8 kuukautta päätin, että elämän pitää vaan jatkua.Elämää ei ole tuhlattavaksi.Tänä päivänä elämässäni on suurimmaksi osaksi paljon mukavaa.On tyttäret, ihania ystäviä,matkoja, konsertteja yms.Tunnen, että velvollisuuteni on elää ihan miehenikin takia; häneltä kun tämä kaikki viettiin aivan yllättäen 56 vuotiaana.
Olen myös ajat sitten lopettanut dramatisoimasta vuosipäiviä, vappuja, juhannuksia..sillä meidän tärkein elämmme oli se tavallinen arki ja tyttäret.
Olen yksin mutten yksinäinen.Mieheni kulkee tuossa vierelläni joka hetki ja se on lohduttavaa.Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ja monta kertaa siinä välissä hän on mielessäni, mutta se ei saa minua surun valtaan sillä elän nyt tällaista elämää.Tietty tulee hetkiä ja tilanteita missä hän tulee mieleeni,mutta se on vaan ihanaa.
Uutta miestä en ole etsinyt sillä en voi vielä kuvitellakaan, että joku "vieras" mies ottaisi esim.kädestäni kiinni, mutta never say never.
Toivon kaikille hyviä aikoja ja ihanaa kesää ja , kun aika on oikea niin älkää tuhlatko elämäänne sillä sitä tuskin kenenkään rakas toivoisi siellä jossain!
Lämpimät halaukset Päiviltä❤❤❤

Vierailija

En oikein usko, että monikaan meistä varta vasten tai tarkoituksella dramatisoi vuosi- ja juhlapäiviä. Ne vain usein ovat niitä päiviä jolloin muistot palaavat voimakkaina mieleen ja/tai rakkaan poissaolo tuntuu silloin erityisen voimakkaana. Ainakin minun kohdallani on näin. Kyllä se kyynelkin joskus tulee silmäkulmaan, mutta ei se haittaa.
Onnea Kuutamo, olen iloinen puolestasi. Vielä en koe, että haluan ketään uutta elämääni, vaikka olenkin ollut jo pitkään yksin, mutta kuten Päivi viisaasti sanoi ”never say never”. Elämässään kaikki on mahdollista.

Ulla

Päivi

Sen haluan sanoa edelliseen, että puhun vain itsestäni; en kenestäkään muusta.Koin kauan, että teen joka asiasta mieheeni liittyvän asian.Nyt minulla on jo omat rutiinit ja tavat ja tyttäreni rohkaisivat siinä minua, kun mietin kuinka mieheni tekisi tämän ja tämän asian.Jotkut asiat on silti mukava tehdä niinkuin ennenkin vaikka keskiviikko ja lauantai sauna🤗
Juuri sitä kutsun omalta kohdaltani dramatisoinniksi, että sain joka asian käännettyä jotenkin mieheeni ja kuinka ennen oli.Nyt on näin ja tämä on vain minun elämäni.Mieheni oli järki-ihminen ja toivon,että hän seuratessaan minua näkee kuinka olen jatkanut elämää eikä hänen tarvitse surra puolestani ja tietää myös kuinka olen aina tyttärieni tukena.Olisi aika surullista, että yli 2 vuoden jälkeen olisin polkemassa paikallani.
Tässä kohtaa pystyy jo itse vaikuttamaan miten jatkaa ja millaiseksi elämä muodostuu.Haluan katsoa mitä edessä on..päivä kerrallaan.
Hyvää yötä😴

Yksin eteenpäin

Olen ollut yksin vasta vajaan vuoden ja nyt olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan sen etten ole kenenkään pari enkä puoliso vaan itsenäinen ihminen joka on vastuussa itsestään ja jolla on oikeus yrittää muodostaa elämästään oman näköistään,mitä kaikkea siihen sitten kuuluukaan.Puolison muisto kulkee rakkaana mukana,mutta ei estä suunnittelemasta ja jatkamasta elämää eteenpäin.
Välillä tulee lohduton ikävä,kuten eilen illalla,soitin kaiken hautajaismusiikin läpi,muistelin miestäni ja siunaustilaisuutta ja annoin kyynelten virrata.Tänään on taas hieman kevyempi jatkaa.
Välillä koen olevni huono ja tunteeton ihminen kun suruni ei näy ulospäin enkä halua sitä aina esille tuoda,se on minun suruni jota kannan mielessäni aina,se on muuttumassa hiljaiseksi ikäväksi ja kaipaukseksi,myös kauniiksi muistoksi ja kiitollisuudeksi.
Voimia kaikille sureville,meitä on paljon ja jokaisella oma,ainutlaatuinen surunsa jota ei sivullinen voi kokea eikä tuntea.

Päivi

Tänään oli Hesarissa mielestäni ihana värssy:

Olin ajatellut, että kuolemasi
oli tuhlausta ja tuhoa;
kipua, jota oli melkein mahdoton sietää.
Alan hitaasti ymmärtää,
että elämäsi oli lahja ja kasvamista;
rakkautta, joka on annettu minulle hoitoon.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat