Sivut

Kommentit (1899)

+

Huomenii. Vähä o viilentynt ilmasto. Ko ei vaa jäis tämmöseks.

Täs o miu hierontavempai. Otin taas käyttöö ko ei auta ennää lääkkeet näihi levottommii jalkoihi. Oon vissii tult immuuniks ko oon vuosii syönt. Tää auttaap ko käyp patteril ja antaa semmosii värinöit.  Mie tilasi patterii ja vaihoin siihe ko alko hitastelemaa. Vaa nytte ei lähtent ollekaa käyntii. Vaihoin taas  ja het läks hyrräämää .Ko ol uuvet ja vanhat patterit täs pöytäl nii mie olin erehykses laittant ne vanhat takasi. Nytte vaihoin takkuul uusii ja heti läks käymää. Ja mie olin hakent koko neti tämmöst tilal. Joku ol kerint siel netis tään haukkuu vaa miu potkimisvaivoihi se auttaap.  Jote mie voin lämpimäst sousitella. Hintaa täl o seitsemä ja puol euroo.  Jote ei oo hinna kirrois niiko sannoo miu suurest ihhailema Päätalo Kalle  .Toine, vähä matalamp malli maksaa parikymppii.Pittää semmone kymmene minnuuttii ainakii hieroo.

semmosta niih,,,

juuli

Päivää. On se sanottava jot ihana o kesä.  Mie vaa iha salas ajattele jot syksyyhä  päi täs nytte männää. Salas ko e raatsi julkituua näi kauniin kesäpäivän. On nii kaunis kukkaniitty jossa  lypsikki kuikuilee. Nytte sitä syyää lypsiki kans yhteisii ruohoi ko  meit ihmisiikii  siihe patistellaa. Kelle sit maistuu voikukkasallaatti ja orvokit.  Voikukkaa mie voisi syyäkkii mut en mie orvokkii raatsi. Kukkikoo kukkapenkis kaikes rauhas.

Haikei mieli mie lapsuuskessii muistele. Ko ei olt huolii ja aurinkoo täyn koko kesä.

semmost nii

juuli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se olisi kesä ihan mukavaa aikaa mutta yksi paha asia siinä oli. Joka kesä.
Eikä se yhtenäkään kesänä osoittanut merkkejä siitä luopumiseen.
Se oli nämä ukkoset.

Kun pienikin jyrähdys kuului sieppasi äiti mukulat kainaloonsa ja kellarin jyrkkiä betoniportaita uhmaten syöksyi kellariin. Eikä siitä kyydistä voinut mukula jäädä pois. Oli äidin ote senverran luja. Korkeintaan voi anoa että äiti hiljentäisi. Ei sitäkään ehtinyt kun matka kellariin oli lyhyt.
Siellä sitten perunalaarin ja hillopurkkien vieressä ukkosta kuunneltiin. Vaikka oli muurattu kellari niin kyllä kuului kun jyrähteli. Salamia ei näkynyt ellei mennyt varsinaiselle pottupuolelle istumaan pottujen päälle. Siellä oli pieni ikkuna. Kun varsinainen jytinä oli ohi piti vielä pitkään odotella jotta menikö se vai palaisiko se.
Viimeistään nukkuma-aikaan äiti luovutti.
Muutama kerta ampaistiin kellariin kun kuului naapurin isännän traktorin jyrinä.

Kellari jäi kun äiti oli kuullut että autossa oli vielä turvallisempaa. Ja niitä oli parikin kappaletta pihassa valita. Mukulat oli jo maailmalla kuka missäkin. Ainoastaan Veikkapoika oli kotona vielä.

Taas kerran kumusi ukkonen. Salamiakin näkyi. Äiti siitä pirtistä auton luo vauhdilla sekä autoon kiipesi. Veti oven kiinni ja pää penkkiin silmät tiukasti kiinni. Sormet korviin. Loppuihan se ukkonen viimein vaikka kauan se äitiä autossa piteli.
Eikä pitely jäänyt vaikka ukkonen luovutti. Auton ovet jämähti jotenkin tiukkaan lukkoon eikä auttanut äidin muu kuin odotella kun Veikka pääsee töistä. Veikka tuli ja kysyi ensimmäiseksi onko äiti mennyt varmuudeksi autoon odottelemaan rajuilmaa kun ei ainakaan nyt ukkosta kuulosta olevan.
Ei vastannut äiti. Siirtyi taas kellarin asiakkaaksi.

juuli

Illa tietämii. On se nii `ikkää jot vahinko ko tullee nii sen suku seuraa peräs. 

Nyt mie satuti miu olkapään ko putosin hetekalt. Tai mie e oikee muista jos mie vaikk muute kaatuin. Ainakii halvois silmälasist o sanka poikki. Ja onneks ei olt kalliit lasit pääs. Mie teippii siihe pyöriti jot pyssyy ko mie e ennää näje optiko laseil. Mut hääkii o kaupunkis saakka jote miu ois poja kyytil jotenkii mäntävä.  Taksil ei oikee ois mänemiist ko o nii huisi kalliist. No näänhä mie näil tiimarilaseil toistaiseks. Miul vaa o toine silmä eri ko toine ja näis o kumpikii sama. Ei se viel tunnu haittaava. Mut olkapää o kauhia kippee. Murtunt  se ei oo ko pystyn jottai tekemäänkii.

ärrrts,,,,

juuli

Iltaapäimennoo. Vähä o kesä pieles ko kovi o vilustajaine päällikkön.

Mut mie muistele ko meiä äit tek mansikkamaal linnupeläti ko meinas iha kaikk mansikat häipyy räkättii suuhu. Siin touhuil ja aiko sissää lähtee ko ol ensiks ruopannu  siel rikkaruohoi . Otti ja katsahti taaksee, näk sen peläti . Ei muistant het et justha ite sen väsäs sinne. Päästi nii hirviä kirkasu  jot takkuul läks naapuristakii räkätit ja muut siipikarja  männikköö. Eikä tult vähhää aikaa takasii.

Jot unohtavaine o ihmine.

juuli

Iltapuolt päivää.  Koskaa mie e oo nii paljo tapelt ja noitunt ko mie oon tään uuve vintovi kympi kans oon saant otella. Ko mie e ymmärrä puolikaa siint tiekkarkiele stkää.Aikanaa mie kävi kurssinkii 4 viikkoo mut en mie siel oppint yhtää mittää.  Enkä tunnu oppiva nytkää. Kone pan esto pääl miu yhtee tärkiisii kuvasivustoo ja vaik mie ota mite pois sen esto nii ei aukoo ko yhe sivu kohalt. Me saan viel sytikse tai jonku halpause tään ketalee kans. Se o huomenis tavoteltava sit tiekkarvelhoo. Sekkii o nii vaikiist kii saatava mut ei täs muukaa hyvi.

Nytte ala kattelemaa telkkuu jos vähä rauhottus ja sais sitte unekii pääst kii.

ärrrrgggrrr,,

juuli

On sitä marjassa oltu, on ihan riittämiin.
Kuvittelenkohan vain, muistamattomuuttani, mutta tuntuu että tämä marjavimma ilmaantui heti kun ihmistaimi jotenkin tolpillaan alkoi pysymään.
Joka syksyinen kammotus Juulille oli tämä marjastus. Samoin oli pikkuveikan laita.
Kertoipa Veikka estääkseen joutumisen marjametsään, syynkin :
"Oravat heittelee kävyillä, - kipiästi käypi. "
Oli Juuli tietty oli kateellinen tästä oravien käpypommitukseksesta, ei kuitenkaan äitiin mitenkään tehonnut. Juulia ei oravat, jostain syystä, kävyillä heitelleet. Väitti sensijaan nokkosten pistelevän, ei tepsinyt sekään, eivät kasva metsissä, -kuulemma.

Metsässä olivat marjat , kaikki järjestään, mahdollisimman vaikeisssa paikoissa. Suon reunassa vaikkapa, missä saattoi suohetteeseen muljahtaa, hiukset vain sammalikkoon harittamaan jäivät.
Hyttyset söi, paarmat pureskelivat isoja lhakimpaleita pikkuisesta marjastajasta. Pahimpia olivar maa-ampiaiset, jotka ampaisivat raketteina onkaloistaan viattoman uhrin kimppuun. Silloin tuli äkkilähtö, turpeeseen läheisesti tutustuttiin, marjat pitkin kanervikkoa. Ja millä niitä sieltä keräsit, puolilleen vaan enää sai kopan. Surku tuli, itku melkein, uudelleen taas puuttuva määrä kerättävä.
Tahi tuli vetää niskaan muutamia saavillisia, lisätehosteena ukkonen.
Siinä seisoit kuin uitettu koira. Karhu saattoi äkisti päättää käydä sinua morjenstamassa, kuusen suojassa kiilusilmäinen Iso Paha Susi luihuili, pientä Punahilkaa väijyi.
Karahkoihin kompasteli, kori ei ottanut täyttyäkseen , ei sitten millään.
Kuumakin oli metsässä. Oksat tuppasivat silmiin. Kaikenmoista kiusaa , uhkaa metsässä oli vartavasten marjastajan varalle järjestetty.

Toista se oli sienestys. Kokonaan toista.
Juulin valtaa nykyisin, joka ainut syksy, sienihysteria. Silloin ei tunnu suot, kalliot, hyttyset, eivätkä edes maa-ampiaiset. Ei kiusaa kuumuus, ei uhkaa karhut eikä sudet. Ukkosmyrskykään ei hysteriaan lieventävästi vaikuta. Jos tekee lähempää tuttavuutta turpeen kanssa, on sienet äkkiä takasin koriin kerätty.
Ei ole sienestäjällä kauniissa syysmetsässä huolen häivää, ei tunne susi-karhuvaaraakaan.
Tosiasiassa, varsin kiitollinen nyt aikuisena oli Juuli marjametsässä rämpimisestäkin äidille, vaikka se olikin silloin lapsena pakkopullaa. Oli suuri ruuanjatke, on niin nytkin, nämä marjat sekä muut luonnon antimet.
Mutta silloin ei asiat olleetkaan arvojärjestyksessä, leikki ja laulu elämässä päällimmäisinä. Niistä ei mitenkään paitsi jäänyt, vaikka muutaman päivän syksyisin marjastukseen uhrasikin.
Oli aikaa koko pitkä, synkkä talvi.

Oli nyt aikaa näitä hilloja, jotka sen, hirveältä vallan, tuntuneen marjastuksen tuloksena syntyivät kellariin, nautiskella suu makeana. Nyt paistettiin lettuja, hilloa päälle reilusti.
Näin makoisalla tavalla palkittiin pieni marjastaja.
Maittoihan ne letut hillolla, - maittoipa hyvinkin.
Niin pienille kuin isommillekin marjastajille.

juuli
.

Illatulloo. Nii o lauhaa ko lehmä henki nytte ilmasto. Iha rooppisii öitäkii luvas.Saapi ottaa ohkose vilti päällens. Ko e ainakaa mie ilma minkäälaist peitoo ossaa nukkuu.

Mie sitä oon jonkimoisii mustii noitii keskel syntynt. Tai ainakii ne o seissy kopa vieres lukemaa litanioitaa. No se käv näi. Mie oti niitä kaatuilemispillerii taas jos vaikk en kaatuis. Ja se olkii vikatikki. Ensiks mie kaatusi nojatuli kans. Siis tuoli kaatu ja mie ällisteli sielt uumenist. Tuost miul o jonkinäköne miekkuva. Seuraavaks mie heräsi miu kahe pöyä ryhmäst kyljellää. Toisest pöyist ol jalatkii irronnu. Mie siis oon kaatunu niie pääl. Pysyin senverra ylhääl jot mänin vessaa ja annas olla tääs löin kipiän olkapään siihe peilikaapi alareunaa. Ei hyvält näytä miu elo tääl. Pojal e uskalla haastaa ollekaa ko se taas näkkee asia iha kamalan. Mitä se tietyst onkii. Poika ko ol neljä päivää jossai konsertis  nii eile ko tul kottii nii kysy onko mittää uutta. Ei oo, Ei oo mie vastasi.

no eihä sitä paljo mittää,,,

juuli

Iltapuoltpäivää.  Ihmeellinen o tiekkari tie. Nii o paljo salattuu. Just ko luulet jot nyt se tottelee nii se pannoo semmose ko errol server päälle johonkii tärkeesee tiiostoo niiko nyt tähä eteehenkii. Vaa ain jotenkii onnistuu luovimaa näit karikoit. Tai o toine vaihtoehto jot männee lukkoo joku paikka kokonaa. Tai pannoo esto pääl iha mukuloie tassoo olevaa kuvastoo. Vaa nii mie nytkii sain tään pelittämää ko käynnisti semmoses ko vikasietotilas.

saas nähä mite kaua sietääp vikkoi,,,

juuli

Ihmisen syömis- ja juomiskäyttäytyminen on ollut jokaisen henkilökohtainen asia. Nyt on professoritason ynnä muut korkeasti kouiutetut puuttuneet siihenkin. Ynnä politikot vaikka ei ylen korkealle kirjatiedossa päässetkään. Mutta puuttua tähän ruokapuoleen täytyy. Kun ajattelevat tässäkin ihmispolon parasta. Nostavat lihatuotteiden niin korkeaksi ettei tavallisella sukankuluttajalla riitä eurot. Kun ruuan lisäksi tarvitsee paljon muutakin. Katon päänsä päälle ainakin.
Kun ihmisentaimi vielä töppöstelee lattialla aloitetaan heinien syöttäminen. Ei töppöstelyikäinen vielä ymmärrä mitään siitä mitä suuhun laitetaan. Nielee nätisti vaan.

Ihmiskunta jo alkuaikoinaan kantoi luolaansa lihaa. Eivät luolamiehet eikä senkummemmin naisetkaan marjoja miksikään noteeranneet. Olivat ehkä kielonmarjoja maistelleet kun oli niissä nätti punainen väri. Kun tuli oksettava, pyörryttävä olo ei niihin senjälkeen kajonneet. Yleistivät olon kaikkiin muihinkin maassa kasvaviin. Paitsi poppamiehet jotka suosivat punaista, valkopilkkuista sientä jonka nimeä ei kukaan vielä tiennyt.

Aina on ihmiskunta lihaa syönyt. Jopa toistensakin lihaa.Tämä tapa on, jos on jäänyt unohduksiin. Yleisin liha on on ainakin millä tämä lypsikkien liha. Ynnä sika. Mitä nyt hirveä ynnä nykyjään heinäsirkkoja pöytään osuu. Intiassa ei lypsikin lihaa syödä. Jos joku siellä siihen syyllistyy voi käydä ettei mitään muutakaan lihaa enää koskaan syö.
Lihassa on tärkeät proteiinit. Niistä ei tanhuvvavaari eikä muutkaan vaarit olleet koskaan kuulleet. Vaan lihaa syötiin koska siitä lähti nälkä. Marjoihin ynnä salaatteihin joita ei tanhuvvavaarin aikana ollut katsahdettiin vinosti jälkiruokavispipuuroonkin ja lausahdettiin jotta tuotahan minä en suuhuin pistä. Nytkö ihmiskeho on niin muuttunut noista luola-ajoista että enää ei lihaa tarvita. Napsitaan vitamiinit ynnä muu pilleripurkista.
Tämä kasvisvillitys ajaa lihantuottajat pankrottiin. Minä en ota kontolleni lihaisäntien pankrottia ynnä lypsikkkien ynnä muiden lihaa omistavien listimistä syöjien puuttumisen takia.
Takuuvarmasti.

jk. Kyytipoikana vihannekset.
.

Maailma on muuttunut kovin siitä kun Juuli ynnä ikätoverit töppöstelivät kotopirtin lattialla. Ei tullut aikaisillekaan mieleen lentomatkalle lähteä. Nyt on toisin. Kun katsoo lentotietoja googlelta missä näkyy kaikki maailman koneet ei voi kuin kauhistella mikä tungos on esim. New Yorkin kohdalla. MIten tuosta sumasta kukaan kentälle tai pois sieltä selviää.
Etelänmatkoja ei omalla autolla tehdä. Slalomrinteillekin usein lentäen. Myös työmatkat, pidemmät lennetään. Vaikka omatunto suorastaan rääkyy autolla kulkemaan.
Ennen kun ei paljon lennetty ei paljon putoiltukkaan. Nyt tullaan alas, pudotaan ei omasta tahdosta melkein joka päivä jossakin. Väkisin tulee mieleen ovat koneet monimutkaisine varusteineen niin heikkoja että jo esittelyssä kivenä maahan tullaan.
Vai eikö pilotti kenties ole ihan normaalikunnossa. Onko kentän henkilökunta vajaata , puuttuuko tarkkailija tältä osin että koneen rattiin päsee milloin vain ja missä kunnossa tahansa. Jos niin ei ole onko koneiden teko niin heikko etteivät kestä.
Tai onko lyöty laimin huolto. Vai tekikö pilotti huomaamattaan se lopullisen putoamisvirheen. Onko koulutus puutteellinen.
Minä en tiedä.
juuli
jk. Kuva on matkan iloisesta osasta. Tuskin halutaan katsella kuvaa pirstaleina olevasta koneesta.
.

Tota. Nii.  Nytte mie oon tult siihe tuloksee jo meil o tiekkari kans iha vastakkaiset näkemykset mitä tehhää ja mite. On nii kovapätine tiekkar tää vintovsikymppi. Nytte jo viiko verra o teht iha mite lystää. Aukoo vierait sivvui niiko mie muka oisi klikant niit auk. Vaa ko e. Mut pakkoha miu o tää pittää . Ei oo varaa joka viikko ostella uutta. Luultavast sekkii ois samalaine pirtana. Tään ravvuuri o se ko kiskasee teksti kuusikkoo ko oon saat kirjotettuu ja meinaan klikata sivul. Just satasosa minnuuttii ko mie sormi o jo klikkaamas hää tempasee kirjotukse pois sorme alta. Jo vain meinaa ottaa

prrrggg,,,, pääääästä.  !!  

juuli

Huomenii paljo. Se vaihtu tää ilmasto iha peripohji.  No aikans kutaki sano  pässi ko päätä leikattii.  Tää vintovskymppi sais tehä kans jottai iha peripohji. Ajat sitte tää keksi jot ko mie korjaan nii ei sen korjaamiskirjaime tai lausee tartte männä ollekaa siihe oikeesee paikkaa vaa häähä voip lisätä sen vaikk kirjoitukse alkuu jos huvittaa. Tai loppuu. Tai iha keskel. Kappaleit hää siirteleep paikast toisee nii ettei siit saa ennää erkkikää selvää. Iha o mielipuol kirjotust.Ei miu seiskavintovsi tämmöst pöllöpellii harrastant. Tunni kävi nyrkkiryssyy nii jopa läht. Mie e käsitä mikse muka käy tää sellain virevoksi uus ko täl mie koko aja kirjota. Tänä aamun hää taas  ilmotti ettei miun virevokisi, tää uus käy miu konneesee ja läväytti kolme ilmotust miu näytöl joit mie e saant pois.   Toista tuntii käytii nyrkkiryssyy nii jopa läks. En saant etes suljettuui tät. Ol ko liimattu näytöl.

Miullapa sitä ei päivä pitkäks käy o tää sensorti venkula.

juuli

Iltaa. Tääs män päivä jot pätkäht. Lähinnä tään konnee kans tapelles. Mie täs mieti jot ei oo konnee vika jos mie oon tyhmä. Tää ko o nii erilaine ko etelline. Ei usko millää jot miu sellai o ain ja etellee virevoks . Joka tautise kerra kyssyy ko mie virevoksii mään jottai tekemää.
Mut se o pien harmi. Miu elloo o ilmestyt taas tää vanha tuttu joka pannoo miun kävelemmää öisi. Iha täyes unes ja muistamattoman mie käppäile. Ei se mittää ois jos mie vaa pompottelisi täys unes mut ko mie tuppaan ottamaa yhe nukahtamistropi. Minnuu iha hävettää ko mie tään kerro mut mie oon vissii jo kymmenise vuotta niit illalla nieleksint. Ei oo ollekaa tarkotettu jot mie viel ottasi sen yhe ylmääräse minkä mie yöl napsi unissai. Näähä mie taplettiliuskast minkäverra o mänt millokii. Lääkär ei anna yhtää ylittää ottammiist. Nyt mie ihmettele jot uskooks hää minnuu ko mie niit unissai napsi. Voip olla ettei usko mut mie e voi täl kuutamokävelyl mittää.

voi pojat mikä voi olla ihmislapsel riesa,,,,

juuli

Nyt paistaa päivä risukasaan. Ohitse ovat hikiset nujakoinnit tämän vintovsikympin kanssa. Kun otti kymppi ohjat täysin itselleen. Ei olisi ottanut jos olisi Juuli ollut tarkempi näitä lorinoita kirjoitellessa. Aina kun kursorin paikka vaihtui klikkasi sen keskeltä alaläppää. Olisi pitänyt vasemmasta päädystä. Oikeasta päädystä lähti korjaukset ja kopioinnit. Voihan pirtana. Tyhjästä omasta päänupista on ollut ennenkin monenmoista hämminkiä. Mikä nyt pisti sekoilemaan kun asian kuitenkin vallan hyvin tiesi. Juuli riemastui niin että hiki päästä lensi. Kirjoittaakin ihan kirjakielellä ettei vintovsi vaan suutahda.
Pöydän alla lymylee Juulin poltergeist Lyyli joka odottaa seuraavaa möhlimistä.
j.

Iltaa. Mie käväsi tännää tääl miu poja ja tuleva rouva satutalos syömäs ja kahvil. Pihas istuttii ja kessää katseltii. Pienmieskii ol paikal ja potkupalloo pelas issäins kans. Männee kouluu nyt maanatakin ekal. Hyvän piettii ko miekii kerra kesäs pääse ulos muualkii ko lääkärii. Oisha hyö hakent jo monest mut miu kopirepsu ei oo tahtont lähtee minnekää. Nytte on laskent turvotus senverra jot nilkka erottuu reitest. Se o jo jottai se.

juuli

Kysymys: " Onko,,, "

Vastaus:  Ei ole olleskaa jonku ommaisuutta. Tännehä saap kuka hyvvääns kirjottaa.  Niiko miekii teen. ET:n  juttuvoorumis saa kuka hyväns ja mihi  hyväns kirjottaa mitä hyväns. Ko ei iha hävyttömyyksii laittele. Sen sie varmaa tiiätkii. Koha kysäsit.

Miun yks vanittaja tuos kirjottaap miul päivä rakkaustietotetta jote niiko näät kirjottaa tän muutkii. Iha laitto votonsakkii.

niiaina

juuli

Huiskis. On tää yhelaist venkuiluu tää ruusu hoito. Nyt joku hoitoi yläpäähenkilö o päättänt jot mie en saa vaihtaa miu koipirättii koipirepsuu ko joka toine päivä ko tähä asti oon joka päivä vaihtant ettei ruusu pääse pahast särkemää likasis sitteis.
Tietenkii terveyskeskukse haavahoitaja o lomal mut yks likka siel järjest niii jot saan männä tän tervarii tätä koipee näytil ja hyö pystyyt enempi rättii määräämää. Jos en ois saant männä tän ois olt mäntävä kaupunkii tervarii.
Tää siit jokakertasest laulust maakaatava kalliist räteist miul seuras. Viis siit mitä miu koipirepsu pitkist vaihtovälleist tykkää. Ynnä iha yks`kaks näkemäti vaa sitteit vähennettii.

Kotipolterkaistkii siin virnuilee,,
sätky o lähell,,, ,,,,ärrrgggts,,,

juuli

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat