Sivut

Kommentit (69)

Mk

Olen jäänyt leskeksi, vaimo menehtynyt jo jonkin aikaa sitten,kaipaus ja ikävä on lohduton, nyt ei tunnu siltä,että toista ihmistä löytyisi, vaikka sitä toivoo, että niin kävisi.

Vierailija

Jäin leskeksi 49-vuotisesta seesteisestä avioliitosta.

Mieheni sairasti eturauhassyöpää n.13,5 vuotta. Monenlaiset hoidot läpi käytiin. Hän sai nukkua rauhallisesti pois kotonamme. Olin viimeiset ajat hänen omaishoitaja.

Nyt 70-vuotiaana vireänä ihmisenä toivoisin löytäväni arjen elämään kumppanin. En halua yhteisasumista vaan silloin tällöin yhdessäoloa hyvän aterian ja kahvittelun merkeissä.

En ole yksinäinen, harrastan kaikenlaista. Lapset perheineen ovat ilonani ja muutama hyvä tuttava.

Mottoni: Elämä kantaa...Iloitse pienistäkin asioista...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mk kirjoitti:
kun en ollut vielä 49 v, kun jäin leskeksi, niin ei tätä pysty käsittämään, että näin piti olla

Ei varmaan. Mummoni jäi leskeksi alle kolmekymppisenä, hän syntynyt 1800-luvulla, vastaa ehkä nykyisin sinun leskeksi jäämisaikaa. Itse leskeydyin vähän päälle kuusikymppisenä, vaikeaa se on aina oli minkä ikäinen tahansa.  Suruun ym.aika auttaa ja kultaa muistot.

Vierailija

Hei Mk, haluaisitko kirjoittaa täällä olevaan Sururyhmä,puolison menetys-ketjuun?
Siellä on vertaistukea, surun kanssa kamppailevia.
Voimia sinulle!

Ikuinenikävä

Löysimme yli viisikymppisenä toisemme, kaksi yksinäistä vastuunkantajaa, luullen kulkevamme kohti yhteistä vanhenemista. Riemu oli ensin suuri, ja murhe sitäkin suurempi kun haimasyöpä vei mieheni alle kolmen vuoden päästä. Olimme ehtineet avioliittoonkin. Niin jäin miehen saappaisiin, hänen kiinteistöjään ja tytttäriäänkin hoitamaan. Lesken valvollisuudet jäivät mutta mieheni veli ja hänen vaimonsa pitävät minua vieraana onnen onkijana, vaikka syövästä ei tiedetty mitään. Syynä on kai käyttöoikeuteni vapaa-ajan kiinteistöön joka on heidän sukunsa vanha torppa. Hoidan sitä niin hyvin kuin kykenen, mutta  minun toivotaan luopuvan siitä oikeudesta. Siellähän olisimme aina yhdessä jos hän eläisi. 

Jäin hiljattain keväällä leskeksi, ja ikävä , kaipaus ,suru on seurannut mukana koko kesän. Matkustelimme paljon ja nyt taas aloin katsella matkakohteita, mutta näyttää että yksin matkustavalle matka maksaa lähes saman kuin ennen meille kahdelle. En tiedä miten etenisin, en ole homo joten en etsi mieskaveria matkaseuraksi, en etsi naisystävää itselleni joten naisen kanssa yhdessä matkustaminenkaan ei tunnu luontevalta. Täytyy ilmeisesti hyväksyä tuplahinta matkoista.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat