Sivut

Kommentit (29)

Lainaus:

Kinkku, rosolli, lohi, karjalanpiirakat, peruna- ja porkkanalaatikko, kahvin kanssa joulutortut. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jouluna monissa kodeissa syödään maksalaatikkoa, jota saa muutenkin ympärivuoden.

Kyllähän noita kaikkia muitakin saadaan ympäri vuoden. Omatekoinen maksalaatikko on aivan eri asia kuin einekset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äiti teki aina ennen suutarinlohta jouluksi.Olen itsekin sitä tehnyt,mutta ei siitä tule yhtä hyvää,kuin äidin tekemä.

Ei voi sanoa, että olisi joku "ehdottomasti jouluna" ruoka.
Laitan mieltymysteni mukaan. Yleensä sellaiset joista tulee jouluinen tuoksu on mukavaa olla.
Kuuman lanttulaatikon päälle pippurijuustoa tykkään laittaa. Kinkkua on, jos sattuu olemaan, muukin liha käy . . . . mutta kaloista pidän enemmän, graavilohta laitan pienesti. Lipeäkalasta teen jonakin joulunpyhänä aterian. Paksu valkokastike ja kuumat perunat keralla . . . Nam . . .
Perinteeksi on mulle muodostunut sekahedelmäsoppa ja aattoaamuna haudutan riisipuuroa. Niillä pärjää pitkälle iltapävään. Kunnes saunomisen jälkeen nautitaan aattoiltana juhla-ateria. Tänä jouluna olen yksin ja syön milloin ja mitä haluan. Hedelmiä on aina, sopivasti välipalaksi... tai salaattina.

Mikäs pakko jouluna on syödä ähkyyn asti ? ? ?

Erilaiset juures laatikot ovat varmaan periytyneet jouluun kuuluviksi pulaajoilta.
Lantut,porkkanat ja perunat ovat kellarissa säilyneet vaikka ei vielä pakastimista ollutkaan tietoa.
Sikapossu oli monen perheen kesäeläin,kinkut ja paistit saatiin siitä.
Vaikka nykyaika on tuonut paljon uusia herkkuja ovat nämä ihmeen hyvin joulua seuranneet.
Lipeäkalaa tehtiin ennen kuivatusta turskasta,samoin rosollia omista kasviksista.
Ei kiireinen työssäkäyvä perheenäiti moisiin ehtisi,nyt löytyy jouluherkut markettien hyllystä.
Minä haluan joulupöytääni maksapasteijaa,olen sitä joskus itsekin laittanut,anjovis antaa siihen sen tärkeän aromin.
Kyllä esim.Saarioinen sen taidon osaa.
Tänä jouluna saatiin herkutella metsäsika paistilla.

Laatikkoruoat ovat perinteisiä...

Vierailija kirjoitti:
Erilaiset juures laatikot ovat varmaan periytyneet jouluun kuuluviksi pulaajoilta.
Lantut,porkkanat ja perunat ovat kellarissa säilyneet vaikka ei vielä pakastimista ollutkaan tietoa.
Sikapossu oli monen perheen kesäeläin,kinkut ja paistit saatiin siitä.
Vaikka nykyaika on tuonut paljon uusia herkkuja ovat nämä ihmeen hyvin joulua seuranneet.
Lipeäkalaa tehtiin ennen kuivatusta turskasta,samoin rosollia omista kasviksista.
Ei kiireinen työssäkäyvä perheenäiti moisiin ehtisi,nyt löytyy jouluherkut markettien hyllystä.
Minä haluan joulupöytääni maksapasteijaa,olen sitä joskus itsekin laittanut,anjovis antaa siihen sen tärkeän aromin.
Kyllä esim.Saarioinen sen taidon osaa.
Tänä jouluna saatiin herkutella metsäsika paistilla.

Juureslaatikot ovat perinteisesti  ihan käytännöllisistä arkiruokaa. Kun iso leivinuuni lämmitettiin kerran viikossa, niin oli varsin luonnollista että leivinuunien jälkilämpö käytettiin hyväksi pitkään haudutettavien  juureslaatikoiden  valmistamiseen.  

Vasta muutaman vuosikymmenen aikana laatikkoruokien valmistaminen on vähentynyt ja niitä on alettu valmistamaan jouluruoiksi.  

Imelletyn perunalaatikon valmistustaitokin on romahtanut aika totaalisesti ja se korvataan siirapilla ja sokerilla makeutetulla perunasoselaatikolla.  Onneksi on imelletty perunalaatikko harrastajia pitämässä yllä imelletyn perunalaatikon valmistustaitoa.

Vapaaherratar

Imelletyn perunalaatikon valmistaminen onkin taidetta. Itse en ole koskaan saanut laatikkoa imeltymän oikein ilman siirappia, enkä ole vuosiin sitä tehnytkään, niin kuin en muitakaan laatikoita.

"Imellyksen" onnistumiseen vaikuttavat perunalajike, oikea keittotapa (kuorineen suolattomassa vedessä, kypsennyksen jälkeen kuoritaan kuumina) ja ennen kaikkea laatikon "esikypsennys" sopivan lämpimässä paikassa. Ennen sellainen oli puuhellan kulmalla, nykykeittiöistä ei oikeaa lämpötilaa tahdo löytää.

Minun jouluherkkujani, joita ilman joulu ei ole joulu, ovat graavilohi ja rosolli, molemmat itse tehtyjä. Lohi on suolassa korkeintaan vuorokauden, muuten siitä tulee tönkkösuolattua. Rosollin teen keitetyistä punajuurista ja lisään vain hiukan etikkapunajuurten lientä kostukkeeksi. Kermavaahto"kastiketta" en tee, koska en pidä kermavaahdosta eikä rosolli muutenkaan kaipaa kastiketta. Herkkukurkuista ja omenoista tulee kosteutta riittävästi, pienen punajuuriliemitilkan lisäksi. 

Imellä imeltymisreaktioiden op...

Vapaaherratar kirjoitti:
Imelletyn perunalaatikon valmistaminen onkin taidetta. Itse en ole koskaan saanut laatikkoa imeltymän oikein ilman siirappia, enkä ole vuosiin sitä tehnytkään, niin kuin en muitakaan laatikoita.

"Imellyksen" onnistumiseen vaikuttavat perunalajike, oikea keittotapa (kuorineen suolattomassa vedessä, kypsennyksen jälkeen kuoritaan kuumina) ja ennen kaikkea laatikon "esikypsennys" sopivan lämpimässä paikassa. Ennen sellainen oli puuhellan kulmalla, nykykeittiöistä ei oikeaa lämpötilaa tahdo löytää.

Minun jouluherkkujani, joita ilman joulu ei ole joulu, ovat graavilohi ja rosolli, molemmat itse tehtyjä. Lohi on suolassa korkeintaan vuorokauden, muuten siitä tulee tönkkösuolattua. Rosollin teen keitetyistä punajuurista ja lisään vain hiukan etikkapunajuurten lientä kostukkeeksi. Kermavaahto"kastiketta" en tee, koska en pidä kermavaahdosta eikä rosolli muutenkaan kaipaa kastiketta. Herkkukurkuista ja omenoista tulee kosteutta riittävästi, pienen punajuuriliemitilkan lisäksi. 

Kaikki perunalajikkeet imeltyy, mutaa rakenne hiukan vaihtelee. On kiinteiden perunoiden suosijoita ja jauhoisten perunoiden suosijoita.

Ei ole mitään väliä keittääkö perunat kattilassa kuorittuina vai kuporineen. Monet jauhoisten perunoiden suosijoista kuorii raakana, koska niiden kuoriminen kypsinä on todella hankalaa ja tulee melkoisia kuorimistappioita.

On helppo ja tapa keittää perunat kattilassa  kuorittuina pienessä määrässä  suolatonta vettä ja perunat soseutetaan keittoveteen niin että saadaan sakea puuro. Tarvittaessa lisätään kuumaa vettä. 

Sose jäähdytetaan huolellisesti 75-76 asteiseksi.

Jauhot lisätään huolellisesti 75-76 asteiseksi jäähdytettyyn soseeseen. Kuumemmassa jauhot palaa ja menettää lopullisesti imeltymistehon.

Imeltäminen sähköuunissa on helppo. Uunin lämpötila on hyvä tarkkailla erillisellä uuninlämpömittarilla. Varsinkin alhaisten lämpötilojen alueella uunien todellinen lämpötila ja säätimen asento saattaa olla suurestikin poikkeavat toisistaan. 20-30 asteen virhe on varsin tavallinen.  Puuhellan kulmalla imeltäminen on varsin epämääräistä puuhaa, mutta onnistuu isoilla erillä, mutta silloinkin jauhot tulee lisätä 75-76 asteiseen soseeseen  että soseen lämpö riittää imeltämiseen. Sosekattila tulee eristää imeltymisen ajaksi erittäin hyvin. Jos onnistuu niin imeltymisajaksi riittää mainiosti 2-4 tuntia - pitempi imeltymisaika huonontaa imeltymistulosta.

Ylivoimaisesti helpoin tapa on imeltäminen sähkölieden uunissa. 75-76 asteinen sosekattila laitetaan 65-70 asteiseen uuniin ja annetaan imeltyä 2-4 tuntia. Yleensä riittää noin kolmen tunnin imeltäminen. 

Imeltymisen aikana sekoitetaan 2-3 kertaa ja samalla maistamalla seurataan imeltymisen edistymistä. 

Näin menetellen sose imeltyy oikeaoppisesti ja siirappia ja sokeria ei tarvita. 

Onneksi nykykeittiöiden  sähköliesien uunien lämpötilat on erittäin helposti hallittavissa ja saadaan varma imellyttämistulos. 

Imellettyyn soseeseen lisätään voi ohuina siivuina sulamaan. Lisätään suola. Lisätään maitoa niin että saadaan notkean sakea puuromainen sose. Pinnalle lisätään muutama voinokare. Jos haluaa, pinnalle voi sirotella  korppujauhoja. 

Paistetaan aluksi 185-205 asteisessa uunissa. Kun pinta saa väriä ja sose alkaa kuplimaan alennetaan uunin lämpötila 140 asteeseen, niin kupliminen rauhoittuu.

Paistetaan 2-3 tuntia. 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat