Sivut

Kommentit (1031)

fipromalagia

olen sairastanut fipraa n.25v.eläkettä lähdettiin anomaan kun sairaus alkoi rajoittamaan työkykyä niin paljon,että alkoi olla jopa puolen vuoden sairauslomia. jääkööt kertomatta, koska se on pitkä vuosia kestänyt juoksutus kelan ns.tutkimukset.20v.juoksin tässä oravanpyörässä.milloin uimaan,sykolokilla vuosi,kelan määräys,taas lääkärintodistus ja erikoislääkäriltä,tuntu että voimat ei enään riitä,kun on niin paljon niitä huonoja päiviä.kun olin jaksanut nuo 20v.tuli eläkepäätös.mutta henkinen terveys kerkes mennä ,se mielen jaksaminen.no päivästä toiseen onneksi ei kela enään pakota hömpön hömpön juttuihin,jos ihminen ei jaksa.

Vierailija

Ei fiprosta pääse eläkkeelle, koska se ei aiheuta mitään pysyviä vammoja. Fiprolaisen tulee pitää liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla itsensä kunnossa. Saa syyttää vain itseään jos ei jaksa.

Silloin jos ihminen ei jaksa pitää itseään kunnossa on mielialalääke se joka auttaa korvien välin panostamaan omaan kuntoon ja saa liikkeelle. Ei tarvitse jäädä kotiin suremaan oloaan, koska aina olo paranee kun lähtee liikkumaan. Jäsenet notkistuu ja kipu kaikkoaa, taas seuraavaan kertaan, eli huolenpito on jokapäiväistä, ja kun sen ottaa elämäntavakseen, ei tule mitään ylipääsemätöntä vaikeutta tai kipua fipron taholta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaskajaska

Pitkässä juoksussa taitaa fibromyalkia voittaa elämän, niin raskas sairaus se on, ensimmäiset kolme vuotta menee hyvin, mutta sitten alkaa vasta todelliset vaivat, alku on pelkkää harjoittelua ja hoitamiseen jaksaa vielä paneutua. 

Vierailija

Jaskajaska kirjoitti:
Pitkässä juoksussa taitaa fibromyalkia voittaa elämän, niin raskas sairaus se on, ensimmäiset kolme vuotta menee hyvin, mutta sitten alkaa vasta todelliset vaivat, alku on pelkkää harjoittelua ja hoitamiseen jaksaa vielä paneutua. 

Fibron sairastaminenkin vaatii luonnetta, peräksiantamattomuutta, tressin sietoa  ja rakkautta  elämään. Laiskuus ei ole fibron ystävä. Pitää lähteä liikkeelle raikkaaseen ilmaan jotta lihakset hapettuvat hengästyessä, voimistelua itseään kuunnellen kuin myös mannaa sielulle ja lihaksille antaa saliharjoittelu. Palautus on yhtä tärkeää kuin harjoittelu.

Jäykkyys, kivut, säryt ovat aktiivista seuraa, sen sulatuskeinot ovat kultaa.

Eli heti herättyä jo sängyssä vartin venyttelysessio, kyllä jokainen aamu. Ja se palkitsee!

Noilla avuilla jaksaa pitää itseään kunnossa joka tarkoittaa oikeanlaista terveellistä ravintoa, liikuntaa ja paljon elämään ilon aiheita. Näillä keinoillaja ohjeilla jotka sain kuntoutusjaksoilta  28-vuotta sitten olen pärjännyt.

Vierailija

Tämä talvi on ollut tosi raskas vaikka minun fibroni on vaivannut vuosia.  Säiden vaihtelu, kylmä viima ja veto sisällä ovat huolehtineet siitä että ei unohdu tämä tauti.  Käytössäni ei ole mitään lääkkeitä mutta joitain vitamiineja, glukosamiineja sekä rikkiä nyt kokeilen.  Sen olen huomannut että sosiaalinen elämä helpottaa mutta työelämän jälkeen erakoituminen on ottanut paikkansa.

Milja625

Minä olen saanut valtavasti apua magneetti koruista. Käytän joka päivä Tehosydäntä ja rannekorua. Yöllä lakanan alla magneettimatto. Alussa oli lievää päänsärkyä, mutta se meni ohi päivän aikana kun join paljon vettä. Kestää hetken kun kroppa tottuu magneettiin. Ei nämä kaikkea kipua pois vie mutta, on helpompaa olla ja nukun nyt paremmin. Lääkkeitä olen voinut vähentää myös. Suosittelen kokeilemaan magneettia. Itse löysin ihanan myyjän netin kautta.

Paha olla

Tänään on taas se päivä kun on tultu kipujen kanssa päätepysäkille.. Itkettää tämä jomotus.. Huomenna taas töihin siinä meni ainut vapaa..
Jaksamista toivoisi ja helpotusta säryille, väsyttää vaan ja tuntuu ettei mikään lepo tätä väsymystä karista. Onneksi välillä on parempia jaksoja. Kädetkin on niin kipeät ja jäykät ettei kuppi pysy otteessa...

Vierailija

Kaunis päivä, aurinko paistaa, siis ylös, ulos ja lenkille, niin että lihakset hapettuu ja mieliala kohenee.

En anna tuollaisen taudin kahlita mieltäsi. Liikunta ja ulkoilu ovat minun lääkkeeni. En anna kipujen hallita elämääni. Tsemppiä ja iloista mieltä koko päiväksi:)

Vierailija

Tämä on hankala tauti. Jo vuosia poteneena olen oppinut tietyt säännöt, tärkeimmät asiat aamupäivään, ei kannata edes yrittää sopia mitään pitkällä tähtäimellä olevia tapaamisia. Tätä nykyä en kärsi kovista kivuista mutta armoton väsymys ja suoliston sekoilu varsinkin säiden vaihtuessa ja tätähän on tänä talvena riitänyt. Liikunnasta on hyötyä kunhan muistaa että rajansa silläkin, on vain kuunneltava mitä keho viestii minäkin päivänä. Ei tuo ohje aina muistu mieleen ja sitten kostautuu.

Vierailija

Joskus tuntuu, että olemme itsellemme liian armollisia, laiskoja, voisimme enemmän tehdä itsemmekin hyväksi, että liikuntakyky ja tyytyväisyys veisi meitä eteenpäin, ei taakse.

Minäkin tiedän tasan tarkkaan kuinka fiproa hoidetaan olen ollut kahdesti kuntoutuksessa.

Lääkkeitä en kuitenkaan ota kuin pakosta, niistä on aina sivuvaikutuksensa. Se tässä vaivassa lohduttaa, että se ei jätä jälkeensä mitään pysyvää vaivaa. Jos olisi jättänyt olisin jo täydellisen rampa. Tänään on aika hyvä kun takana on jo aamujumppa ja salitreeni. On tyytyväinen olo:)

Vierailija

Tuolloin kirjoitin tyytyväisestä olosta. Vaan on kuukausi takana todella kivuliasta aikaa. Treenasin ilmeisesti  salilla liikaa ja jäykkyys ja kivut tulivat kuin hyökyaaltona, eikä ole vielä hellittänyt. Mutta aina tulee hieman parempi olo kun liikkuu, eli käyn kivuista huolimatta ja juuri siksi joka päivä ulkoilemassa kunnolla, ripeästi kävellen, ja kerran viikossa salilla. Mieliala tahtoo laskea niin, että oikein täytyy"ottaa niskasta kiinni" itseään, että saa lähdettyä liikkeelle. Mutta se kyllä sitten palkitsee.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat