Sivut

Kommentit (2906)

Vierailija

Viestin aloittaja

Olen aikaisemminkin sanonut että Solitaire olen onnellinen puolestasi kun olet löytänyt ihmisen rinnallesi, älä pode huonoa omaatuntoa, vaan nauti täysillä nykyisestä onnestasi, ukson että se omantunnon liikaa kuunteleminen on minullakin esteenä ajattelemasta toista ihmistä rinnalleni.

Syksyn pimeys on meillä edessä ja se koettelee taas meitä surusilmiä vahavasti. Pimeys, yksinolo, sateinen sää, monelle aiheuttaa muutoinkin  mielen "matalapainetta", yritetään kuitenkin piristää itseämme ihanalla kynttilänvalolla ja luonnossa liikkumisella, luonto on nyt kuin kultaa, auringon paistaessa keltaisiin lehtiin näky on aivan henkeäsalpaavan kaunis.

Hyvää loppuviikon alkua teille kaikille, kyllä elämä alkaa kantaa ja sillä on vielä tarjolla hyvää meille kaikille.

Rakastettu

Hei Solitaire,

"järki ja tunteet eivät aina kulje käsi kädessä",

aivan, juuri näin....
Kiitos ajateltavaa antavasta kirjoituksestasi.
Kuten aikaisemminkin, koen kirjoituksesi eteenpäin kannustavana ja rohkeutta antavina...., jospa minäkin jonain päivänä.
Se ajatus, että mieheni ei saanut elää ja kokea kanssani eläkeikää, haaveitamme, koskee ja riipaisee, mutta tähän on tyytyminen. Tässä iässä (63v), jos vielä löytää uutta elämäänsä, niin uskon että rakkaani on kannustamassa, sydämessäni.

Sydämeen mahtuu kyllä suru ja ilo yhtäaikaa, kuten eräs tuttavani, leski myös, sanoi.

Kiitos myös Wilmalle kirjoituksesta.

Voimahalaus kaikille tähän syksyyn 💕

Rakastettu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuutamo

Surin suuresti vaimoni menehtymistä ja suren edelleenkin. Olen parisuhde ihminen ja yksinäiset aamut ja illat olivat raskaita. Päätin, että yritän etsiä kumppania ja jatkaa elämää. Onneksi tyttäret tämän hyväksyivät ja jopa kannustivat.

Laitoin eliittikumppaneihin profiilini kuvan kera. Kävin kuusilla treffeillä. Yllätyin miten ihania naisia tapasin. Oli hienoja keskusteluja ravintolassa, kävelemässä ja pyöräilemässä. Oli kyllä hieman vaikeaa ilmoittaa toiselle, ettei kolahtanut ja jonkun mielestä minä en kolahtanut. Olinkin hetken aikaa yhden mukavan naisen kanssa, mutta olimme liian erilaiset.
Löysin kuitenkin ihanan naisen, jonka kanssa kaikki on mukavaa. Hänkin on leski, joten ymmärrämme myös tällä saralla toisiamme. Voi reilusti sanoa, että menen haudalle ja muutenkin asioita ja ajoittaista surua ei tarvitse piilotella.
Kun tai jos suru helpottaa ja haluaa toisen ihmisen elämäänsä, niin voin suositella nettiä, joskin on henkisesti raskastakin, mutta antoisaa myös. Mielestäni siellä oli oikeasti henkilöitä jotka halusivat ihan tavallista parisuhdetta, eikä seksi ollut mitenkään päällimmäisenä. Jotenkin tuntui, että vanhenmiten uskalletaan puhua avoimesti ja rehellisesti kaikesta. Voimia kaikille surun polulla.

Tarja

Olet ollut tätä  kirjoittaessasi vielä sokissa. Minä sitä en itsekään tiennyt, enkä tunnistanut, aloin vain toimia ja hoitaa asioita.  Olo oli hirveä ja yritin vain toimia.  Asiaan koulutetut henkilöt sitä minulle yrittivät kertoa. En aluksi uskonut mutta oikeassa olivat. Rankka väsymys tuli vasta myöhemmin. Menetin puolisoni samoin yllättäen.  Se tapahtui kesäkuun alussa ja löysin hänet kuolleena. Se näky ei poistu mielestä helposti. Huomaatko, nyt on jo lokakuu ja vielä käyn asoita läpi. "mitä olisin voinut tehdä, huomata jne," Koetan rämpiä itsesyytöksien yli, tiedän että en olisi voinut auttaa, kuolemansyyntutkimus vahvisti asian. Kun aikaa kuluu (sitä vaan kuluu siinä sumussa kun hoitaa pakollisia Ota aikaa itsellesi, tee jokin asia  mitä olet haaveillut ja mistä sinulle tulee hyvä mieli.  Sitä puolisosikin toivoisi ja ajattele niin että sinäkin toivoisit, jos asia oilis toisin päin. Minulla on mennyt yli 4 kk pelkästään asioiden hoitoon. Olen ne tehnyt yksin. Nyt oman mielnterveyden takia teen matkan (ei olisi oikein varaa mutta kuitenkin) ihan yksin ensimmäisen kerran elämässäni ja katselen elämää kuin "Liisa ihmemaassa", ihan rauhassa ja opettelen jatkamaan elämääni yksin . Elämä on tässä. Se kaikki mitä tapahtuu, on tarkoitettu tai vain tapahtuu. Sinä voit vielä jättää itsestäsi  jäljen. Ole itsellesi armollinen ja tee se sitten kun olet valmis siihen. Tarja

My one and only love

Hei!

Huomenna vuosi mieheni kuolemasta. Olen valvonut maalta muuton jälkeen pari viikkoa joka yö. Rintaa puristaa ja mieli on apea. Tiedän kyllä, että kuolen joku päivä, mutta kaikki muut päivät pitäisi elää, vaikka ikävä on särkevä.

Tuhkimo

Itselläni taas on kaiken muun tuskan lisäksi tosi vaikeaa olla näin yksin. kaipaisi puhekaveria ja intohimoa .sellaista joka veisi kokonaan mennessään.olen vasta vähän yli 50 v.hoikka ja kivannäköinen.tuntuu että elämä menee hukkaan yksin.ei ole tarkoitus vähätellä surua muiden ja itsenikään.Suren ja ikävöin valtavasti miestäni.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat