Sivut

Kommentit (1913)

Ihmiselossa sattuu mukavaa ja ei-mukavaa. Ottaisi mieluusti sen mukavan vaan ei ole aina saatavilla. Siinä oli pakkorako ei-mukavan kanssa.
Sain jalkaani ruusun. En tosi ruusua vaan strepto-coccis nimisen bakteerin. Ihan kutsumatta tuli. Se tiesi viikon antibioottikuuria. Auttoi mutta lopullinen teurastus tehtiin keskussairaalassa tiputuksessa. Sieltä pois ja hoitoa jatkettiin pari kertaa viikossa terveysasemalla.
Kerran taas lepäilin hoitopöydällä ja hoitaja ilmestyi kahden vyötä muistuttavan kangaskaitaleen kanssa. En ehtinyt kysyä mitä nuo on kun hoitaja tokaisi jotta tässä nää on tukisukat. Tuijottelin kapeita hienokudottuja kaitaleita. Hoitaja : " Nää o kyll iha kauhia tiukat ko näitte tarkotus puristaa suonet tiukast. Sillo lähtee kävelemmää pasilisko ko verekierto vilkastuu ." Tuijotin sukkia epäuskoisena. Näitä tasapaksuja noin neljän sentin levyisiä listoja. "Et voi olla toisissas",,"sain uihkaistua hoiturille joka sai sentin verran sukat venymään. Sanoi olevansa ja minun oli nämä jalkaani saatava jollakin keinoin. Totesi vielä että näihin on käyttöohje jossain mutta ei nyt tähänhätiin löydä.
Niinpä sitten tukisukat kainalossa asunnolle palailin. Yritin muovipussinkin avulla saada operaatiota etenemään. Seurauksen oli muovipussin hankala poissaanti. Sukat palasivat lähtöviivalle. Hikosin litran ja käsiä särki. Ei menneet koipiin, sukat.
Seuraavana aamuna tuli apteekkarska tuomaan roppia ja huomasi sukat. Neuvoi miten ne parhaiten saa jalkaan. Ja menihän ne. Sukissa oli etuosassa vain kantapäät joita reunusti täysin venymätön kapea kaistale ympärillä. Sitä ei voinut pitää vaan oli saksittava reunakaitaletta muutamasta paikasta auki.
Ei ne vieläkään ihan ilman ähellyksiä mene. Varsinkin ruusukuopan päällä olevia siteitä on paha ylittää. Huomasin kuitenkin että nämähän on oivat vehkeet . Turvotus kipeästä ruusukoivesta lähti jo ekapäivänä. Ei tunnu edes puristusta vaikka hirmuisen kiristävät on. Nyt on uutuutena vetoketjut.
Asiaan kuului tietty etten saanut mitään informointia onko se strepto vielä vai ei. Olin jo tottunut vaisuihin tietoihin . Olin 11 v MRSAN kantaja. Vaan nyt paljastui ettei sitäkään ollut ollut senkummemmin kuin enää ruusuakaan joka oli lähtenyt muille ruusumaille. MRSAssa oli puolensa, sain aina yksityishuoneen sairaalassa.
Ei koiraa karvoihin.

Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemmillakin. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi uudelle töppöstelijälle kuin tytölle Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia. Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti:
" Teiksi siinä puuroa keittelee. "

Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta, Sorjo Uolevi Sotaprinssi, Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.

Kyllä ne yhden Launon voittaa.

juuli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemmillakin. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi uudelle töppöstelijälle kuin tytölle Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia. Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti:
" Teiksi siinä puuroa keittelee. "

Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta, Sorjo Uolevi Sotaprinssi, Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.

Kyllä ne yhden Launon voittaa.

juuli

Illa alkamiist. Se o kuulkais kukkuu jot yksinää ko asuu ei tuu mittää yllätyksii eikä toraa kenekää kans. Mistähä o tuommone luulo pääst syntymäänkii. MIe ainkii asaan syntymää kaikemaalima kahinat. Nykysii siit ko männeeks miul liika paljo hoitotarvikkeit vai jääks niit sitte liikaa käyttämäti ko vaihetaa merkkii ko alkaa potilas allerkisoimaa. Kumpikaa ei näitte hoiturii mielee oo oikei.
Nytte huomasi äkist jot potkimislääkkeet o loppu. No särypoistopuotii vaa soittamaa josko ois viel jälel resetil. Tietenkää ei olt jote terveyskeskuksee resettii vonkaamaa iha tän päivän ko pittäis saata. Tuntitolkul pit sit oottaa ko ei yhtenää särkemispuotiskaa kysellä josko ois tult.. Ko sitte e ennää kestänt ja soiti ja tiiusteli nii olha ne tulleet. Ol oikee lääkär sattunt jote poistu tääkii huol .
Voip nukkuu ilma potkimiist joka keral ei sitte nukukkaa

unnii näkemää vaa

juuli

Taas tuli tämä inha vuodenaika eli syksy. Kuinka voi joku ihailla ja tykätä tästä ihan ylenmäärin. Julistaa syksyiset puut kauneimmaksi näyksi jota voi kuvitella. Minusta ei syksyssä, talven odotuksessa ole mitään ihailtavaa. Tämä vaihe jossa oikeaa syksyä odotetaan, lehtien lähtöä ja maan jäätymistä ynnä sen änkeän valkoisen tökötin tuloa on kaamea. Tämähän on oikean syksyn ja talven kenraaliharjoitus. Puista tulee alastomia, maa routii loskassaan. Sataa hellittämättä joko vettä tai myöhemmin sitä valkoista töhnää josta ei ole tavalliselle ihmiselle mitään iloa eikä käyttöä. Päivät päästään pimeys laskeutuu kaiken ylle aina vaan enemmän kunnes ei enää erota kumpi on , päivä vai yö. Miten sitä mitään voi ihailla kun vallitsee ainainen pimeys. Tosin voi vielä toivoa jos luonto hieman peruuttaisi ja tulisi vielä kesäpäiviä muutama. Talvella ei sitä toivoa ole tai jos toivoo alkaa lähiympäristö katsella
viistoon.

Joka vuosi tämä kuitenkin tulee eikä auta valittaminen. Päinvastoin. Ruikutus vain pahentaa tilannetta. Sisimmässään sitten kiroilee ja manaa. Kun ei tässä iässä enää uskalla kaukomaihin , niihin lämpimiin muuttaa. Paljon ei auta totuus jotta tulee tämän harjoittelusyksyn jälkeen oikea syksy ja oikean talven jälkeen ihana kevät ja senjälkeen kesä, vielä ihanampi.
Nyt vain toteamaan jotta happamia ovat sanoi kettu pihlajan marjoja.

juuli

k.söde

tosi syksy tahtoo väkisinkin tulla. Mistäkö huomaa. Ainakin lehtien värityksestä jotka hiljalleen putoilevat maahan. Tai myrsky lähettää päin naamaa. Joihin sinä liukastut aamulla kun hyyskään pihan perälle aiot. Jos et siinä selällesi lennä niin postilaatikolle mennessä. Jos et sinnekään niin ainakin marketissa käydessäsi sen syksyyn kuuluvan lennon teet. Piha on liukas kuin ,,,

Alkavat koulut. Kouluun ei ennen haettu taksipiilillä. Sinne pyöräli ne joilla pyörä, ikivanha perintökalu oli kiemuraista maantietä tai hiihdettiin ynnä ilmojen kiukutellessa käveltiin. Silloin oli mukava poiketa tienvarressa puolukoita keräämässä. Siis syömässä koska ne olivat jo pakkasen puremia ja makeita. Koulusta myöhästyttiin . Opettajaneiti muistutti koulukasta jotta voisi ottaa astian mukaaan jotta saisi toisetkin. Ne jotka tulivat ajoissa kouluun. Perui kuitenkin astiaehdotuksen kun säikähti että tosiaan tekisi niin puolukansyöjä.

Ihan pienimmät töppöstelijät ei kouluun vielä päässeet. Syksyn tulon huomasi vaatetuksen lisääntymisestä. Oli pihassa tönkkönä sesova pylväs. Ei kärsinyt kumartuakaan kun ei vaatteet antaneet periksi. Pissalle ei ehtinyt kun riisuuminen kesti melkoisen tovin. Kastui villahousut jotka oli pakoilliset koulukkaallekin. Jotka riisuttiin heti kun kotimökki lakkasi näkymästä. Töppöstelijät olivat koulukkaalle kovin kateita jo monta kertaa sai koulukas kysellä aapisensa perään. Jotta missä tämä kultakimpale oli.
Aikaiset kurkistelivat aamuisin ikkunasta mitä lajia sataa, vettä, räntää vai oikein sitä valkoista töhnää. Joka onkin vierailulla ihan puolisen vuotta. Tuo mukanaan kynnistelevät sormet, varpaat ja nenä ynnä posket.

Paljon kurjuutta tuo talvi. Joka vuosi samat ja tuntui että tänä vuonna olivat pakkaset taas pidentyneet ja koventuneet. Vaaon ei sille mitään voi. Aikaiset jo tähän tottuneet. Vaan opissa oli vielä koulukkaat. Töppöstelijöillä ei ollut hajuakaan mikä oli syksy ja mikä oli talvi.
Vaan kohta tietävät nekin. Töppöstelijän talveen toi kuitenkin parannusta mäenlasku. Pulkalla, kelkalla jopa vanhoilla säkeillä. Aikaisetkin innostuivat jos kehtaisivat olla välittämättä naapurin ikkunassa olevista silmäpareista. Jotka kiinnostuneena seurasivat lumi-ukonkin rakentelua.
Semmoista.

juuli
.

Tämmöistäkin pääsee täällä pitäjällä tapahtumaan.
Poikani Make ynnä avokkinsa ostivat vanha - uuden maalaistalon. Oli muistoja , historiaa täynnä tämä talo, v. 1924 oli rakennusvuosi. Punaisine saunoineen, aittoineen valkealla ristikkokaiteella, päärakennuksen ulkoeteisen ovet vinoruuduin, ikkunat ristikkokaiteiset, upea takka-leivinuuni yhdistelmä ikkunat ja vinoruuduin teki talosta edelleen -20 lukumaisen kera mahtavan takka-leivinuuniyhdistelmä sekä hirsiseinät tuvassa ynnä ennallaan säilyneet aidot, vanhat kukkalajikkeet jotka olivat Riitan huoli. Piha oli aito susipiha jonka osa rakennuksista oli kiinni toisissaan. Lopusta pihan suojauksesta huolehti nyt vanha kissavaari, Karvinen. Oli jäänyt entisiin nurkkiinsa asumaan kun myyjät muuttivat kerrostaloon ja epäilivät ettei Karvinen sinne kotiudu.
Vaan sitten tulikin äkisti tenkkapoo. Kissoihin ihastunut Raija toi taloon kaksi uutta kissaa, pentuja vielä. Selvästi antoi Karvinen ymmärtää kuka on talon kakkosisäntä Maken rinnalla. Hanakasti heilahti tassu mikäli uskalsi kissanuoriso makuuhuoneen sänkyyn yöunilleen päätyä. Jotenkin kuitenkin rauha säilyi ilman pahempia raapimisia.

Eräänä päivänä sitten talon rauhaan häiriköimään tuli tosiaan ei-toivottu vieras. Tuntematon, musta kissanrontti aikoi asettua ihan kotisille. Maken tullessa ulkoa oli tuntematon kulkurikatti asettunut päiväunille Karvisen petille. Surkea Karvinen istui ikkunalaudalle ja tuijotti luvatonta nukkujaa.
Make sai raivarin, sätkyn , nousi kiukku ilmiliekkiin .. Vaikka eläinrakas olikin mitta täyttyi. Muisti että jossain on supiloukkuja kun näitä, myös kotiintumista aikovia pyöri nurkissa. Mitä siinä muuta kuin ansa kuntoon, lihapala nurkkaan ja odottelemaan kun mustiainen älyää lihapalan. Niipä vieras patsasteli rinta rottingilla pihapolkua ja meni kuin menikin liha-illallisille. Klonks,,,klonks,,, kuului katin takaa. Portti pamahti kiinni. Eipä ollut paluutietä pihaan enää. Pian ilmestyi Maken naama saalistaan tuijottelemaan. Oli kuullut ulinan sisään taloon saakka.
Nyt kulkuri sai tuta tunkeutumistaan. Haihtui hetkessä aatokset vapautumisesta kun ensimmäinen ämpärillinen jääkylmää kaivovettä humahti niskaan. Meteli oli valtava. Katti raivostui, sähisi ja murisi. Näin suurta nöyryytystä ei ollut koskaan ollut. Pari ämpärillistä vielä. Kun katti oli tosiaan uitettu kissa avasi Make veräjän.
Näkyi musta viiva joka sekunninmurto-osassa pinkaisi aitan taakse.

Olihan se melkoinen temppu . Jotain oli kuitenkin keksittävä kun omistajia ei kyselyistä huolimatta löytynyt. Tämä konsti tepsi eikä siinä kärsinyt kulkurikatti muuta kuin iso ego sai melkoisen loven.
Koska pitäjä on Päijänteen rantapitäjä on täällä huviloita melkoisesti. Mökkiläisten laskuun oli kai tämäkin orpous laitettava. Kukaan lähistöllä asuva ei kissaa tunnistanut.
Nyt pääsee Karvinen punkkaansa koisimaan ja taloon palasi entinen , vaikka vähän vajaakin rauha.
Ei ole asiaa Karvisen valtakuntaan näillä kulkurikateilla. Maankiertäjillä.
Poika epäili ettei musta enää toista vierailuaan.

juuli

Hyvää Päivää.

Minun nimeni on Ediht Mäki - Huistonen.
Eläkettä saan, ikää karttunut. Aikoinani olin postfröökynä. Asuin omassa pikkumökissäni kera kissojeni, kolme viliskanttia minulla oli.
Nyt kävi kuitenkin, jotta tuli tämä jätepömpelilaki. Oli se minunkin hankittava. Ensinnäkin se oli hirvittävän kallis, ei riittäneet säästöni, otettava lainaa pankista. Tämä se oli kaiken pahan alku ja juuri. Jo ottaessani sen, tiesin, etten koskaan sitä maksamaan pystyisi.
Ja niinhän siinä kävi.

Vaan minä olin viisas. Olin saanut lainana säästöjäni vastaavan summan eläkettäni vastaan. Mökkiäni ei kiinnitetty. Olin ovela, otin ja myin pojalleni mökkini näennäisestä summasta. Kahdenkymmenen vuoden maksuajalla. Kun laskuja ulosoton kautta alettiin karhuta, minulta otettiin luonnolliseti laina eläkeestäni, vaan mökkiin ei pystytty. Säästyi suvulla.
Vaan asua en voinut siellä mökissäni, en enää päivän askareista selvinnyt ilman apua. Ehkä muutoin, vaan oli kantovesi. Niinpä sai poikani päähänsä. Heillehän jäi yksi tyhjä huone, kun vanhin mukula lähti muualle opiskelemaan. Kotona oli enää vain nuorin, hemmoteltu pojanmäntti, pahatapainen lisäksi.

No, mikäs siinä, minä otin ja muutin.
"Meidän uusi sisäkkö" , laski poika leikkiä.   En olisi tullut jos olisin tiennyt. Oli melkoinen komento ja elo tässä perheessä. Oli miniä kiukkuinen, hienosteleva, ruotsia puhuva, bättre folket. Komensi koko huushollin valtikkansa alle. Ei ollut vastaansanomista pojallani eikä pahemmin Tällä nuorella sällinalulla, jota pojakseen kutsuivat.

Miniä kiukkusi, vaati minua hoitamaan ruuanlaiton, tiskit, perheen lellityn villaKoira Tutun ulkoiluttamisen. Tutu ulkoili. Ei tullut mitään ulos Tutusta ulkona, vaan tuli välittömästi sisällä eteisen parketille. Kummatkin asiat. Olen varma jotta Tutu virnisteli pahailkisesti.
Sällinalku humusi kaikeniltaa kera kavareiden, samaa maata, kotiin kolisteltiin kolmen maissa yöllä. Jokaikinen yö. Josko voisi harventaa, tai ainakin hiljaa tulla, sain vastauksen Frouvalta, jotta nuoren pitää itseään toteuttaa saada. Ei siis muutosta. Aamuherätykset jatkuivat, melkein aina tasan kello kolme.
Hoidin lopulta koko talouden. Siivosin, buunasin, pesin pyykin, ikkunat.

Lainasin sällinalulle lisäksi rahaa. Jota en koskaan takaisin saisi.
Olin piika.
Kesti tätä kauan ennenkuin älysin nämä palvelutalot. Kerroin muuttavani sellaiseen, nousi hirvittävä metakka. Miniä huusi ja kirkui, jotta onko tämä nyt palkka kaikesta huolenpidosta ja hellyydestä mitä on isoäiti saanut. Eikö minulla ole sydäntä.
" On. On minulla sydän. Se vaan ei kauaa tätä rumbaa kestä. Joten kiitän huolenpidostanne, kiintymyksestä sekä kaikesta hyvästä, minkä olen saanut. Mutta minä lähden." Miniä itki kiukun kyyneleitä, sällinalku virnisteli. Poika oli nolon näköinen. Osasi edes poika hävetä. Tutu istui vieressäni remmi suussa. Mutta tälläkertaa eteisen parketin siivoaisi joku muu kuin minä.
Seuraavana päivänä lähdin.

Hetkeäkään en ole katunut. Ei ole mikään ryhmäkoti tämä, tämä on kuin hotelli.
Ihanaa, ah ihanaa, on nyt Elo. Joka ilta muistan Taivaan Isää kiittää tästä paratiista. Harvoin käy pojan perhe, ei siedä Frouvan hienostoklyyvari vanhusten ummentunutta hajua, kuulemma. Hyvinpä heillä sen sieti sisäköllään. Vaan ei heitä ole suuremmin ikäväkään. Nyt on minulla, Edith Mäki- Huistosella, kerrankin taivaallinen olo.
Pois en lähde ennenkuin jalat edellä.

Kiitos, Taivaan Isä.
Edithin on hyvä olla.

Iloisin Terveisin

Edith.

.

Siinä nyt on ne kolme inhaa vahinkoa tietävät ennusmerkit jotka ihmispoloa koittelee. Ehkä ei näitä kovin usein tupsahda aikuisenkaan näkyville vaan töppöstelyikäisen on paras varoa. Ei ehkä näy kuin tuo musta katti. Jos sattuu semmoinen olemaan kotona, vieläpä samassa tasossa liikkuva, ei värin niin väliä, täytyy olla vetämättä hännästä tai kohtalo kourii. Sutari käy kun on päiväunilla ja tikapuita ei ainakaan kaupungissa näe paitsi marketissa kun hyllyjä täytetään mutta niitä ei lasketa.

En olisi uskonut että minulle koittaa jonkinmoiseksi hankaluudeksi tuo sutari. Nuohooja, nokikolari. Kyllä sitä kerrostaloissakin nuohotaan ne ilmastointikanavat. Niinpä tipahti postilootasta lappu jos käskettiin siivoamaan paikat esteettämiksi kun tulee sutari silloin ja silloin. No, minä tein pari päivää töitä kun kannoin saunanlauteilta vaatteet olkkariin sohvanpäähän lattialla. Minä kun en mene saunaan joka on kauhea paikka, pyörtyämö kerrostalossa toimii sauna erinomaisesti vaatepinojen varastona. Kannoin pinoja myös oikeasta vaatehuoneesta jossa niitä oli kerros lattialla. Telkan alle sohvan päätyyn ,,,ei kovin pahasti pistä silmään.
Keittiössä ei ollut hommia. Mitä nyt kahvipannun , koriste siirsin.
Kun sutarit sitten tulivat ilmeni että olin tehnyt turhaa työtä. Oli niillä, kaksi kun tuli pitkät rassit ja imuri. Vartta riitti vaikka rapun puolelta imuroimaan. Ei menty sisälle saunaan eikä senkummemmin vaatehuoneeseen. Kylppärin ja eteisen puolelta imuroitiin. Manailin mielessäni ja oli lähellä etten komentanut kumpaankin kunnolla sisään menemään saunaankin jotta tulee kunnolla imuroitua. Manailin vielä enemmän kun tavarat tietty piti takaisin rahdata.

Musta katti oli kova kohtalo. Tulin syksyllä, liukkaalla kelillä marketista ja saattajaksi ilmaantui harmaa katti. Iso. Pyöri rollan edessä, sekoili jalkoihin. Kun päästiin alaovelle jumittui katti nojaamaan ulko-oveen jotten voinut avata koska katti luikahtaisi portaikkoon. Ei apua suhina ja sihinä karkoitusäänistä. Mietin mitä tehdä kun katti ponkaisi kuin raketti suoraan olkapäälleni jonka seurauksena mentiin kaikki, rolla mukaanlukien nurinniskoin. Nyt sai katti jalat alleen säntäsi rakettina roskapömpelin alle turvaan.
Alaparvekkeelle ilmestyi partasuu kaljaveikko naureksimaan ja kyselemään mihin se kattisi nyt karkasi. Lääkärireissu tuli nilkasta. Onneksi vain pahasti muljahti ja parin viikon päästä oli entisellään.
Syljeksinyt olen muutaman kerran olkapään yli kun on musta katti näköpiirissä vaan olen varmistanut ettei ole takana ketään.
Tikapuista ei ole kokemusta paitsi mukulana kun usein tuli putoiltua. Silloinkin talvella kun navetan katto oli huima liukumäki.

Nyt vaan toivomaan jotta nyt inhat riittää. Jospa saisi vaikka alennusta kun ei tässä iässä enää niin kovin raitilla rallattele. Tuskin saa mutta yrittänyttä ei laiteta.

juuli
.

Ihan vielä ei kannata joulukiltiksi rynniä. Tulee stressi vielä. Siitä liiasta kiltteydestä. Joten voi rauhassa muistella iakoja kultaisia, aikoja menneitä. Laps `poloinen, paitaressu oli entisaikoina, joskus muinaisuudessa lukuisten uhkakuvien, tosien sekä aikaisten mielikuvituksen alaisena täysin lainsuojattomana elävä olio. Vaan näin sitä ennen mukulasta aikaiseksi vartuttiin. Kun ohitettiin töppöstelyaika.
Lainkuuliasiksi kansalaisiksi tultiin.

Tärkein oli joulun alla joulupukki, jonka tontut, ne liikkuvat sekä lentävät , joulun aikoina kaiken lapspolon tekemisen kirjasi. Varsinkin kaikki tottelemattomuudet. Ihan joka rakosessa, välikössä kytiksessä olivat. Vaikka miten Mukula yritti, aina pääsi lipsumaan kilttiysote. Seurauksena sitten merkintä sulkakynällä tontun muistilehtiöön. Nykyisin nokialaiseen naputeltaisiin.
Kaivossa , sinne kurkistaessa, vaanii kaivon herra Peikko Pontus.
Aapiskukko, se olikin kiltti, ahkerasta tavaamisesta se jopa joskus palkitsi , aamulla karkki tyynyn alla.
Metsään salaa hiipatessa vei metsävelho lapsirassun luolaansa, järven tai joen rannoilla hiippäili salaperäinen vesihiisi. Talon katolla tai puihin kiipeämisen seurauksena sieppasi pilviveikkonen mukaansa. Maakellarissa asusti karmea, rupinen pottukeisari, joka empimättä lapsraukan lantuksi tai pahemmin vielä turnipsiksi taikoi.
Saunassa ei saanut saippuaakaan silmiin menessä itkeskellä, koska silloin saunan takana asustava saunatonttu nappasi ulisijan kainaloonsa.
Kuu oli juustoa ja tähdet reikiä taivaankannessa, josta enkelit tiirailivat lapsosen vaellusta uskomusten viidakossa. Ukkosella taivaalla jyristeli ukkosherra, jota ei tarvinnut pelätä.
Valehtelusta seurasi nurkkaan seisomaan joutuminen,
PikkuVeikan kiusaamisesta tukkapölly.

Pitkään ihmettelyn aiheita olivat sellaiset iso-herrat, uhrilleen vielä tuntemattomat, kuin herra Tupen Rapina ja herra Koivuniemi. Näihinkin sitten myöhemmässä vaiheessa tutustuttiin paremmin.
Kaikenkaiset haltiat, keijut , mörömatit, noidat,ämmit, hiidet sekä menninkäiset asustivat omissa koloissaan. Pitkä oli lista jota pikkumukulan, reppanan, oli noudatettava tarkasti.
Muutoin tuli kylään herra Tupen Rapina.
Oli ruokailun säännöt sitten erikseen, ruokapyödässä ei saanut nauraa ei pelleillä, ulosmarssi seurasi säännön rikkomisesta. Nukkuma-aikoja noudatettiin, ei tullut mieleenkään kiukutella.
Tiskivuorot oli jotain salaperäisestä lainkirjaimesta johtuen vain tyttöpuolisilla. Kun poikapuolinen mukula pakotettiin tiskaamaan, piti laittaa tuvan ovi lukkoon, jospa sattuisi vaikka naapurin Taneli tulemaan kylään ja näkemään noin arvoa alentavassa puuhassa.
Kesäisin haravoitiin heinäpellolla sekä kasvimaata kitkettiin, syksyllä pakollinen marjametsä. Ei auttanut, tehtävä oli, vaikka kuinka uimaan mieli teki.
Seuraukset änkyröinnistä hyvin tiedettiin. Kova oli kohtalo silloin.
Ihme kyllä, pahempia traumoja eikä ongelmia myöhäisemmällä iällä kuitenkaan listan laajuudesta huolimatta ilmennyt.

Olisiko nykyisin näillä vanhoilla säännöillä mitään tekoa ja asemaa mukulan varttumisessa. Nykyisin jo tutti suussa olevilla tulevaisuuden toivoilla ilmenee mitä oudoimpia oirehtimisia. Ehkäpä oirehdittiin vanhaan hyvään aikaankin.
Sitä ei vain muisteta tai olla muistavinaan.
Tiedä häntä.

juuli

On asiat nyt silltappaa jotta valtiovalta, eräiden edustajiensa kautta on taas pureksinut mällinsä jota nyt kaadetaan väen, reppanoiden, mistään tietämättömien niskaan. Näistä toinenon jo kauan ollut laki niskassa toista vasta suunnitellaan josko sekin tulisi saattaa lain alaiseksi. Sen minä vaan sanon jotta siitä nousee ankara taisto jossa ei sanoja säästellä.
Palovaroitin on se ensimmäinen. Se olisi varmaan hyvä asia mutta siinä on erikoisia piirteitä jotka se on ominut eikä irti päästä. On laajentanut valvontaansa mm. letunpaiston. Kukaan ei lettujaan polta jotta nousisi oikein sauhu mutta niin vaan varoitin karjaisee äkisti niin että lettutaikina paistajan käsistä lattialle loiskahtaa hirveän kirkaisun saattamana. Nopea on toiminta kun ovi talvipakkaseen riuhtaistaan apposen auki ja olijoiden määrästä riippuu montako pyyheliinaa huitoo ilmassa. Putoaa kirjahyllystä arvomaljakkokin mutta siihen ei kiinnitetä minkäänmoista huomoita. Kun tuuletus saa hampaat kalisemaan vaikenee ämyrikin. Siis ovi kiinni.
Letunpaisto ei ota enää tulta alleen on se varoittimen ääni senverran mahtava. Karmaiseva suorastaan. Voisihan se olla vaikka Fur Elise tai joku muu nätti soitanta. Vaan ei se käy kun asiantuntijat ovat mieltä että sen täytyy saada paniikki aikaan . Elisen soidessa voi vaikkapa nukahtaa. Talo palaa kun on isäntä unosilla.

Uudempi väkerrys totesi tämä todella hyvän keksinnön että lypsikit, ne kantturat tämän ilmakehän tuhoaa. Ei isot tehtaat , ei lentokoneet ja mitä niitä mahtavia savuttajia on. Siitä johtuu että lypsikkipolo on jouunut pakolaisen asemaan omassa maassaan missä jo satoja vuosia, tuhansiakin on tuottanut maidon, voin, piimät ja monet, monet ruokailuasiat ynnä lihan, veriletut, nahkasaappaat bandidoksille ja muille tavallisimmille asukeille.
Ihan sotahuutoa ( ei pelastusarmeijan ) päästellään asian , lihan hyljeksimisoperaatiota toreilla ja markettien aulassa laitetaan toimeen kohtapuolin kassitarkastus ettei vaan ole tullut häränniskaa tai lampaanpaistia hankittua. Jos on niin eurotonnin sakko/kilo päälle. Rikoksentekoväline, kauppakassi valtiolle.
En tiedä yhtään ainutta henkilöä joka olisi lihalle allerginen. Lypsikin tuotoksille kyllä. Minulle maittaa pannupihvit, wienerleikkeet jn e. Niin kauan syön kun on yksinin lypsikki tuotannossa. Vihannekset menee kyytipoikana. Talvella D- vitamiini ja muutama muu läpi vuoden.
Hyvä minä.

Juuli
ps. Tanhuvanvaari muisteli, alkuaikoina kun opeteltiin ihmisiksi elämään syötiin lihanhimossa jossain saarella naapurit majoistaan.
Jossain maassa taas lähtee oma henki jos lypsikin syö.
j.
.

+

Sauna, meidän kansallisaarteemme sauna. Ei ole mikän bastu niinkuin naapurinväellä. Ei ole myöskään kaappi niinkuin Amerikoissa on kehitetty. Meillä sitä on sauna jossa löyly on muhevaa, ei polta niinkuin kaapissa. Vihdoilla, koivunoksilla räpsitään etenkin selkäpuolta. Vihdoppas kaapissa. Ei onnistu.
Olen tutkinut saunan alkuperää. Pitkään ja tarkkaan. Olen  tullut tulokseen että kivikauden ihminen keksi saunan.

Kun oli kylmä luola talvella eikä kesälläkään siellä hikoillut niin huomasivat partasuut jotta kivet nuotion ympärillä pysyivät pitkään lämpiminä. Ihan tulikuumina vieläpä.
Siispä alkoi innokas kivien kantaminen luolaan. Huomasivat senkin pian ettei jokaisella omaa kiviröykkiötä tarvinnut olla vaan kannetaan kaikki samaan kasaan. Asia jota ei yhteen aikaan noteerattu miksikään vaan kerrostalossakin piti olla jokaisella omat saunat. Ne osoittautuivat itsemurha kaapeiksi jossa kylpemisen suurin osa lopetti.
Nyt oli saatu kokoon mieleinen kiviröykkiö, luolaväelle  kelpaava. Huomattiin sekin että lämpö leviää kuin Jokisen eväät. Ei se käynyt päinsä vaan oli esteeksi rakennettava seinät ja seinille hyllyt missä sitten poltti moni nahkansa kun ei ollut vielä löyly-nimistä tapahtumaa keksitty.
Se keksittiin kun vähäpoika pissasi kivikasaan. Ilmoille nousi nautittava lämpöpilvi jos ei ottanut pissan hajua huomioon. Niinpä sitten töhmässä (oli saunan alkuperäinen nimi) kuului alituinen kivien kastelu jolla se höyrypilvi saatiin aikaan. Vähäpoikaa kiellettiin pissaamasta kiville ettei tulisi haisu mukana.
Vihta keksittiin kun joku koivunoksilla lakaisi töhmän lattiaa ja yritti siinä sivussa putsata nokisia töhmäkiviä. Eihän ne noesta lähteneet mutta tuli taas yksi hieno aromi lisää. Joku otti oksia lavolle ja läimäisi niillä vieruskaveria selkään just kuumimpaan kivien kasteluaikaan.
Tuli äkkilähtö läimäisijälle.

Joten ikivanha on tämä keksintö töhmä joka nimi muuttui aikojen kuluessa saunaksi.
Kyllä varma on niin.
Tosin likikään kaikki ulkomaan väki ei asiaa ymmärrä.

juuli
.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat