Sivut

Kommentit (2740)

Kuka voisi maailmaan

valon sytyttää?

Kuka taivaalta pimeyden pyyhkii

kuka sateen harmauden hävittäisi

Kuka maailmaan valon laskee

kuka ilolla maailman täyttäisi

kuka kaikkia ihmisiä rakastaisi

kuka...kuka...?

Kuka ilon kyyneleet vuodattaisi

kun murheet olisi pois pyyhitty?

Tiedän... on hän pienen pieni

armahdettu ihminen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän tahtoi minua,

osasi pyytää lahjakkaasti

ensin hän minua rakasti,

minua kaikin keinoin

tuli minuun kaikin voimin

Annoin  hänelle sieluni 

annoin pohjaan asti!

.

Hän pelasi rakkauspeliään,

minulla...

Oli rakkauteni himo

antautumiseni aallot

olivatkin hänelle ansa!

.

Hän sai irti tuon ansan,

hän katkaisi sen kahleen

 sieluni kahleen häneen

Jätti jälkeensä valheiden

likaisen pesän...

ja minä olin menehtyä

mieleni järjettömyyteen.

Vierailija

~ Nosta sielusi korkealle, tavoittele kannattavaa voimaa.
Katsele menneisyyttä ylhäältä katsoen, anna sen lipua omia uomiaan.
Tunne voima, joka kannattelee sinua, sano itsellesi, -"olen riittävän hyvä ".

Vierailija kirjoitti:
~ Nosta sielusi korkealle, tavoittele kannattavaa voimaa.
Katsele menneisyyttä ylhäältä katsoen, anna sen lipua omia uomiaan.
Tunne voima, joka kannattelee sinua, sano itsellesi, -"olen riittävän hyvä ".

"olen riittävän hyvä"...

niin olen,

liian kiltti, liian taipuva,

liian sitä ja liian tätä,

Jokainen mies on

pettänyt luottamukseni

En ole ollut tarpeeksi ...

kenellekään!

olen liian hyvä

olen liian köyhä

olen liian...

liikaa mielipiteitä

liikaa hienotunteisuutta

liikaa tunnollisuutta

liikaa rehellisyyttä

Voi miten onkaan hyvä!

Parempi kuin hyvä,

ei löydy sanoja kertomaan

sitä tyytyväisyyttä ja iloa

onnen tunteita

jota minussa saa aikaan

joulun valmistelu

lahjojen paketoiminen

ilosen kirjaviin papereihin

nauhoin ja kortein,

 saajien nimien kirjoittaminen

Sydän täynnä rakkautta

kiitollisuutta Häneen

joka teki meille Joulun

Kiitos Jeesus!

REISSUENKELI

Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.

Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.

Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :

" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "

Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.

Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.

Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.

Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.

Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.

Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.

Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :

" Isä, suojele pientä kehdossa nukkujaa. "

juulianna-17

Jo Jouluvalmistelut 

ovat teon alla...

tallin ovi viell' lukittu

Ikkunoilla lyhdyt tuo valoaan

sade ikkunaan soittaa säveltään

jo Joulu saa, jo joulu saa, kohta pian

kaikki kansa riemuiten laulamaan!

Odottakaa vielä hetkinen

pian juhliamme syntymää

tuota ihmettä ihanaa

Jeesuslapsen syntymää!

Kerjäläinen

Sinäkin vuoressasi elät

omassa...sisällä puristuksissa

vähin mahdollisuuksin

Seinistä tihkuu kylmä vesi

sammutat janosi 

kumarrut kontallesi

anovan kätesi ojennat

kenelle...jokainen kulkee ohi

omissa sokkeloissaan 

omaa pihviään ajatellen,

näkemättä tuskaa silmissäsi

polviasi kylmää kiveä vasten

Unohdat hetkeksi,,,,kohtaamme,

saan hymyn sinulta kiitoksen kera.

Kuljenko eteenpäin sydän kevyempänä

mielessäni kotona odottava lohikeitto

Silloin kuin nuoruuden unessa

maanteiden kivisillä kujilla

kuljin silmät alas luotuina

.

Tiesin, katulampun valossa

On tähtitaivas ylläin

Yksin taivasalla

kutsuin tuota valoa

 tahdoin sen elämääni

kirkkaudeksi, rakkaudeksi, voimaksi

Tahdoin sen laskeutuvan päälleni

kuin taivaalta sade

kuin auringon lämpö

.

Silloin haluaisin katseeni nostaa

Näkisin tähdistä loistavan valon

tuntisin sulattavan lämmön

sieluni syvyyksien sulavan

.

Kun sade taivaalta,

ravitsee maanpiirin

kun aurinko kypsyttää viljan

kun rakkaus sulattaa sydämen

ja kukat puhkevat kukoistamaan

ja sade taivaasta saa aikaan ihmeitä.

Vierailija

Kuvaan sinua sanalla...TUHO

minua varoitettiin, että olisit,

olisit matkalla... 

bittien taivaasta tänne,

ristiin rastiin liihotat,

mustat askeleesi, kuin 

siipien siivittäminä, vauhdilla

matkalla niistä monista,

monista ja tuho mielessäsi,

matkalla myrkkyttämään!

Sinä vaanit, pyörität, likaat

en näe sinua, tiedän vain,

että olet, olet TUHO

Kuka on antanut vallan sinulle 

minäkö? En, en todellakaan!

Kuka sallii sinun tuhota

sen kaiken mihin pääset sisälle,

haluat vain saada aikaan tuhoa,

hämmennät ihmiset, likaat heidän työnsä

myrkyllä suljet, revit  ja raastat

kaiken sen minkä tiedät,

minkä tiedät olevan...

arvokasta omistajalleen,

sen käytät hyväksesi!

Kun aukaisen...

ensimmäiseksi kohtaan,

"varo huijausviestejä"

vaanit tekstiäni...

oletko bittien taivaan

paholaisen musta enkeli?

valone

Armas aurinko paistaa

kylmä tuuli viiltää poskia

Elämän palo sielussani

sulattaa pois tuon 

tuulen tuoman. 

Vielä hän siinä

polvillaan jäisellä kadulla

ojennellen mukia

almuja anoen.

Toisessa kadunkulmassa

mies istuu kontillaan,

pyytää hän...

nöyrästi niskaa taivuttaen,

yskii kasvot punaisina.

Hyvin he kasvattavat

kaupunkilaisten omaatuntoa,

syyllisyyttä paremmasta,

joka kenties on vain harha.

Syyllisyyttä on kertynyt

sillä nuo kerjäläiset kotimaassan

rakentavat talojaan ja 

elämäänsä kaunistavat.

KUVA

Ohi näyteikkunoiden
katuja kapeita kaupungin
kulki pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.
Päämääränä valokuvaamo.

Tyttöä pelotti.
Oli serkku kertonut
siellä leimahti salamat
mustasta lakanasta.

Äiti sanoi
ettei siellä tuli leiskunut
mutta mistäs äiti
sen niin varmaksi tiesi.

Tukka kammattiin
korkeaan tuoliin istutettiin
käskettiin hymyilemään
sanomaan muikku.
Kumpaankaan ei suostunut tyttö
jos se muikku näkyy kuvassa.

Maksettiin,
kadulle taas
pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.

Ulkopuolella kaupungin
metsään siirryttiin.
Pitkä matka kotiluolalle
syvällä metsässä
polkua kuljettiin.

Kuva valmistui
oli kuvassa

menninkäistyttö pikkuinen
heimonsa viimeinen.

juuli-19

.

Elämän sileä

on se puoli 

jota haluan elää

sitä puolta rakastaa.

Rakastaa niin, 

että se siliää entisestään.

Auringon paistaessa,

 valaisee...koko sielun

Musta pimeys haihtuu.

Maaliskuussa maa viheriöi

huhtikuussa omenapuut kukassa

rakastan elää valossa

Talvi on ohi!

Synkeys on eletty

valo voittaa pimeyden!

Kalpea aurinko taivaalla

se mieleen tuo jo kesän

Päivä päivältä

valo laajenee  valaisee

aamut illat...

se ei päivällä katoa

Maailma valaistuu,

valo laajenee

astuu valoon jokainen,

Armahtavaa rakkautta ilmassa!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat