Kuka minut oikein perii?

Kuka minut oikein perii?

Kannattaa uhrata ajatus sille, kuka minut perii. Jäljelle jäänyt puoliso ja lapset on usein vastaus. Entä jos heitä ei ole?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Jos olisin tiennyt mihin  10 v kestäneeseen rumbaan jouduin vanhempieni kuoltua olisin laittanut molempien perunkirjoihin lauseen, että kieltäytyn perinnöistä. Kumpikaan ei jättänyt jälkeensä testamenttia. Isälläni oli jopa jakamatta oma perikuntansa veljensä kanssa . Sekin tuli selvitettäväksi serkkujen kanssa. Verottaja kyllä peri heti omansa vaikka mitään ei oltu jaettu, siinä meni kaikki säästöt. Maaomaisuus oli perukirjoissa arvioitu ylihintaan ja perintöverotus tapahtui sen perusteella. Kun myytiin tuli pelkkää tappiota. Verottaja ei tietty palauta liikaa maksettuja veroja!

Pesä oli riitaisa kun siinä oli serkutkin mukana. Jouduttiin palkkaamaan lakimies pesää jakamaan. Aikaa ja rahaa kului tuhansia euroja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Her story

Jos suljen koko sukuhaarani perinnöstä sisarukseni hyväksi, voiko perittävä siis vanhempani tehdä erikoistestamentin lasteni hyväksi eli määrätä lapsilleni jotakin siitä osasta mitä he hallitsevat ns lakiosuuden ulkopuolella?

Vierailija Veera

Vierailija kirjoitti:
Minua on aina surettanut, kun ei ole yhtään sisarusta. Nyt aikuisenakin olisi mukavaa, kun voisi siskolle/veljelle soittaa tai pistäytyä käymään. Lapsillanikin olisi setiä, tätejä, serkkuja. - Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ei tarvitse kenenkään kanssa riidellä. Silti surkuttelen itseäni, kun olen vailla sisaruksia. Vaikka enimmäkseen kyllä olen olooni tyytyväinen, niin jotain perheen ainokaiselta jää puuttumaan.

No jääpä ainakin riidat puuttumaan!

Sisarukseni vetää porot nokkaan heti, jos puhun työstäni, harrastuksistani, lapsistani tai vanhemmistamme. Kummallista kyllä, hän tienaa enemmän kuin minä, joten ei luulisi tälläisen persaukisen nollasopparisen ihmisen elämän niin toista kiukuttavan.

Vanhemapani saavat kohta sydänkohtauksen väliemme takia. Mutta kuten sanoin heille, miksi vaivautuisin olemaan ns puheväleissä sisarukseni kanssa, kun en saa puhua hänelle omista tai hänen töistään, vanhemmistani, hänen tai omista lapsista, asunto- ja asumisasioista, hänen ex-puolisostaan, muista sukulaisistamme, lempibändistäni, kirjallisuudesta ... niin mistähän oikein keskenämme puhuisimmekaan, kun häntä ei myöskään kiinnosta politiikka, uskonto, liikunta, terveys, mikään harrastaminen, matkailu jne. Ei kyllä kaikki noista kiinnosta minuakaan, mutta mistähän tosiaankaan puhuisin, kun kiellettyjen aiheiden lista täytyy sitä mukaa, kun suuni avaan.

Lisäksi mun on kuunneltava hänen kiukunpuuskiaan, kun vanhempamme eivät tee niin kuin hän haluaa tai kuinka hänen työkaverinsa eivät tee niin kuin hän haluaa eli noudata yhteisiä sääntöjä kuinka hän kokee niitä kuuluvan noudattaa.

Hän harkitsee jopa rikosilmoitusta tai poliisien paikalle soittoa jos vanhempani haluavat mennä käymään hänen luonaan auttamassa häntä pihatöissä jos hän ei itse saa valita milloin. Hän suuttuu jo siinä vaiheessa, kun vanhempani yrittävät sovitella aikataulujaan yhteen hänen kanssaan. Vanhempani ovat aktiivisia eläkeläisiä, joten heille ei tosiaankaan sovi aina silloin sisarukselleni sopii, mutta hän käy kuumana heti, jos hänelle edes ehdottaa aikaa mikä ei hänelle käy. Mutta koska vanhempani eivät ole ajatustenlukijoita, eivät he voi tietää kysymättä ja neuvottelematta milloin sisarukselleni sopii se, että häntä autetaan esim piha- tai lumitöissä.

Vanhempani ovat monesti peruneet tai siirtäneet omia menojaan, jotta voisivt hyppiä hänen pillinsä mukaan. Lisäksi saan itsekin kuulla (vanhemmiltani)olevani vaikea ja itsepäinen, kun en tee kuin sisarukseni tahtoo.
Vanhempani ovat nyt hyppineet 45 vuotta ja alkaa mulla olla näemmä aika laittaa myös vanhempieni kanssa välit katkolle, koska en todellakaan aio tulevaisuudessa tehdä niin kuin sisarukseni tahtoo ja vanhempani eivät tule asiasta ilahtumaan.

Vierailija

Olen ajatellut jakaa omaisuuteni ennen lähtöni lastenlapsille ja muutamia esineitä tuttavilleni. Omat lapseni ovat jo tavallaan osansa saaneet maailmalle lähteissään...

Vierailija

Minä voisin auttaa jos kelpaan köyhänä perilliseksi.

Ja jos minulta jää vielä jäljelle tai jos saan kerättyä lisää mahdollisesti saamani perintöösi, niin annan sen perintönä edelleen vähävaraiselle samoilla ehdoilla kuin itse ottaisin vastaan....

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat