Tikimies

Elän nyt ainakin omassa elämässäni hyvin epävarmoja aikoja. Elämä tuntuu välillä olevan merkityksetön ja tarkoitukseton, kun ei oikein tiedä mitään varmaa edes omasta tulevaisuudestaan. Onneksi on jonkin verran hyviä ystäviä, kiitos heille. Heihin voi sentään pitää yhteyttä erilaisin etäyhteyksin.
Suositus, velvoitus vai mikä lie. Osa 70 plus –vuotiaista on ollut eräänlaisessa karanteenissa. On aikamoinen koettelemus olla pari kuukautta neljän seinän sisällä, koska karanteenia, eristämistä on käytetty vankiloissa muun muassa mielen murtamiseen.
Pääseekö sitten ensi syksynä opiskelemaan vaikka ranskan tai espanjan kieltä kansalaisopistoon muuten kuin verkon kautta? Pääseekö tulevana kesänä laivalla käymään Ruotsissa tai Virossa? On ollut niin pelottava kevät, ettei tee mieli lentokoneeseen tai muutenkaan aurinkorannikoille Välimerelle. Luottamus matkoihin on kaukana.
Jonkinlainen pelko tuli jo heti alkuun koronasta ja sitä on vieläkin, vaikka olen ostanut 50 kpl hengityssuojaimia ja suojahanskoja 100 kpl. Mediasta tulee jos jonkinlaista juttua muun muassa kasvosuojaimista. Olen aivan täynnä Ylen arkipäiväistä kello 15 koronastudiota, jossa esitetään kysymyksiä asiantuntijoille, joihin mitään varmaa ei kukaan pysty kuitenkaan toistaiseksi antamaan ja sitten spekuloidaan, esitetään erilaisia skenaarioita ja arvaillaan, ennustetaan, ihmetellään, kummastellaan ja veikkaillaan, mikä saattaa aiheuttaa ihmisissä pelkoa, ja epäluottamusta on sitten myöhemmin vaikea palauttaa luottamukseksi.
Joskus olen ajatellut, että tarttuuko korona kaikenmaailman näppäimistä ja napeista kuten liikennevalojen, pankkiautomaattien, maksuautomaattien näppäimistä, oven kahvoista, rivoista ja kerrostalon portaiden kaiteista. Kun Veikkaus sulki peliautomaatit, olen välttänyt siitä lähtien kaikenlaisten näppäinten koskettelua.
Elämä on muuttunut paljon parin viime kuukauden aikana. Olen käynyt ehkä kerran viikossa kaupassa ja ostanut kerralla 5-6 muovikassillista ruokaa. Käytän kaupoissa ikäihmisten asiointivuoroja kello 7-8. Nyt näyttä kirjastoihin tulevan eläkeläisille aamuvuorot, mitähän sitten liikennevälineisiin, ravintoloihin, yökerhoihin, pubeihin, erilaisiin tapahtumisiin tulee.
Muutenkin käyttäytyminen on mennyt erilaiseen suuntaan. Ennen käytin oikeata rahaa, nyt käytän enimmäkseen muovikorttia, pankkikorttia. Minusta on tullut pikamaksun käyttäjä.
Joskus ajattelin, että en käytä verkkopankkia mihinkään pelaamiseen, mutta nyt on vaan niin käynyt, että nyt olen alkanut pelata lottoa ja raveja Ruotsiin verkkopankin kautta. Voisiko nyt verkkopankin kautta jäädä pahemmin pelaamisen koukkuun kuin aiemmin käymällä kioskeilla? Kioski matkoilla sai ainakin liikuntaa neljän seinän sisältä.
Aivan käsittämältä tuntuu tänä digiaikana, ettei hoitolaitoksessa olevia mummeja ja ukkeja pääse tapaamaan, näkemään ja keskustelemaan. Toivottavasti tämä ei ole se uusi normaali. Eikö ole resursseja vai puuttuuko luovuus ja ideointikykyä. Vanhusten eristäminen tuntuu oudolta tässä maailman onnellisimmassa maassa.

Kommentit (3)

Vierailija

No mutta hyvä ihminen, eihän sinua ole kytketty käsiraudoilla sohvaan kiinni! Lähde liikkeelle, koska olet vielä liikuntakykyinen. Menee muuten maskit ja hanskat hukkaan ! En minäkään ole käynyt itse kaupassa yli kahteen kuukauteen, mutta ulkoilen joka päivä ja teen kotijumppaa sekä kuntopyöräilen. Ei ole tullut grammaakaan koronakiloja.  Enkä ole kokenut joutuneeni rajoitustoimenpiteiden uhriksi vaikka olen ottanut omaehtoisesti karanteeninomaiset toimenpiteet käyttöön.

Hoitolaitoksissa olevien vanhusten tilanne on surullinen. Mutta mikä on vaihtoehto? Muutamiin laitoksiin on päässyt virus pesiytymään ja nyt tiedämme tuloksen.  On jopa rikostutkinta laitosta kohtaan käynnissä. Luulenpa että on miellyttävämpiäkin tapoja kuolla kuin koronaan menehtyminen, eli miksi ehdoin tahdoin haluttaisiin vanhukset saattohoitaa epidemian avulla. 

Vierailija

Aloittajan ajatuksia voi olla monella vanhalla ihmisellä. Itse ajattelen, että kyllä tämä menee ohi .  Liikkua voi, kun valitsee rauhalliset kulkuväylät. Nykyihmisillä on vaikka mitä viihdettä kotonakin. Toisin oli toisen maailmansodan aikana, kun ei ollut edes radiota ja sanomalehti tuli kerran viikossa. Oli vain peitetyt ikkunat iltaisin ja toive, ettei tulisi kuutamoöitä, vaikka ei vät kai ne mitään maalaismökkejä pommittaneet.

Otetaan rauhallisesti, kyllä se rokotekin valmistuu aikanaan. Kaikki maailman pandemiat ovat uupuneet jossakin vaiheessa, niin varmasti koronakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ymmärrän hyvin turhautumisesi ja miten seinät kaatuvat päälle. Tilanne on haastava kaikille. Kuitenkin hienoa, että kirjoitat avoimesti ja jaat tuntojasi. Olet ollut hyvin vastuuntuntoinen ja noudattanut suosituksia eristyksestä, mutta ehkäpä voisit hieman raottaa jo oveasi ja miettiä miten hyödynnät kesäajan liikkuaksesi ulkona.

Asun taloyhtiössä., jossa on paljon ikäisiäsi ihmisiä (itse olen vielä työikäinen ). Osa heistä on tekemisissä toistensa kanssa pihalla, mutta turvaväleillä. Osa ei välitä turvaväleistä yhtään ja tuttu juorukerho sipisee entiseen malliin.

87 vuotias äitini on käynyt kampaajalla, jalkahoidoissa ja lääkärissä maalaisjärkeä noudattaen. Muuta ei hänkään voi tehdä. Tapaamme häntä päivälenkkeilyn merkeissä turvaväliä pitäen. Toki siitäkin on syntynyt kritiikkiä, mikä taas kertoo asenteista poikkeustilannetta kohtaan: moralisoivaa jyrkkyyttä ja joka on kaukana rennommasta maalaisjärjestä. KUmpaa sinä suosit?

Kukaan meistä ei halua sairastua ja joutua hengityskoneeseen kokemaan kamalia kipuja, mutta toisaalta emme voi antaa koronan päättää elämästämme aivan kaikessa. 

Täytyy muistaa, että alkoshokin laannuttua moni osaa nyt pestä kätensä, yskiä hihaan/nenäliinaan, ymmärtää jäädä kotiin flunssaoireisena ja pitää turvaväliä. Niistä toitotetaan kaiken aikaa. Moni meistä myös varoo vanhempia ihmisiä ja huolehtii , ettei lähikontaktia synny. Voisitko sinäkin koettaa luottaa siihen, että sinun turvallisuus on muillekin  tärkeää vaikka olisitkin useammin liikkeellä pois kodistasi?

On myös hyvä löytää itsestään luovuutta selvitä poikkeusoloissa. Opetella uutta eri tavoin kuin ennen. Niin kuin sinäkin olet oppinut ja löytänyt. Jatka etsimistä ja ole ennakkoluuloton. 

Uskon myös, ettei ketään riski-ikäistä voi pitkään vangita kotiinsa. Kyllä tähän ratkaisua mietitään. Tsemmpiä siihen asti!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat