Sivut

Kommentit (2755)

Tänä päivänä ihminen kysyy:

Mikä Jumala on, missä?

Kun maailman henki voimassa

elää taakkojen painosta

se vinossa makaa, vihaisena,

ei jaksa ihminen, ei voi

.

On Jumala vakaa, vahva..

miksi lampaat määkii

ääni vain kiihtyy

ne vastaan laittaa

Mutt' Jumala,

tukensa

kohti ojentaa

olkansa

Lampaat kuorossa

anovat ruokaansa

ahdingon alla

menehtyvät

Vierailija

Kohtaa ihmismielen kylmä

lumisade huhtikuussa

pyryttää hyhmää 

kuin talvella

tammikuussa 

Autioina kadut

vesilammikoita

 Paistaa taas kohta

aurinko

valoa antaa kirkasta

-v-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti:
Pilari, tolppa, tuki

siihen se on juurtunut

ollut tuki kauan

Hänellekin joka on humaltunut

ilosta, murheistä tai elämästä

Hän on siihen tolppaansa nojannut

jotta pysyisi pystyssä...

Nojattuaan osasi kotiinsa,

vaikka oli säkkipimeää

.

Minä vain kierrän

ja kierrän tuota salkoa

osaamatta pysähtyä

katsellessani aina vain

virtaavaa koskea...

vilkkaasti ohittavia ihmisiä,

nauravaa nuorisoa sillalla

.

Otan tolpasta tukea

pyörryttää tämä

jatkuva kiertäminen

Jos pysähdyn...

katoaako maailmani

minä kierrän, kierrän ja kierrän

loputonta...

kivut menevät ja tulevat ,

minun on vain kierrettävä

Jos pysähdyn...

tuleeko oikeus...

tuleeko laki,

laittomuus,

inhimillinen,

ihmisyys jos pysähdyn

nielaiseeko ....

vaikka pysähtyisin

.

Juoksen pois, tolppa jää taakse

juoksen niin, että jalat menee alta,

juoksen metsän läpi viljapellolle,

koskelle, korkealle mäelle...

olen vapaa ...voin hengittää

ilma kiertää  kirkkaana

vaikka laaksossa usva tihenee

tuskin pilaria enää erotan

Mikä on tuo tuki

laki, suositus, määräys!

En kierrä, en vatvo, 

minä vain odotan

syvällä on tuo odotus

se on pysähtynyt,

luutunut paikoilleen,

se huokuu vain tyhjyyttä

syvää odotusta.

Mutta kun uusi aamu

tunnen sen tulevan.

Näen kuinka aurinko kirkastaa 

taivaan siniseksi

kuinka tuuli kuljettaa pilviä

on taivaalla liikettä.

.

Maailman valta kohisee

noiden pilvien yli

sitä ääntä en kuule,

se  on voima  ohjailemaan

jotta kulkisimme oikeita polkuja

tahdoimme tai emme

.

Juoksen aurinkoiselle mäelle

suuntaan katseeni  järvelle

sinisenä vilkkuvaan veteen,

kuluneen polun pientareella

sinivuokot availevat nuppujaan

istahdan rantaan lankulle

eilen sitä ei siinä ollut,

mutta nyt, kuin minua varten

mieli tyyntyy ja ilo...

se löytää taas kotiin

Elämä laulua äänin,

se korvissa viheltää

se ajatuksen tukkii.

Se tekoja vaatii...

säveltä etsii, oikeaa.

Ei aihetta anna

ei tehden valmista.

Odottamaan  käskee

lukita...

kätkeä elämä rauhaan,

odottamaan säveltä 

joka elämää rakastaa.

Sille elämälle, silloin,

sitten, joskus....

jälkeen koronan,

kaikkeni annan!

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti:
Pitäisikö minun olla 

pettynyt...

kun unelmieni nuput

 eivät kaikki avautuneet

eivät täysin kukkineet?

Tai koska valitsemani suunta

ei valmistanut haaveitani...

elämän todeksi!

.

 Sinä maailmankaikkeuden Valtias!

Voinko odottaa selitystäsi?

Ollako vain ylen onnellinen olevasta?

.

Niinpä minä teen...

olen vain elävä,  elämässä!

Vapaa... vapaudessa ajatella...

kaikkea kaunista,

kaikkinaisesta hyvästä...

elämästä!

Isäni pelto

Isieni maan ihanat tantereet

on ne sadat satovuodet antaneet

.

Käy kyntäjä syksyn pimetessä

jälkensä peltoon jättämässä

Hän ylös Luojalleen huokaa:

Vettä anna, auringon lämpöä

ja kasvulle tarpeita,

tään viljansiemenen kylvän

syliin talven uskoen...

Luojani, armossa rakkauteesi 

.

Elämän alkua antaa kevään sade,

valo, aurinko työtä tekee

oraan voimallaan nostaa

kohti leikkuuta aika käy

.

Kullankeltainen pelto tuo

kauniit tähkät kasvatti,

siitä leipäviljan antaa

rikkaus Jumalan hyvyyden

Yksi hetki, toinen pimeyttä,

se toinen hetki ...rakastaa

ja tuo valon tullessaan

Harmaan taivaan poskilta 

 kyyneleet valuvat

 multaisen pellon pintaan

Näen kuinka Luoja rakastaa

 valon vihreäksi muuntaa

 Hän luonnolle antaa parastaan

Hän tietää kuinka lapsensa

rakkauttaan tarvitsee

Valoa....ja iloa!

Vierailija

Tähdet

Keräisitkö yötaivaalta sammuneet tähdet,

säilytätkö ne valon aikaan, valaistukseen!

Lasketko alas synkeän pimeyden?

.

Teit myös lumikuun naurun

lapsen keinutellessa pesässään,

valoit häneen elämän, ilon!

Rakkaudella avasit ymmärryksen.

.

Pyydän, että sytytät valosi,

että tähtesi saa loistaa, valaista,

aurinko saisi lämmittää

ei varjot estäisi elämän iloa!

.

"Sytytän valot tähtiin,

 näen rukouksesi."

KUVA

Ohi näyteikkunoiden
katuja kapeita kaupungin
kulki pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.
Päämääränä valokuvaamo.

Tyttöä pelotti.
Oli serkku kertonut
siellä leimahti salamat
mustasta lakanasta.

Äiti sanoi
ettei siellä tuli leiskunut
mutta mistäs äiti
sen niin varmaksi tiesi.

Tukka kammattiin
korkeaan tuoliin istutettiin
käskettiin hymyilemään
sanomaan muikku.
Kumpaankaan ei suostunut tyttö
jos se muikku näkyy kuvassa.

Maksettiin,
kadulle taas
pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.

Ulkopuolella kaupungin
metsään siirryttiin.
Pitkä matka kotiluolalle
syvällä metsässä
polkua kuljettiin.

Kuva valmistui
oli kuvassa

menninkäistyttö pikkuinen
heimonsa viimeinen.

juuli-19

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti:
Me ollaan vahvoja

me mitään ei pelätä

ei tutise housun lahje

Vaan asfaltti rullalle

edestämme siirtyy

se meistä kuumana käy

ei matkalle loppua näy

me mansesta ollaan

meitä ei voita kukaan

siis me, mää ja mun varjo!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat