Miten hautajaisissa käyttäydytään?

Miten hautajaisissa käyttäydytään?

Kummalle puolelle kirkossa istutaan, tervehditäänkö omaisia, kuka kantaa arkkua? Entä milloin puheet pidetään?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moilane kirjoitti:
Ei tarvitse kutsua odottaa. Osallistun useisiin viikossa.

Oletko hautausurakoitsija ??

Siis haudankaivaja, vai umpeenluoja?

Nimikkeiden alla piilottelija.

On varmaan kotona kaffit vähissä. Kirkosta löytyy viisut taitavalle  uusia ystäviä, vaikka eivät sukua olisikaan. Kun muistotilaisuudessa avaa virren, pyytävät käymään toistekin.

Aamulehteä kun tarkkailee, pysyy kyllä leivissä.

Vierailija

Moilane elää kirjoitti:
Aika paljon lähempänä omaisia olen kuin haudankaivaja. Mistä moinen tulee edes mieleen. Heh. Eikä haudankaivaja osallistu hautajaisiin vaan Vahtimestari tai suntio. Nykyisin harvemmin suntio kaivaa hautaa, ennen se oli toki tapana. Eletään vuotta 2018 . Joo en kaiva hautoja enkä ole vahtimestari/suntio. Miksi nimeni laittaisin. Onhan täällä kaikki muutkin nimimerkillä. Kaiken lisäksi, monta asiallista ja täysin totuudenmukaista kommenttiani on poistettu. Arvelen, että tiedän oikeasti tästä asiasta todella paljon enemmän kuin keskimääräinen kirjoittaja täällä. Miksen jakaisi tietoa jota minulla on. On itsellänikin omaisia kuollut enkä ole noin herkkähipiäinen.Tasan tarkkaan katson etten tuttujen haudoilla oli höpöjä ja vanhoja kliseisiä loruja horissut.
Tämä nyt on niitä harvoja asioita joista paljon tiedän. Kauheaa, että totuus loukkaa ihmisiä. Minua loukkaa valhe ja valheellisuus. Tyhjän jauhaminen.

Eikö tämä jo ole juurikin sitä joutavan jauhamista?
Tottahan jokainen osaa hautajaisissa käyttäytyä, ei me enää koulutusta tarvita.
Sinne monttuun kukin joudutaan eikä sitten enää tehdä tiedoilla mitään.
Sarkasmia tuo ed.lause, mustaa huumoria. Totta toinen puoli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Voi teidän kanssanne, hautajaisseremoniat menevät omalla painollaan.

Ihan tarpeeksi on siinä, kun omaiset surevat rakasta pois lähtijää.

Miksi pitää enää tehdä jotain muotoseikkoja, kun kukaan ei jaksa.

Aamen.

Vierailija

Osanoton esittäminen etenkin.vilpittömin mielin, ei ole minun mielestä ollenkaan pelkkä muotoseikka.
Saahan sitä kysyä vinkkiä ,jos siltä tuntuu.
Kukin taaplaa tyylillään. Mikä yhdelle on rutiinia, ei välttämättä toiselle.

Etiketitön

Paljon on kommentteja, osa outojakin omasta mielestäni. Itse olin vuonna 2019 pitkän tauon jälkeen kahdesti hautajaisvieraana. Enoni siunaustilaisuus pidettiin haudalla loppukeväällä, kaikki sujui tietääkseni melko hyvin. Syksyllä kummisetäni siunattiin kappelissa, istuin etiketistä tietämättä oikealla (sukulaisten) puolella, jossa oli enemmän tilaa...kukkien lasku sujui hyvin eikä kukaan ole ainakaan henk.koht valittanut tökeryyttäni istumapaikan valinnasta. Molemmilla kerroilla valitsin muistolauseen itse, ajatellen mitä heidän kanssaan tuli koettua ja minkälaisia ihmisiä he olivat. Olen siis sitä mieltä että joku värssy kannattaa miettiä, sellainen jonka pystyy edes jotenkin lukemaan, vaikka se joidenkin mielestä onkin turhaa. Samoin etikettisäännöt ovat turhia, hillitty ja asiallinen käytös merkitsevät, uskon myös lähiomaisten arvostavan näitä eniten. Jokainen kokee tilaisuuden omalla tavallaan ja tunteillaan, etiketit ovat vain "suuntaa-antavia." Kaikki nämä ovat VAIN omia näkemyksiäni.

Vierailija

Mieheni äiti siunataan ja mietin missä minun kuuluu istua? Olen mieheni toinen vaimo, siis uusperhe. Anoppi oli kyllä minulle entuudestaan hyvin tuttu, mutta mietin olenko vainajalle tutt vai pojan uusi vaimo? Mikä neuvoksi?

Vierailija

klo 12.47 Oletko tosissasi? Jos olet virallisesti vihitty vaimo niin istut tietysti miehesi vieressä oikealla puolella. Miehesi ex-vaimo voi enemmin pohtia, missä istuu....

Jospa kuitenkin 100 vuotiaaksi.

Täällä Pohjois-Suomessa on ollut tapana, että muistovärssyä luettaessa (pitkä ja hankala lukea) itkeä pärskitään. Ei vainajalle, vaan omalle esiintymiselle. Kun vainajaa ollaan laittamassa hautaan, kiireisimmät "kaivavat" jo kuoppia päästäkseen ensimmäisinä ruokapaikalle. Sitten alkaa hälinä ja hulina. Vaihdetaan isoon ääneen kuulumisia, nauretaan ja rällätetään. Kun tulee adressien luku, pappi joutuu moneen kertaan korottamaan äänensä, että hautajaisvieraat vähänkään hiljentyvät. Ruoka ja tuttujen tapaaminen on tärkeimmässä roolissa. Olen monesti kysynyt vanhalta tädiltäni , kun hän on käynyt hautajaisissa, millaista siellä oli. Vastaus alkaa aina: siellä ei ollut kuin lohikeittoa ja salaattia tai olihan siellä kunnon poronkäristys! Olen aina hämmästynyt. 

Olen ilmoittanut miehelleni ja tyttäreni perheelle, millaiset hautajaiset haluan. Vain valikoitu, mukava, iloinen ystäväjoukko kuuntelemassa pehmyttä bluesia ja Carolaa. Ja katsella kuvia ja videoita yhteisistä kala- ja luontoretkistä. Osaa vanhoista sukulaisistani vaati isot, vanhanaikaiset hautajaiset. Sanoin, että jos puututte märällä sormellakaan, kun sen aika tulee, kummittelen teille. Heh !

Vapaaherratar

Olen kerran ollut uskonnottomissa hautajaisissa, ja tilaisuus oli ehkä kaunein, johon olen osallistunut. Minua kiusaa ateistina suuresti kaikki uskonnollinen höpötys siunauksineen, varsinkin jos vainaja ei ollut kuulunut kirkkoon. Miestäni olen vannottanut, että jos kuolen ennen häntä, minua ei saa missään nimessä siunata, koska en usko mihinkään sellaiseen.

Mediassa elämän seremoniat esitetään lähes poikkeuksetta kirkollisina, kuten häät, hautajaiset ja lasten nimenannot. Olisi jo korkea aika tuoda esiin myös siviiliseremonioita, noin kolmasosa kansasta ei kuulu kirkkoon.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat