Sivut

Kommentit (1938)

KYYTI

Huhtikuussa tämä alkoi. Koipirepsu sieppasi kaverikseen ruusun. Ei oikeaa vaan ruusutaudin. Jo osasi olla sitkeään istuttautunut tämä ruusu. Heitettiin sairaala-keikka jolla se pois saatiin mutta jälkeensä jätti haavaisen ihon. Ja kivun, tietty. Nyt olen toukokuusta alkaen juossut terveys-asemalla kerran, kaksi viikossa. Eikä tunnu lähtevän. Niin istuu kuin se yksi Töölössä.
Kuljetus toimi ensi alkuun paikallisella taksilla jotka jankkasivat kaikki Kela-taksista josta saa sitten kun katto täytyy ( 300 €) saa ilmaiset kyydit.
Kyllästyneenä omien taksien rutinaan tilasin se Kela-taksin. Siellä on tilauspäivystys 24 /7 h . Kelan taksit lähtevät melkein kaikki 50 km päästä kaupungista.
En arvannut yhtään mikä rumba tästä syntyy kun ei minulta tippunut kuin n. 8 € taksimaksu. Kun on terveyskeskus melkein vieressä mutta kävelystä ei tule mitään.
Olen kuukauden Kelaa käyttänyt ja viidestä kyydistä kolme on ilmoittanut etteivät lähde yhden kyydin takia tänne maanääriin.  On ollut muitakin kyytejä kun nyt tuli. Toiset tyytyivät ilmoitukseen mutta sitten ilmestyi suhari joka oli kokonaan toista maata.

Terveyskeskuksen aulassa odottelin kyytiä jonka piti tulla vasta tunnin päästä. Aulaan ilmestyi iso miehenrontti joka suureen ääneen  ilmoitti, kysymättä kuka olen. "Mä tulin jo ny. Lähtetää menee. "
Liikuin sairaalassa niiden rollalla jonka nytkin otin ulos tueksi kun en tiennyt missä kaverin kyyti oli. Auton viereen tultiin ja kas kummaa. Kuski jatkoi. " Sä oot kieltänyt pakettiautot kun sun on kuulema vaikee nousta näihi. Mut ny mennää hissil jote ei pitäs olla valittamiis."
Ehdin sanoa jotta ei talossani ole hissiä kun kuski jatkoi. " Mitäs mä siitä. Ala kalppii tän taakse. Tääl o nostolava elikkä hissi." Änkytin jotta rolla ei ole minun vaan sairaalan. Kuski siihen: " Älä puhu,,,sähän sillä kuljet. Älä kuppaa siin, mull o kiire jote vipinää kinttuihi. Ny mennää. "
Niinpä huomasin keikkuvani nostolavalla joka oli melkoisen hutera esitys. Ei minkäänlaisia kaiteita missään.  Olin änkännyt vastaan ja ilmottanut meneväni keski-ovesta mutta se tyrmättiin. "Kun sä kerra olet  meilä keskukselle sanonu ettet pääse niistä nii et nykkää pääse. " Nostolava siirsi minun auton sisään ei auttanut mikää vaikka kesken noston nostokulma yhtäkkiä muuttui , nousi joku uusi osa taas niin että olin jyrkasti vinossa vapisemassa. Rollaakaan en uskaltanut edes lukita.
Naama valkoisena saavuttiin asuntotalon eteen. Taas siihen lavalle vaikka miten änkkäsin keskiovesta menoa. " Sähän et pääse siitä, kuulemma. Et pääse nykkää. " kuului tyly vastaus.
Taas lavalle rollan kanssa vapisemaan . Alas sillä sentään pääsi ehjänä vaikkei rutinoista ja vinkunoista päätellen pääse. Kuski sieppasi käsistäni rollan, myttysi sen kasaan ja tylysti, mikä asunto. Toistin taas ettei rolla ole minun vaan sairaalan. " No voi per...ny vasta sanot,,,"
Kuski yritti tarttua käsipuoleeni, totesin vain etten ole kävelyttäjääkään tilannut senkummemmin kuin haukkuvaa kuskia tai lavamatkustamista.
Enpä hyvää matkaa toivotellut . En edes näkemiin-kiitosta.
Taakseni en vilkuillut kun rappuun viimein hengissä selvisin.

juuli-20

Ihminen on erehtyväinen ja lypsikki on märehtiväinen.
Lypsikin elo ei liene yhtä mutkikasta kuin ihmispolon. Maitokin luovutetaan vartavasten rakennetuilla lypsy-asemilla. Ei kisko kovakätinen karjakko utareista .Ruoka tuodaan turvan eteen. El tarvi sitäkään hakiessa rymytä metsissä susien ja karhujen syöttinä.

Ihmisellä sitä on asiat ihan toista mallia. Otetaan esimerkiksi se kun ihmispolo on tautien riivaamana joutunut lasarettiin. Kun sieltä poistuu enemmän tai vähemmän tervehtyneenä alkaa suoranainen juoksentelu polon asunnossa.
Kelataksilla kun polo pyyhkäisee kotinsa ovelle on siellä vastassa kodinhoitaja- terveyshoitajasosiaalivirkailija kaikki samassa persoonassa. Ei puhettakaan että poloparka saisi mennä yksin kotiinsa haavojaan nuolemaan. Ehei. Hoitaja laittaa veskiin korotetun kannen, suihkun alle tuolin. Kun hoitaja kyselee lisäkotihoidoista kieltää polo jyrkästi kotihoidon antamisen keneltäkään . Sanoo moneen kertaan pärjäävänsä yksin. Hoitaja pakottaa polon näyttämään kuinka polo pääsee sänkyynsä nukkumaan ja sieltä pois. Ei kuulemma ennen lähde minnekään . On kunnes uhri näyttää että tietää mikä sänky on ja mitä varten.

Tuskin on hoitajan käynti haalistunut kun soi ovikello. Menee polo avaamaan kun soi ja soi eikä lopeta. Oven takana seisoo vieras mies joka esittelee itsensä alueen palopäälliköksi joka on tullut ilmoituksen perusteella tarkistamaan että kaikki on hyvin tällä sairaalla. Polon kysyessä ilmoituksesta kertoi ilmoitetun jotta huusholli on mullin mallin ja asuja raivotautinen. Ainakin melkein. Päällikkö silmää ympärilleen ja kysyy onko tällä ollut näin siistiä kun ambulanssi vieraili. Oli vastaa polo. Pololle selviää kuka oli moisen ilmoituksen tehnyt . Se nainen ambulanssissa joka ei saanut tuulettaa.
Selviää lisäksi että päällikkö on polon pojan työkaveri, lepäilivätkin yövuorolla viereisissä punkissa.

Seuraavana päivänä tulee postissa kirje kotiapuviskaalin toimistosta. Siinä sanotaan ettei polo saa kotiapua kun ei täytä ehtoja. Ei saa semmoista mitä ei ollut hakenutkaan. Nyt polo suuttuu kun huomaa että sama kotiapu joka pakotti polon esittämään sänkyynmenotaitonsa oli sekä anonut että pitänyt itselleen käsittelykokouksen ja evännyt kotiavun.
Polo haukkui kotiavun puhelimessa. Sanoi nimenomaan kieltäneensä minkään kotiavun näköistenkään ovelleen tulemasta,

Sitten seuraavana päivänä soitti poliisit vuorostaan ovikelloa. Veljeni oli pyytänyt katsomaan kuinka polo voi. Kun oli kuulemma kuoleman kielissä viety pillit soiden sairaalaan. Enää ei polo voinut kuin nauraa.

Jotta kyllä maalla on mukavaa,,,

juuli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jotta ei niiden jono  jotka tykkäävät asunnossani vierailla katkea, jotka pitävät sydämenasiana huoltaa oloani ilmestyi isännöitsijältä tiedote jotta asunnossani, kylppärissä suoritetaan kosteusmittaus, kartoitus. Kahta päivää aiemmin piti olla hyyskälakossa, pesukoneen käyttökiellossa, samoin lavuaarin ja veskipytyn mikäli niistä roiskuu vettä lattialle. Irralliset , kuten matto, kuivausritilä ym. siirrettävä pois. Kotieläimet eri huoneseen. Jos ei ole kuin yksiö niin minne haukkusi sijoitat. Taas alkoi sen tuhannen esineiden rahtaaminen pois kyppäristä.
Oli kiireesti pestävä koneella rytkyt mitkä muuten olisi pessyt myöhemmin. Kun ei tiedä miten kauan on mittaamisen jälkeen käyttökielto. Jospa huomaavat että epäonnistui mittaminen . Tehdään uusi. Ähäs, minäpä tiedän mitä takaa ajetaan. Saneerataan kylppärit.
Viime kesänä   valmistui parvekelasitus. Velkaa silmät ja suut täyteen. Lisänä kohdallani se että partsin katto vuotaa lasien sisäpuolelta lattialle. Siinä vuotopaikassa on pakko olla ämpäri kun vetta tulee kuin esterin sieltä. Olen ilmoittanut asia johtotehtävissä olevalle isännöitsijälle  vaan ei mitään tapahdu. Teen kevätsateiden tultua kirjallisen reklamaatin kun suulllinen ei toimi isännöisijälle joka on vanha naishenkilö joka ei tiedä edes sitä mitä taloyhtiön vakuutus korvaa. Tiedän kun kysyin ettei tiedä. Teen tästä huolimatta jospa vuodolle tehtäisiin jotain.

Mittaajamies tuli. Heilutteli metrin mittaista keppiä lattialla. Ynnä valokuvasi sekä kylppärin että saunan.  Toimenpide kesti kymmenisen minuuttia eli paljon kauemmin minulla meni aikaa irrallisia tavaroita kylppäristä pois raahatessa. Saunan vaatepinoille en tehnyt mitään. Kiukutti senverran.
Nyt odottelen saneeraustiedonantoa hyyskästä vaikkei vikaa ollutkaan ja paljonko se tällä kertaa kustantaa . Vähän aivoon ottaa kun  yhtiövastikkeessa vielä seitsemän vuotta vesiparvekettani makselen. Jos asettuisi oven eteen tukkeeksi eikä päästä reiskoja  sisään.
Kehtaisiko joku siirtää minut siitä pois ?

juuli
.

Suhinen

Mitä siinä mariset. Muuta telttaan jos sinulle ei kerrostaloelämä sovi. Kaikki me joudumme kustannuksiin osallistumaan. Sellaisiinkin jotka eivät meitä varsinaisesti kosketa tai ole itsemme aiheuttamia. Yleensä kosteusvauriot ovat asukkaan itsensä tai naapurin aiheuttamia!

Suhinen kirjoitti:
Mitä siinä mariset. Muuta telttaan jos sinulle ei kerrostaloelämä sovi. Kaikki me joudumme kustannuksiin osallistumaan. Sellaisiinkin jotka eivät meitä varsinaisesti kosketa tai ole itsemme aiheuttamia. Yleensä kosteusvauriot ovat asukkaan itsensä tai naapurin aiheuttamia!

Olipas ilkeästi sanottu. Minua ainakin henkilökohtaisesti harmittaisi jos joutuisin maksamaan työstä joka olisi sutta ja sekundaa.

Oikein sydämellistä illa-alkupuolt.  Kiitos paljo mukaval Hekuli ja Patuka emännäl. Mie kovast ilostuin.

Mut mie, pöljä ko oon tehin nii ko viisaamp käskytti ja mänin ko mäninkii telttailemmaa ko nythä on niiko kesäjatkumoo.  Vaan  sen mie sano ette mää ennää.  En mää mihinkää vuoteaikaa.

Ko ei olt sen siunaama rauhaa. Ensinnä ilmesty Tanhuavvaari Kissakulmalt. Hää väijy uskoo yhe pensaa takan. Ei mänt yökskää kottii. Sitte tul Karjukylä Hermanni- isäntä kuusejuurel kytiksee. Sattumalt ol sama kuus jossa mie asioil, isol ja pienel käväsi. Onkoha Hermaanilt katonnu hajuaisti ko ei monnee aikaa poistunt mitä ny atrial käväs,  pikapikaa sitäkii. Kauhial kiireel joista vöyhötti taas vakkoilupaikallee. Eikä haistant mittää vieläkää. Lisäks lähistöl ol sotaväje kertaamisharjotukset josta joku ol lähtent puntiksel ja tietyst miu telta tykö seistä jököttämmää  sen hyyskäkuuse  toisel puolel mis Hermaani vahtas.

Ja auta armias järvest joka ol suoraa sanottun iha pa....värikii ol liilaks muuttunt nous äkist pinnal sukeltamispaatti  jota mie vahvast eppäile jot ol itänaapuri hommii. Siel joku ukko kiikaroi miu telttaa .

Mie kesti tätä ruljanssii tasa kolme (  3 ) päivää. Koko vinhast sain pakattuu kamppeet ja ulos viivana syöksymää. Jäi harmaa vana jos sitäkää.

Jotenkii mie tasa tarkkaa ymmärränkii näit päivystäjjii. Miehä oon kaunis naine jota kyl kannattaa vakkoilla. MItenkähä ois käynt tään telttaa sirtymiist ehottelijal. Tuski ois kakslahkeelliset viitsineet seisokella. Oisha ne ehkä käyneet vilasemas ja sitte olkiaa kohauttaneet ja männeet jakamaa tietoo essopaarii jot ei nytte kannata männä. Toista se ol se Juuli,,, iha ol  toista. Siin ol sitä silmäruokaa ja runsai mitoi.

Vaa viisastuha siit jot maaliskuus ei oo ollekaa vaikk luulee  telttailuilmat vaa vanit eilikkä ihaillijat tulloo silllokii tiiraamaa.

terviisii teil kaikil toivoo

juuli, se  silmäruoka

.

[

Nuin. Ei olisi uskonut viime vuoden puolella miten muuttuu maailma. En millään olisi myöntänyt että joudun poikani kanssa selvimään asiat kännyllä tai jopa postiluukun kautta tunkemaan pankkikortin ynnä lähtevän postini pojalle joka nyt on juoksupojakseni muuttunut.  Itse asiassa ei tämä olotila poikkea entisestä kuin sen että nyt käskytettiin olemaan pirtissä eikä liehumaan kartsalla. Olen minä jo muutaman vuoden kipiän koipirepsuni kanssa pirtissä oleillut kun en oikein ulkona pärjää montaakaan askelta.
Vaan eroa tällä on. Markettikeisari kävi tänä aamuna jättämässä  kolmen viikon muonat rappuun oven viereen . Soitti ovikelloa ja minä huutelin oven läpi jotta jätä siihen oven viereen vaan. Ei kuulunut vastausta. Kohensin ääntäni ja lopulta karjuin. Naapurit takuulla kuuli vaan ei keisari.
Oli pakko viimein avata ovi ja todeta että keisari oli mennyt menojaan, ilmeisesti juosten. Luuli vissiin että minulla on se hirviötauti ja ponkaisi ulos jottei vaan joudu ihka nokatusten kanssani. Ei ole , ainaskaan vielä vaan ikä se tässä vaivaa. Tällälailla meitä ikämummuja kohdellaan, teljetään huusholliinsa. Vaikka luulisi että meillä on jo niin kuivunut korppu tuo kroppa ettei mikään viirus siihen halua majoittua kun on nuorempia ja verevämpiäkin hehtaarikaupalla.
Pojan kanssa asiointi on  parempi hoitaa kännyllä kun kerrostalon seinät paljastavat asiani naapureille joille ei niiden halua kuuluvan.  Hankaluus on siinä että pankkikortin sujuttaminen pojalle rappuun ei onnistu kun kortti ei ylety. Laitettava isoon kirjekuoreen, mieluiten punaiseen jotta erottaa rapussa vastaanottaja sen luukun pimeydestä. Ei outo arvaa miten hankalaa on toimia postiluukussa vastapäivään. Sotii kaikkia luukkulakeja vastaan.
Vaan on minulla  kuulemma aikaa opetella ihan vuoden loppuun , jos ei kauemmin ja mikäli en lasareitista itseäni löydä.

toivoo ettei
juulimummukka
.

 Korona.   Sana on kammottava, tuntematon tuho. Tuntuu kuin järjettömästi hävitetettäisiin ihmiskuntaa. Toisinaan tuntuu kuin tuhon takana olisi täysin järjellinen olento. Kukaan ei voi siltä piiloutua. Löytää joka kolon ja asumuksen. Joka ainoan ihmisen. Uhrejaan ei tunnu valitsevan, kaikki kelpaa, vanha, aikuinen, lapsi.
Minut käskytettiin karanteeniin. Ikä, halutaan suojella mummoa.  En tunne olevani suojeltu. Kun kulkevat posti, kauppatavarat vaikka jätetäänkiin rappuun oven taakse voivat hyvinkin mukanaan levittää tätä kammotusta. Jos kauppaostosten valmistaja on vaikka Kiina niin on niissä pintaa hirviön tarttua varsinkin jos joku niiden päälle päskähteli. Käsineen, luultavasti pesemättömin tavaraa käsitteli. Viruksen alkumaasta tulee leluja, ruoka-säilykkeitä, vaatetavaraa  jne, suuret määrät meillekin.

Enää sillä alkumaalla ei ole väliä. Tuho on kaikkialla.

Minulla on koko ajan ollut tunne ettei tämä ole itsekseen kehittynyt vaan takana on yli-älykkään olennon aivot. Joka on päättänyt tuhota tämän planeetan perinpohjin. Pahinta on pelko, ajoittain jopa varmuus että olevainen onnistuu luomassaan tehtävässä täydellisesti. Yleensä ihminen löytää toisen ihmisen   kehittäneen tuntemattoman asian mutta nyt ei tunnu niin käyvän.
Siis mistä tämä karmeus on kotoisin. Kuka oli sen ensimmäinen uhri. Tappoiko virus luojansa joka ei enää pääse tuhoa sammuttamaan ja onnistuisiko siinä vaikka katuikin. Onko jotain yhteyttä, ilmeisesti on tähän virukseen sillä kiinalaisella kolmekymppisellä  lääkärillä joka ilmoitti tuhoviruksen pian leviävän yli maapallon vauhdilla jota ei ainakaan hän voi pysäyttää. Ilmoitukselle naureskeltiin vaan todeksi osoittautui. Lääkäri itse kuoli virukseen. Kiiina esitti myöhemmin anteeksipyynnön omaisille.
Minä ristin käteni , esitän Luojalle hartaan pyynnön.
"Ole kiltti,  Isä kiltti,  pyydän, anon,  lopeta tämä kauheus."

juuli

jk. Suurin huoli on omaisistani, pojasta, pelastusmiehestä
joka on vaaraan alttiina työssään joka hetki.
Perheestään.
Pienestä ekaluokkakaisesta.
j
.

Tämä korona-elo muistuttaa kaupankäynnin puolesta hyvinkin paljon sotien jälkeistä pula- ja korttiaikaa. Kaikilla oli osto-kortit , mukuloillakin jotka eivät toki  saaneet määrätä itse oman osto-korttinsa käytöstä. Ei tullut kauppatuliaisina kuin pari neek-,,,,mustia lakupötköjä. Joista Juulikin pääsi osalliseksi toisella, pikku-Veikka sai toisen. Kerran oli naapurin Jouko ilmestynyt ovenpieleen josta kaihoisin katsein seurasi kun Juuli pötköaan availi. Äiti komensi jotta annat Joukonkin haukata . Juuli antoi kun oli pakko. Jouko haukkasi , samassa täytti pirtin kauhea rääkäisy. Juuli se sormeaan piteli ja huusi kuin palosireeni. Oli saituudessaa pidellyt lakua kiinni millin päästä Joukon haukattavaksi. Tietysti siinä Jouko puraisi Juulia sormille. Juulin kiljuntaa säikähti Jouko. Äidillä oli kaksi kiljuvaa mukulaa tyynnyteltävänä.

Ei ole enää samanimisenä lakua vaan hyyskäpaperia on. Riittämiin vaikka kahdellekin kylälle. Päätellen niistä valtavista ostoskäryllisistä ko. tuotetta mitä autojen takakonttiin lastattiin. Onhan se niin että hesari/etlari tukkii pömpelin aina kilometrin matkalta. Kun meidänkin pieneen pitäjäpahaseen rynni yks`kaks kolmisentuhatta viruspakolaista sieltä karanteeniläänistä. Tietty ennen karateenia. Nyt käy kauppa markettikeisarilla kuin sulavoi.
Tuntui edelleen marketissa piisaavan tavaraa vaan yksi asia kai jäi vähän huonolle saannille tukkuportaasta.
Markettikeisarin alamaiset pakkaavat nykyisin Juulin ostokset pahvilaatikkoon. Kun Juuli tilaa pari kertaa kuussa niin pahvilaatikkoja kertyy melko pitkäksi toviksi Juulin pienen hyyskän nurkkaan roskapussien seuraksi. Kun ei Poikakaan niitä joka päivä jätteisiin kuskaa.
Siitä seuraa se kun Juuli menee suihkuun on laatikkovuori nosteltava eteiseen . Juulilla ei ole erillistä suihkukaappia , verho vain joten lattiakaivoon lirisee  osa vedestä ja osaa seilaa pitkin kylppärin nurkkia. Pahvilootat olisivat entisiä jos ne lattialla lojuisi.
Muutakin riesaa lootista on. Kun pakataan piripintaan ei jaksa Juuli nostaa rapusta jääkaapille. Nyt on hissukseen , kymmenen senttiä kerallaan hiissattava pitkin parkettia. Ei uskalla vetää kun tulee viiruja.
Lisäksi nämä tavaroiden päällystuotteet maksavat kuuskyt senttiä per laatikko . Juulille joskus kertyy kerralla pari-kolmekin jotka ihan mukavasti siellä roskapussien seurassa hyyskän nurkassa kaatuilee. Pino sortuu useimmiten öisin jolloin  Juuli makaa täristen peiton alla eikä uskalla mennä tarkistamaan jotta laatikothan ne.
Voih. Voih.

juuli

[img]https://img.aijaa.com/b/00977/14834503.gif[/img]

Tämä nyt tältä keväälltä jäi. Ei mennä kukkia poimimaan ei nähdä perhosia kultakruunu päässään kevättanssejaan esittävän. Ei saa moppe voikukkaseppelettä kaulaansa. Ei se siitä tykännytkään , maahan jyrsi jottei sillä niin väliä.
Sillä on väliä kun ei pääse kevätilmasta nauttimaan kuin partsilla. Siellä sitä sitten nautitaankin koko rahalla, sillä viidellätonnilla minkä se kustansi. Tuttavat ihailivat ja kadehtivat lasitusta ja huokaili jotta sehän nyt on kuin yksi  huone lisää. Voin vakuuttaa ettei ole huone. Jäätyy sinne jos ulkoilmakin kylmenee. Ja kesällä siellä polttaa nahkansa.
Ei edes kukkia sinne voi istutella kun lasit pitäisi pitää auki jottei pala nekin. Kun avaat lasit niin vaikkei pariin viikkoon olisi satanut niin takuulla ne unohtuu auki ja saavikaupalla lattialla viskoo vettä. Minulla se vesi tulee vaikka olisi kiinnikin lasit suoraa katosta jossa täytyy olla reikä. Ämpäri minulla siinä kohtaa on ja jokainen joka luulee minun valehtelevan sopii tulla katsomaan kuinka iloisesti siihen vesi sateella lirisee. Luulin minäkin harhoja näkeväni mutta pistin käteni alle ja kastuisi se vaikka oli klasit kiinni.

Ennen haikailtiin jotta voi kun sataa eikä pääse ulos. Voi kun on kuuma eikä voi mennä ulos kun siellä läkähtyy.  
Nyt haikaillaan satoi tai paistoi  kun siellä vaanii se korolla, ihan  ihmismuodoissa. Nyt saisi sataa tai paistaa kunhan voisi juttukaveriaan lähelle mennä ettei koko kartsa kuulisi mitä keskustellaan kun täytyy huutaa eikä huonokuuloiset kuule ollenkaan.
Tätä ulos menemistä ei ole kielletty ehdottomana vaan suositeltu vain. Kun minä sen ensi kerran kuulin niin pakkona minä silloin koronan takia sisällä istumista pidin. Minä olin kylläkin poikkeus kun olin jo koipirepsun takia harjoitellut sisällä päivystämistä.
Mutta nyt se sai ihan uuden sävyn kun käskettiin. Käskyt on aina olleet hankalia , ainakin minulle noudattaa. Hyviin asioihin ei ketään tarvitse käskeäkään mutta ei ollut korona hyvä asia.

Minulla on jopa väliovi rappuun kiinni kun luullaakseni tulee postiluukusta rapussa liikkuvien hengitysilmaa postiluukun kautta asuntooni. Nehän kulkijat kulkee ihan palttoo hipon oveani siellä rapussa.
Postiakaan en hae heti . Kun ulko-ovi kolahtaa posteljoonin pois mennessä, haen. Silloinkin hanskat käsissä. Joskus annan olla sen kuusi tuntia kynnysmatolla kun virukset pinnoilla elelevät.
Markettikeisarin paassipojan ruokajutut pitää heti hakea kun tuovat niissä pahvilootissa ja pakasteet sulavat. Vesi lorottaa iloisesti aina ulko-ovelle saakka . Ei pahviloota vettä pidä.  Ja pakasteita saattaa olla kymmenenkin pussia. Kyllä siitä vettä riittää. Hanskat käteen vaan. Niitä minulla onkin kulunut  melkolailla samoin on kai pariskymmenes käsidesiputeli menossa.
Yhdessä on semmoinen haisu että meinaa ottaa lukua. Se on kaiketi tehokkain kun joutuu korona pidempään haistelemaan jotta luultavasti ottaa pitkät.

Partsilla istuskellessa pälähtää päähän jotta kukahan koronaa piilona sairastava on partsin alla kävellyt.
Kun se mieleen juolahtaa tulee taas kiire sisälle.
Tässä on tullut pikkuhiljaa epäluulotautiseksi, ihmisiä karsastavaksi erakoksi.
Vaan jospa olenkin oikeassa.

juuli
.

Iät kaiket on senhetkisen nuorten käytös tai käyttäytymättömyys ollut vanhemman väen ehtymätön puheenaihe. Aina se lisäksi on erittäin huonoa ja puutteellista. Miten eivät muista omaa vasikkana oloaan. On nuorten käytöksessä kuitenkin korjaamisen varaakin. Esim:
Niiaus ja pokkaus , jalan raapaisu eivät ole enää in.  Olisiko syynä kun poika yritti luisuttaa lattiaa pitkin vasenta jalkaa vasemmalle siirtää ja takaisin niin että pieksut paukahti sattunut kaatuminen kun tasapaino petti eikä senjälkeen kokeiltu. Kumarrus jäi kun siinä ei tarvinnut kuin lakkia nostaa.
Niiaustakaan ei suosi enää kukaan paitsi kuninkaalliset. Meillä ei koskaan niin alas niiattukaan. Epäilen ettei sieltä ominvoimin monikaan olisi ylös pääsyt. Matalakin niiaus lennätti tytön useinkin pepulleen. Eikä kova lattia ollut paras mahdollinen laskeutumisalusta. Siksi varmaankin joutui niiauskin listalle out.

Kokonaan eri juttu on aikaisten käytöstavat.  Monta ihmeellistä juttua on niissäkin. Yksi on kaikkien tuttu, kruusailu kahvipöytään mennessä. Kun ei aina ollut ruustinaa pelastamassa. Siinä katseltiin toisiaan ja arvailtiin kuka se vanhin on. Arvokkaita kaikki , tottakai,  mielestään olivat . Mutta vanhin, ei ikinä.  Siinä kävi melkoinen silmänluonti ja arviointi kuka se ensiksi pöytää kohti astelisi.
Viimein joku uhrautui eikä likikään aina se vanhin. Osalla naisista otsa kurtistui. Ei asialle kuitenkaan enää mitään mahtanut. Piti pidellä sormienpäissä ylhäällä sitä lautasta johon kahvi kupista kaadettiin kun oli se muoti vallalla, puhallella ja ryystää niin että korvat lukittui. Sokuripala piti olla hampaiden välissä. Toinen muoti oli  edellistä äänettömämpi suosi etusormen ja peukalon välissä kuppia,, pikkusormi sirosti koukussa. Nyt ei ryystetty. Paitsi vanhat ja puolikuurot muistamattomat.

Heinäpellolle tuotiin kahvi paikanpäälle eikä silloin pahemmin kruusailtu . Piika aloitti lähimmästä kuppiparista kaatamisen oli siinä kuka hyvänsä. Pullalauta.nen lähetettiin kiertämään ja se otti jonka kohdalla lautanen oli.
Ne kahvit taisivat monen mielestä olla todella juhlakahvit kun heinähommat olivat kaikille yhteiset eikä oikeastaan eritelty kuin pikkupojat jotka toimi heinäseipään nappulapoikina. Se oli arvostettu homma. Eihän hankoaja päässyt eteenpäin ellei nappulaa ilmestynyt seipääseen kuivattelemaan hankoannoksia heinää.

Karavaanarit joivat kahvinsa vaunuissaan ja retkeilijät levittivät viltin ruohikolle ja siitä  kukin kuppinsa ja pullansa haki. Vuoroja ei ollut eikä niin ollen syynäämisiäkään jotta tuo otti ennen mua.
Yleisiä kahvinjuontipaikkoja olivat baarit, ravintolat ja kioskit. Niillä oli tarjoilu ja juonti vapaa ryystää, pikkusormi koukussa, miten vain .

Se kallein kahvi maailmassa on  sivettikissa papanat tai missä muodossa kissankakka siellä jossain etelämaissa esiintyy. Joka tapauksessa kissan suolisto ei sulata kahvipapua , saa vain erityisen aromin se papu. Tosin minä en henk. kohtaisesti ole erityisen suurta arvoa antanut meidän Mirkun kakan aromille.
Semmosta.

Nyt googlelle vilkaisemaan mitä mahtaa maksaa sivettikahvi.

juuli

Tämä elämä menee niin ettei yllätyksiltä välty oman itsensäkään suhteen. Vaikka miten väittää että itsensä tuntee.
En minäkään  itsessäni enää uusia puolia havainnut.
Vaan niin kävi että oheinen juliste/lakana/taideteos ei löydä paikkaa asunnossani. Aikanaan Tampereella asuessani ostin se torifiistä kun silloin sitä niin erinomaisena pidin. Tämä puuvillalakana maksaa uutena 38 € . Minua huijattiin kunnolla sillä minä maksoin siitä 150 €. Myyjä väitti ettei niitä enää valmisteta. Voi niinkin olla mutta miksi uuden hinta ilmoitetaan. Sitä minä en silloin tarkistanut joten kiltisti maksoin pyydetyn hinnan kun luulin suuren taidelöydön tekeväni.

Olen pitänyt itseäni jonkinmoisena sisustajana. Ei ole asuntoa ollut jossa jokaiselle tavaralle ei olisi oma harkittu paikkansa. Nyt tämä lakana oli ainakin kolme vuotta seikkaillut vuoroin komerossa, vaatehuoneessa ja sohvalla johon sen aika-ajoin nostan inspiraation toivossa. Asia kun sattuu olemaan niin ettei ole ainuttakaan tyhjää seinää kun kaikilla on taulu ja ryijy, ryijy ja taulu plus muut tärkeät esille pantavat. Joskus ihmettelen itsekin niiden määrää. Kaikkien alkuperää en heti muistakkaan. Selviää kyllä kun hetken mietin.
Nyt tuijottavat nuo papukaijat joita ensin luulin teeriksi, punaista nokkaa luulin läikäksi, minua ikäänkuin todeten että ilman paikkaa jäävät taas tässä huushollissa. Ikuisiksi vaatehuoneen hyllyasukeiksi. Se ei pidä paikkaansa sillä asuivat ne yhteen aikaan saunassakin kun se toimii minulla varastona kun en siedä sitä onkaa. Siis omalaatuista kuumuutta jossa happi on poistunut.
Minä siis tuijotan takaisin ja varsin hyvin tiedän ettei sitä paikkaa tälläkään istumisella löydy.

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. Aina sillä säilyy lakana-vaatepinot jossain varastossa. Joten niitä harvinaisuuksia on ilmeisesti jos ei määrättömästi niin paljon ainakin jäljellä.
Taavamuori osti huutokaupassa laatikollisen vanhoja höyliä. Kotona vaari ihmetteli että mitäs sinä noillakin teet. Taava tokaisi: " On sitte kalua kirjotuksis. " Tarkoitti perukirjoitusta.
Onko minunkin todettava
"On sitte kalua kirjotuksis."

juuli

Viime yönä poistuivat meidän suosituskieltelyt tekemästä sitä ja tekemästä tätä. Hyvä . Kesää on vielä runsaasti jäljellä jotta voi tehdä hyvällä omallatunnolla sitä jos tätäkin. Voi sieltä jotain rajoja vieläkin tulla eteen mutta pääsasioissa on tämä v -20 kieltolaki poistettu. Minä ehdin jo odotella viina- ja elintavaroiden ostokorttia ja tavaroiden säännnöstelyä niinkuin pula-aikaan sotien jälkeen. Tämä kieltolaki v-20/korona taisi olla vielä pahempi. Kun ei saanut kokoontuakaan kuin kaksi kerrallaan  parin metrin välein. Ei tainnut kuitenkaan trokareita ilmestyä eikä muijat kuskanneet linja-autoissa sianpuolikasta hameensa alla kaupunkiin sukulaisilleen. Kun kävivät taas tehtaat puolella teholla jos toimivat ollenkaan.

Kuitenkaan en vanhana kettuna syö happamia pihlajanmarjoja, en usko vielä tähän onnen satamaan. Sehän alkoi eilen taas Kiinassa uudelleen ties monenko aallon jälkeen. Sieltähän se tämä aalto tuli Suomeenkin. Eikä se ole tämä aalto poistunut eikä poistu koskaan. Rokotteen muodossa voi tapahtua käännös mutta aina korona meillä pysyttelee niinkuin muuallakin tällä Telluksella. Aina on sille ruokaa rokottamattomissa kansalaisissa.

Nyt ei muuta kuin , ainakin minä odottamaan uutta kieltolakia josta voikin tulla pitkä. Jospa silloin tulee elintarvikekortit käyttöön. Minulla on vanha , sotien jälkeen nimelleni kirjoitettu ostokortti. Ei taida se enää käydä mutta saahan siitä mallin kehitettyä  kauppojen päätteisiin.
Niin ja voihan tässä mennä jokunen pankkikin nurin tai leikataan taas seteleitä puoliksi . Toisella puolella oli sitten puolikkaan ostovoima ja toinen puoli meni valtiolle pakkolainaksi. Valtio maksoi pienen koron lainapuolikkaalle kun maksoi lainan takaisin mutta se koron oli inflaatio syönyt moneen kertaan.
Minä pikkuhiljaa käyn Otolla nostelemassa vähäisiä säästöjäni piirongin laatikkoon. Jospa vaikka mitä tapahtuu,,,

juuli

Jestas sentään. Miten tässä osaa ollenkaan enää elää oikeaa elämää. Kun kolme kuukautta on hoidellut asioitaan kännyllä, oven läpi, partsin kaiteen yli. Ynnä jättänyt menemättä terveysasemalle koipirepsun hoitoon. Sen ruusun jälkiä paikkailemaan. Koipirepsu ei ole tykännyt hyvää eikä pahaa kun itse olen hoitajana. Nyt sen kanssa pääsimme vaiheeseen että paikkasin ne kaksi jäljellä olevaa reikää laastarilla. Ilmeisesti se ei ollut huono ollenkaan se uuden apteekkarin neuvo jotta sen pitäisi saada ilmahoitoa. Päättelen siitä ettei ole koipi reagoinut pahasti tähän ilmahoitoon. Putkisukka kuitenkin laastarien irtoamisen varalta.
On se kuitenkin nyt mentävä näyttämään kun hoitotarvikkeiden saanti ilmaisin loppuu ellei hoituri totea koiven olevan vielä epäkunnossa.
Kun puhelimitse ei uskota. Mihin ne luulevat minun niitä käyttävän ellei koipirepsuun. Ei oikein kantsi toiselle sairaallekaan antaa kun samallalailla sekin saa ne ilmaisin.
En oikein ymmärrä.

Oli se hyvä etten isommin pärskähdellyt , mennyt ihan raitille hillumaan ja mekkaloimaan kun oletin meiltä 70-kymppisiltä poistuneen sen sisällä jökötyksen. Eihän se ollut kielto vaan semmoinen ohjeistus joka kuitenkin tarkoitti että kunnatkin antoivat kauppa- ja muuta ulkoapua. Eli älä suotta mene ulos hankkimaan koronaa. Nämä kunnanavut on nyt suurin osa yksityistetty.
Kun nämä ministerittäret  poistivat pakkolakia., vai mikä se oli niin sanallakaan eivät viitsinneet mainita meitä, hyvin suurta osaa Suomen kansasta, 70  ja yli -kymppisiä. Sehän olisikin ollut jo ennekuulumatonta että kaikenmaaliman jouto-akat ja ukot olisi erikseen mainittu. Istukoot siellä mörskissään vaan. Tokaluokankansalaisia ollaan vaikka taas  eläkkeelläkin maksamme eläkkeestä veroa mikä on päin honkia. Johan me maksoimme koko työssäkäyntimme ajan sitä tai niitä veroja.
Nyt ei ollut väliä mainita mitään joutilaista. Kuitenkaan mikään ei muuttunut vaan tiukentui,, kävi niin että jos joku tulee esim. minulle oven sisäpuolelle eli kylään niin tällä tulijalla on oltava hengityssuojain. Ennen ei vaadittu vaan nyt on oltava. Minulla ei, jostain syystä.
On myös pidettävä se kahden metrin hajurako edelleen.
Kun kaikki muiden muuttelut ja poistot lueteltiin pikkutarkasti niin  olisi luullut edes yhden ajatuksen meillekin suoneen.
Vaan ei. Itse hain tiedot koneelta omalta kohdaltani kun luulin kaiken siinäkin muuttuneen.
Oli muutttunut, pahemmaksi. Mistä saavat ne joilla ei ole tiekkaria tai ei osaa sitä käyttää minkäänlaista tietoa. Vähällä etten minäkin luullut palaavani tavalliseen arkielämään.
Voi sun.

juuli
.

On Suomen umpikauniissa kesässä muitakin harmeja kuin korona. Korona ei ole juhlinut kuin yhden kesän alussa.
Toiset  vuosia , jos vaikka satojakin vanhat mieliharmit ovat nämä jokakesäiset hyttyset.
Kun silmiäsi aamulla varovasti raottelet , jos nyt olet saanut nukutuksia ininältä, kimitykseltä yhtään mitään ei nyt kuulu eikä näy. Mikäli oli illalla ikkuna vaikkapa vain rakosellaan  kun muuten kuumuuteen tukehtui voit sanoa yöunille heippa siltä yöltä.
Koko yön kestänyt hyttysjahti on ohi. Olet sata kertaa sytyttänyt kattovalon ja kaikki yölamput jolloin  seuraus on se ettei nyt kuulu pihinääkään eikä mitään näy. Paitsi ylhäällä kattolampun ympärillä käy kihinä. Sinne on lauma siirtynyt, varmaan turvaan kun et sinä omista jakkaraa eikä millään sanomilla huitelu niihin tehoa. Lehden huitaisu siirtää ne hetkeksi metrin  sivulle mutta ei missään tapauksessa alaspäin.
Niinpä painut takaisin pehkuihin, tyyny korviin ja yrität olla ajattelematta niiden hyökkäystä kimppuun kun sammui kattovalo.
Aamu koittaa,  olet jollaanlailla hereillä ja kahviautomaatille  suuntaat. Keittiönkin jäi tuuletusikkuna auki. Keittiön ikkuna avautuu lasiparvekkeelle joten ei niin julmaa petolaumaa ole keittiöön päässyt. Joitakin tokkuraisia siivekkäitä lentelee mutta niistä selviää aamulehdellä . Muutama läiskä seinämaaliin. Pyyhiit myöhemmin kun nyt et jaksa.
Päivä menee jotenkuten torkkuessa nojatuolissa joka toimittaa sohvapöydän, tiekkaripöydän pyörivän tuolin virkaa. Heräät siihen kun tiekkari tipahtaa sohvapöydältä varpaillesi.Tiekkari painaa kuutisen kiloa jotta se kyllä tuntui. Onneksi oli terve jalka eikä koipirepsun varpaat.
Koko päivän on hirveän kuuma ja omituinen puolikas elokipinä pääkopassa. Ei leimahtele on pelkkä hiillos. Tuulettaa et uskalla kun verenimijät saalistavat päivälläkin. Ajattelet suurella säälillä mökinomistajia jotka viettävän näiden verielikoiden armoilla ainakin puoli kesää. Nyt koko kesän koronapakolaisina.
Päivä kuluu matamalla. Varvasta särkee. Mietit jokohan se murtui joten olisiko lekuriin lähdettävä. Päätät kuitenkin yli yön katsoa. Nyt on yöksi kaksi kamaluutta. On verenimijät ja särkevät varpaat.
Mutta ikkunan sinä taatusti pidät kiinni olkoon kuinka kuuma hyvänsä.

Siispä  -hyvää yötä.

juuli
.

Muutakin eloa partsillani on ollut vuosien varrella kuin nuo minivampyyrit.
Eräänä kesänä vuosia sitten raahasin partsille ison koivupölkyn kuorineen kaikkineen koristeeksi. Vaan ei ollut koriste siihen majoittautuneiden ampiaisten mielestä. Ihan kodiksi kelpasi. Minun ei kärsinyt olla erimieltä kun en minkäänlaista häätökeinoa keksinyt. Joku ehdotti jotta laita iso muovipussi siihen kannon päälle ja suihkauta raidia. Kun lähestyin muovipussi kainalossa varovasti pesää hyökkäsi vartiovuorossa oleva soturi hetkessä pääni ympärille pyörimään. Luovutin jo esittelyssä kun näitä sotureita alkoi purkautua kannosta enemmänkin. Ehdottelin neuvojalle jotta itse menisi kun minä en uskalla enää. Ei uskaltanut neuvojakaan.
Jotenkin me toisiimme totuimme . Oli pakko, ainakin minun. Vaikka ei kärsinyt kannon kohdalla olevia kukkalaatikon kukkia kastella kuin heittämällä sitä vettä . Roiskui ympäriinsä ja kun silloin ei ollut laseja valui osa alakerran parvekkeelle. Luulisin. Soturin takki kastui mutta paikallaan pysyi. Sitkeä sissi.
Kesä meni jotenkuten . Yhden piston sain kun harjasin tukkaa kuivaksi partsilla. Ei tykänneet harjaustouhusta jotta otti suunnan päivystävä soturi peukalooni johon kiitettävästi osuikin. Kukkalaatikoissa oli onneksi multaa jota heti painoin pistokohtaa ja kipu lakkasi heti. Vanhanajan konsti tämä.
Kesä meni menojaan ja koitti syys. Ampiaisilla on tapana ajaa pellolle veltot poikamiehet talveksi kun pesän ruokavarastot ei kaikille riitä. Nyt oli neuvottelun paikka kumpi menee sisälle huoneeseen partsilta,  ampianen vai minä. Eräänkin kerran käytiin mittelö kumpi siellä huoneessa asuu. Muutaman ampiaisen onnistui luikahtaa sisäpuolelle kun silmä vältti. Kun laittoi kattovalon niin se oli vetonaula ampiaisille. Jotenkin onnistuin häätämään nämä vieraat ulos ja hakemaan muualta asuntoa.
En tiedä minne muuttivat. Pakkanen oli varmaankin liikaa näille minivampyyreile kun ei niitä enää seuraavana kesänä näkynyt.
huh.

juuli
.

Taisivat olla parempia ne pakanauskonnot. Muutamat Jumalat. Ukkoylijumala. Ahdit, Tapiot, Mielikit, Meirit, muut. Ei silloin kaukomaiden Jumalia tunnettu. Kaukomaista kuultukaan. Taisi olla väkeä sotimassa uskon varjolla vähemmän. Jos ollenkaan.
Mitä nyt naapurikömmänän äijää puukolla silpaistiin pihlajaviinapäissään. Puukkohippasilla. Kun se kele vei valkopeurannahkoja yöllä aitasta. Salaa. Ja erasmuskarhunnahan. Sekä niskotteleva varhaisteini Kalevan Kullervo lähti ominpäin sotaan uhoamaan. Ei sekään uskon vuoksi. Lisäksi oli se isokauhea kun Köyliön Lalli Hentriikkipiispaa turpiin veteli. Tappoi. Mutta se oli vähän myöhemmin. Kun Hentriikkipiispa uutta Jumalaa kauppasi. Pakolla päähän takoi. Talon aitat tyhjäksi ryöväsi. Kyllikille riehaantui.
Uhrattiin viljaa, riistaa, kilinmaitoakin. Pikkulapsia eikä isoja äijänkörmyjä ei annettu. Ei meillä Suomessa. Paitsi noitavainot. Mutta se ei ollut uhraus se oli murha tai ainakin tappo. Alkoi seitsemän veljestä tuskalla aata tavailla lukkarin karttakepin alla. Mäkelän vihaista, pahapäistä sonnia Isokivelle pakeni. Siinä sitä oli jumalaa kerrakseen. Nummisuutarin Eskopolo Venlaa kosimaan. Välillä Ruotshin ja Vennäinmaan kanssa oltiin sotasilla. Verryteltiin jottei unhoon pääse sotataito. Uskosta siinä ei muuten tapeltu paitsi uskottiin naapurin maa-alueiden kuuluvan itselle. Välistä alettiin tähdellisemmän tekemisen puutteessa pyssysille keskenään. Jossain vaiheessa vääräoppista musulmaanivaltakuntaakin puolustettiin.
Toisen lipun alla tapeltiin.

Kun tavoille opittiin tuli Hanssin Jukka ja Rannanjärvi. Vielä kun opittiin lisää Elvis ja Marilyn. Vielä vähän sivistyttiin tuli rokkikukot ja filmistarat. Beatlessijeesukset.. Nyt on pikkuhenry räppäämässä ja mauriantero vetelemässä hevosmiehenpäiväkirjaa. Lisäksi on omat kotimuslimit jotka kiivaasti ajavat suvi-jouluvirsien laulantaa pois kouluista. Omat ruuat kouluihin. Ilman sikalihaa joka on ollut alkuasukkaiden pääeines kautta aikojen. Oma parlamentti, moskeijat. Mullahit rukoushuutoja kiljahtelemaan. Omat uimavuorot halleissa. Burkha pankkineidolle. Ettei tiedä enää mikä pankkirosvo sinua palvelee.

Nyt soditaan aina. Aina ja kaikkialla. Osa uskonnon vuoksi, osa ei. Kun yksi sota loppuu alkaa toinen. Varalle täyttä häkää uudet. Ei taida yksikään, nyt sadoista Jumalista suunnitella tiekkarillaan sodatonta maailmaa. Vakoillaan toisten ohjelmat. Luikitaan henki katkolla pakoon. Päädytään rauhaa rakastavan vihulaismaan lentoasemalle. Anotaan turvapaikkaa Himalajalta. Uskaltaako ottaa sekään luostariensa suojaan. Jos se tekee saman meille. Ainakin kännykät ja muut tietovärkit pois sen ulottuvilta. Ei mihinkään laamanmaitococtaileille. Siellähän on kännyjä jokapuolella.
Semmoista se nyt on vaikka ihminen osaa lukea ja kirjoittaa. Paljon muutakin.
Ainakin jotkut.

Niin se muuttuu maailma. Miehet miesten ja naiset naisten kanssa mellastaa. Tässä pitää heterojengin paeta niihin vapautuviin kaappeihin häpemään kun homot niistä ulos tulee. Ei ilkiä kohta sanoa hetero olevansa. Siitä tullee vielä jalkapuuta sunnuntaina kirkonmäellä siitä heteroudesta. Virnuilee homot ja lesbot ympärillä. Ehkä ei raippoja sentään. Ei tuikata tuleen juhannuskokkoa jalkapohjien alla.
Hyvä kun sillä selviää.
Jalkapuulla.

juuli
.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat