Mitä tehdä, kun aikuinen lapsi ei halua pitää enää yhteyttä? ”Poikani katkaisi välit tekstiviestillä”

Mitä tehdä, kun aikuinen lapsi ei halua pitää enää yhteyttä? ”Poikani katkaisi välit tekstiviestillä”

Anja, 85, ei ole nähnyt tytärtään kolmeen vuoteen. Tapion, 69, poika taas katkaisi välit viisi vuotta sitten. Asiantuntijat kommentoivat, onko mitään tehtävissä.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (39)

ikkiluus

Itse olen kasvattanut itseni, ilman äitiä ja isä toisen vaimonsa tossun alla. Aviossani  syntyi poika ja tyttö, poika joka  syyttää avioerosta jonka lopetin  pahoinpitelyn takia joka siirtyi sitten myös poikaan ja silloin otin eron. Nyt pojan kanssa välit jäähyllä kun hän jatkaa oman vaimonsa pahoinpitelyä samalla tyylillä koska pidän miniäni puolta. Heidän lapsensa on jo viran omaisten kanssa yhteydessä, kun hän itse otti yhteyttä,

isänsä takia että saisi apua. Poikani syyttää kaikesta olemattomasta minua, ainoa joka voi vahvistaa valheet  heidän lapsuudesta on tyttäreni. Hän on kertonut että poikani toivoo jopa kuolemaanikin.  Tähän kaikkeen on kyllä alkoholi varmaan syynä, mutta en uskalla ottaa mitään kantaa siihen hänen kanssaan. Miniäni on Thai ja suren hänen kärsimyksiään, vaikka ero heillä onkin miniäni käsissä. Ei aina ole syy vanhemmissa vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsistinlapsi

Olet täysin oikeassa. 

Yleensä itse välirikko voi purkautua täytäntöönsä jonkun suhteellisen "pienen" asian myötä,
mutta se mitä on taustalla ja kamelin selässä ennen sitä katkaisevaa käännekohtaa, on paljon. 

Itse tulen perheestä josta me molemmat lapset muutimme ulkomaille ilmapiirtä pakoon.
Ilmapiiri tuli lapsuudesta, jossa olimme vanhempiemme tiellä ja vaivoina kodissamme, mummon omistamassa yksiössä.
Isä kokee lasten onnistumiset itsetuntoaan järisyttävänä uhkana, ja äiti on taas narsisti jonka epäterve käytös jatkaa eskaloitumistaan vuosi vuodelta.
Ollessani opiskelija, jouluna luokseni ei tultu käymään koska "miksi tulisin, ei ollut mitään muuta menoa sillä suunnalla". Vasta vuosien jälkeen tajusin , miten nuo sanat- jotka olivat minulle täysin normaaleja - olivat 
tosiassa niin hyvin epänormaaleja, eivätkä edusta normaalia rakkaudellista vanhemmuutta. 
Valmistumisjuhlissani sain stipendin hyvästä menestyksestä. Onneksi vanhempani eivät olleet siellä: Olisin muuten saanut tuntea nahoissani sen, ettei tuo nyt mitään merkitse: Älä vain luule mitään itsestäsi. Muut ovat sinua parempia, olet syntynyt häviäjäksi. 

Olin innokas teatteriharrastaja ja käsikirjoittaja, ja lukiossa sainkin pääroolin puolentoistatunnin näytelmästä. Jostain kumman syystä isäni tuli ensi-iltaan paikalle.
Muiden lasten vanhemmat taputtivat ja kannustivat, toivat kukkia. Minun vanhempani muistutti minua siitä, 
kuinka vastanäyttelijä oli taitavampi, ja että ärrävikasi kyllä kuuluu takapenkkiin asti. 

Lihava. Ärrävikainen. Tyhmä.

Katson oikeutetuksi sen, etten ole vanhempiini tekemisissä. 

Vierailija

Jo 3000 vuotta sitten annettiin hyvä elämänohje: "Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä paljasta." Kun vetää riitaan mukaan lähiomaisia, seuraukset ovat edellä olleiden kommenttien kaltaisia. Jos kahdenkeskinen keskustelu ei onnistu tai tuota tulosta, tuen hakeminen lähipiiriltä aiheuttaa usein vahinkoa. Miksi?

Lukuisia kertoja tilanteissa, jossa ihmissuhdekonfliktin toinen osapuoli on tullut kertomaan tilanteensa ja pyytämään neuvoja, on voinut onnitella itseään, että on purrut kieltään, eikä antanut hyvää ohjetta selvään tapaukseen. Nimittäin on uskomatonta, miten toiseksi asia muuttuu, kun kuulee toisenkin osapuolen kertomuksen. Eka kertoja ei varsinaisesti valehtele, mutta se, mitä hän jättää kertomatta, muodostaa aivan toisenlaisen kuvan kuin on todellisuus.

Kun on saanut toimeksiantona selkeän kuva molemmilta osapuolilta, on neuvonnan aika. Ei siten, että kertoo mitä heidän pitää tehdä, vaan auttaa heitä itse oivaltamaan se, sekä mitä hyötyä siitä on. Jos molemmat osapuolet haluavat sovinnon, ovat anteeksiantavia, hyvä niin. Jos vain toinen osapuoli on siihen valmis, se on sitten siinä.

Narsistien suhteen tilanne on hankala, jos on pakko olla kanssakäymisessä, joutuu asumaan saman katon alla tai on jotenkin riippuvainen hänestä. Tällöin tarvitaan lähes yliluonnollisia voimia jaksamiseen. Perheiden hajoamisen kiihtyvä vauhti ja viihdeteollisuuden normien ja roolimallien tunkeutuessa elämän pääsisällöksi ihmissuhdeongelmat tulevat jatkamaan pandeemista kasvuaan.

Vierailija

Itselläni on 3 aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta. Kyllä tuntuisi hirveältä, jos he eivät haluaisi pitää mitään yhteeyttä meihin vanhempiin. Ymmärrän, että jokaisella on oma elämä, ja aikuisten lasten pitääkin väljentää välejään lapsuudenperheeseen. Yhteydenpidon ei tarvitse olla toki jatkuvaa eikä päivittäistä, ehkä vaikka viikon-parin välein soittelua ja muutaman kerran vuodessa tapaamista. Oma äitini on jo iäkäs, ja kaipaa yhteydenpitoa melkeinpä päivittäin, se on minusta kyllä liikaa. Haluan oman rauhan ja oman elämän, ja olen varmaan sitten itsekäs, kun en halua jakaa joka risausta äidin kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Miksi pahoittaa mielensä joka kerta ihmisten lähellä, jotka eivät välitä. Välttelen tarkoituksella omien vanhempieni näkemistä. He eivät ole koskaan tukeneet tai auttaneet minua missään, niinkuin vanhempien pitäisi.
Ei oman vakavan sairastumisen aikana tai muutenkaan. He eivät ole halunneet olla lapsilleni isovanhempia. Etusijalle on aina mennyt ja menee edelleen minua paljon nuorempi sisareni, joka on tänä päivänä ihan aikuinen nainen.
Hän on saanut vanhemmiltani niin taloudellista apua,aikaa ja kannustusta elämään. Sisareni on aina voinut luottaa vanhempiensa apuun, minä en. Myönnän, että olen katkera. Mutta itse teen kaikkeni,että omat lapseni tuntevat olevansa tärkeitä ja tasavertaisia.

Luulen kyllä että kaikki vanhemmat haluaa tasavertaista kohtelua lapsilleen, mutta kun lapset ovat erilaisia. Toiset pärjää hyvin omillaan,toisia on taas pakko jelppiä koska ovat jollain lailla heikompia tai herkempiä. Oletko ajatellut tätä,sinä olet ehkä ollut vahva jo lapsena,ja myöhemmin pärjännyt hyvin itsenäisesti,se ei silloin herätä vanhemmissa auttamishaluja kun niitä ei tarvita. Muuten tuntuu oudolta jos vain kuopusta autetaan. Kirjoitat että teillä on sisaresi kanssa suuri ikäero,ehkä vanhemmillasi on nykyisin enemmän mahdollisuuksia auttaa kuin silloin kun sinä olit lapsi ja olisit tarvinnut apua. Ja kaikkihan me vanhemmiten viisastutaan,sitä nuorempaa jo senkin takia osataan auttaa paremmin. Silloin kun sinä synnyit vanhempasi olivat nuorempia,ja ehkä aikakin oli silloin toisenlainen. Tuntuu kyllä oudolle ettei vanhempasi halua olla lapsillesi isovanhempia ,siihen täytyy olla joku syy.

Minä olen keskimmäinen lapsi, jota ei ole autettu eikä kannustettu niin kuin muita sisaruksia. Muistan, että kysyin joskus vanhemmaltani miksi sisaruksiani kehutaan ja kannustetaan paljon huonommista koenuomeroista kuin minua, joka ei kehuja kuullut mistään. Vastaus oli, että sinä pärjäät ilmankin. Olenkin siitä asti miettinyt, että pärjäänkö oikeasti ilmankin vai onko vain ollut pakko pärjätä ilman. Joskus mietin mitä minusta olisi tullut jos olisin saanut saman tuen ja kannustuksen kuin sisarukseni. Jotakin muuta kuin yksinpärjäävä suorittaja?

Vierailija

Jos on narsistipiirteinen vanhempi, tai henkisesti manipuloiva, ei tällainen vanhempi varmaan ymmärräkään miksi lapsi katkaisee välit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sano öykkärille, että tapat hänet.

Onpa lipsahtanut paha kirjoitusvirhe. Luonnollisesti piti olla, että tapaat hänet , ja sitten keskustelette ongelmistanne  kuin kaksi aikuista ihmistä.

Olemmekosittenoutoja

Itse olen kipuillut sen kanssa,että lapsena sain tukkapöllyä,remmiä jne. En halua kovin usein nähdä vanhempiani. En kuitenkaan ole osannut k kokonaan pistää välejä poikki,vaikka hermoni kiristyvät heidän lähellään.

Kändi

On vanhemmilta itsekästä kuvitella, että välien katkaiseminen on helppo ratkaisu lapselle. Joskus se vain on ainoa tehtävissä oleva teko, oman elämän kannalta. 

Surullinen lapsuus

Lapsuus oli harmaa ja lasinen, isä on alkoholisti, äidillä on usein pinna kireällä ja turvautui haukkumiseen ja fyysiseen kurittamiseen, hakkasi isää ja lapsia. Meitä on useampi lapsi, joista yksi ns. "lempilapsi", muut saivat haukut ja "turpaan". Itse, kun sain lapsia otin etäisyyttä. En halua lasteni näkevän isoisää kännissä, enkä anna lapsiani hoitoon mummille, joka on haukkunut ja hakannut minua koko lapsuuden. Yhteydenpito ollut aina yksipuolista, lopulta lopetin kokonaan. En ole nähnyt vanhempiani useampaan vuoteen. Oikeastaan helpottavaa, kun ei tarvitse olla tekemisissä.

Vierailija

Veljen(kuollut 1980)tytär ilmoitti netillä,että haluaa eroon suvusta ja olen ainoa lähisukulainen.Syytä ei kertonut ja vastasin ok.Ytitti vielä myöhemmin kysellä mitä kuuluu en vastannut koska olen loukkaantunut ja piste.

Vierailija

Kaikilla vanhemmilla ei ole korkeaa kynnystä hyljätä lastaan. Olen seurannut vierestä äidin poikaansa kohdistamaa painostusta ja uhkailua kun poika ei tehnyt kuten hän halusi. Kun nämäkään eivät tehonneet, viimeinen keino oli mitätöinti ja hylkäys. Pojan tekemisillä ja vanhempien auttamisella ei ole mitään merkitystä äidin mielestä. Äitejä on valitettavasti monenlaisia enkä enää ihmettele jos joku sanoo ettei ole vanhempien kanssa väleissä.

Vierailija

Äitini on ollut aina minulle ilkeä ja teki sen  niin, ettei sille ollut kuulijoita. Kun isä - joka suojasi minua - kuoli, äiti valehteli minusta vaikka minkä laisia juttuja. Teki heti paperit, että saan vain lakiosan. Kaiken muun olisin kestänyt, mutta en valehtelua. On kertonut vaikka minkälaisia juttuja minusta ilman totuuden häivääkään. Kun äitini kuolee, en aio mennä hautajaisiin. Jos jostain soitetaan, että pitäisi tulla katsomaan, lyön luurin kiinni ja sanon, etten tunne henkilöä. 

Vierailija

narsistinlapsi kirjoitti:
Olet täysin oikeassa. 

Yleensä itse välirikko voi purkautua täytäntöönsä jonkun suhteellisen "pienen" asian myötä,
mutta se mitä on taustalla ja kamelin selässä ennen sitä katkaisevaa käännekohtaa, on paljon. 

Itse tulen perheestä josta me molemmat lapset muutimme ulkomaille ilmapiirtä pakoon.
Ilmapiiri tuli lapsuudesta, jossa olimme vanhempiemme tiellä ja vaivoina kodissamme, mummon omistamassa yksiössä.
Isä kokee lasten onnistumiset itsetuntoaan järisyttävänä uhkana, ja äiti on taas narsisti jonka epäterve käytös jatkaa eskaloitumistaan vuosi vuodelta.
Ollessani opiskelija, jouluna luokseni ei tultu käymään koska "miksi tulisin, ei ollut mitään muuta menoa sillä suunnalla". Vasta vuosien jälkeen tajusin , miten nuo sanat- jotka olivat minulle täysin normaaleja - olivat 
tosiassa niin hyvin epänormaaleja, eivätkä edusta normaalia rakkaudellista vanhemmuutta. 
Valmistumisjuhlissani sain stipendin hyvästä menestyksestä. Onneksi vanhempani eivät olleet siellä: Olisin muuten saanut tuntea nahoissani sen, ettei tuo nyt mitään merkitse: Älä vain luule mitään itsestäsi. Muut ovat sinua parempia, olet syntynyt häviäjäksi. 

Olin innokas teatteriharrastaja ja käsikirjoittaja, ja lukiossa sainkin pääroolin puolentoistatunnin näytelmästä. Jostain kumman syystä isäni tuli ensi-iltaan paikalle.
Muiden lasten vanhemmat taputtivat ja kannustivat, toivat kukkia. Minun vanhempani muistutti minua siitä, 
kuinka vastanäyttelijä oli taitavampi, ja että ärrävikasi kyllä kuuluu takapenkkiin asti. 

Lihava. Ärrävikainen. Tyhmä.

Katson oikeutetuksi sen, etten ole vanhempiini tekemisissä. 

Kuulostaa todella tutulta. Minun luona ei nuorena ollessani käyty koskaan kylässä, koska " ei siellä kaupungissa X ole kiva shoppailla".  Siskoni kaupungissa X ravattiin jatkuvasti. 

Olen menestyneempi työelämässä kuin siskoni ,veljeni sekä vanhempani. Se on suuri syy, mikä jäytää heitä. Pitäisi olla kuin he eli työtön tai Honkkarin kassalla osa-aikaisena.

Vierailija

Jos oma vanhempi on käyttänyt "kasvatusmenetelmänä" henkistä ja / tai fyysistä väkivaltaa, lapsella on oikeus suojautua. Aikuinen lapsi suojautuu tarvittaessa välirikolla vanhempaansa, jos muu ei auta. Usein välirikon syynä on vanhemman päihteidenkäyttö, autoritäärisyys, väkivaltaisuus, sisarusten eriarvoinen kohtelu, työnarkomania, vakava mielenterveysongelma, kodin turvattomat olosuhteet, kodin huono ilmapiiri tai lapsen hylkääminen. Lapsi on ehkä jätetty jo pienenä sukulaisten hoidettavaksi ja kasvatettavaksi, koska äiti ja isä eivät ole huolehtineet hänestä ja kantaneet vanhemman vastuuta.

Turvattomassa lapsuudenperheessä lapsi ei voi muodostaa turvallista kiintymyssuhdetta äitiinsä ja isäänsä. Turvattomassa lapsuudenperheessä lapsi jää ilman ikätasoista hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa. Lapsen perusturvalisuus järkkyy, jos varhainen vuorovaikutus ei ole rittävän hyvää ja johdonmukaista. Lapsen tulee voida solmia pysyvä tunnesuhde häntä hoitavaan aikuiseen, äitiin ja isään.

Joskus välirikko voi tapahtua aikuisten sisarusten välillä. Syynä voi olla esimerkiksi narsismi, ilkeä käytös, päihderiippuvuus, henkinen ja/tai fyysinen väkivalta, talousrikokset, valehtelu, taloudellinen hyväksikäyttö, kateus tai toisen rajojen ja kotirauhan jatkuva rikkominen. Syyttömän sisaruksen on silloin turha miettiä: ”Mitä voisit muuttaa omassa käytöksessäsi? Välirikko voi jopa helpottaa elämää, jos  ihmissuhde on ollut hyvin vaikea.

Vierailija

Isääni olen katkaissut välit useasti. Hän on narsisti ja sovinisti, elää hyvin patriarkaalisesti. Tyttärenä en hyväksy sellaista. Hän on kurittanut minua fyysisesti ja henkisesti. Henkisen väkivalta ja alentaminen jatkuu edelleen. Omaa lastani suojaan siltä ihmiseltä joten olemme vain pakolliset asiat yhteyksissä. Kun alan tienata rahani enkä tarvitse mitään apuja renkaiden vaihdossa tai muissa pienissä tekemisissä, ei ikinä rahallista avustusta, en pidä enää mitään yhteyttä. Olen asian tuonut julki useiasti mutta vastaus on aina "höpö höpö".  Minun ei tarvitse kuulla hänen asioitaan, en hae mitään hyväksyntää häneltä enkä ole mitenkään riippvainen hänen mielipiteistään. Narsisti ei parane. Se on totta. Narsistit jää lopulta yksin. 

Vuosien traumoja ei "höpö höpö"llä saa pois. Paremmin olen voinut kaksi kuukautta kun en ole taas ollut yhteydessä.

Tsäpädää

Kaikista ei tarvitse tykätä eikä kaikkien kanssa vaan tule toimeen.
Suurimmat riidat syntyy sisarusten eriarvoisesta kohtelusta, rahasta, lapsuuden traumoista, henkisestä väkivallasta ja kaikista muista ongelmista ja väkivallan muodoista.
Itse olen enää vain parin sukulaisen kanssa enemmän tekemisissä. Äidin kanssa ok. Ei olla läheisiä, mutta ei kaukaisiakaan.
Tässä on nyt käynyt niin, että olen tullut uudelleen vihaiseksi isälleni joka on täysin luuseri juoppo eikä pitänyt koskaan minusta riittävästi huolta äidin sairastuessa. Jouduin sukulaiselle huollettavaksi. Elin toki hyvän lapsuuden, mutta ei se rikottua lapsuutta korjaa!!
Siihen päälle koulukiusaaminen ja huono seura jossain vaiheessa nuoruutta.
Annoin yhdessä vaiheessa anteeksi ja olen ollut myös isän puolen sukulaisten kanssa tekemisissä mukavasti, jopa isääni enemmän jossain vaiheessa. Enää vain parin. Loput ovat äärettömän vaikeita, käsittävät asiat väärin tahalleen, suuttuvat ihan kaikesta jne.
Päätin estää osan facebookissa, whatsapissa ja puhelimessa. Saan olla rauhassa. Yritin jossain vaiheessa laittaa anteeksipyyntöä viimeisimmän riidan takia niin eipä tule vastauksia. Mun puolesta ei tarvii enää ikinä edes katsoa tähän suuntaan. Hyvästi.
Varmaan ruikuttavat myöhemmin. Yhyy anteeksi. Ei onnistu enää.
Mä pärjään todella hyvin ilman henkisesti vinoutuneita ihmisiä.
Isä tuossa yritti hetki sitten soittaa. Enpä jaksanut alkaa jaarittelemaan sitä samaa.. Jossain vaiheessa joo voimme vähän jutella. Usein vaan saan taas pettyä siihen samaan känniseen jaaritteluun. Miksi repiä auki niitä samoja haavoja?

Oman miehen perheessä äiti on täysin tyranni suustaan. En ihmettele moniakaan lieveilmiöitä siinä perheessä sen takia. Isä vaan nielee kaiken. Äiti kohtelee poikiaan täysin epäreilusti ja eriarvoisesti, haukkuu, arvostelee. Haukkuu muutenkin ihan kaikkia. Joskus kun hänestä aika jättää niin varmasti helpottaa. Toivottavasti hänestä jättää aika ennen kuin miehestään. Valitettavasti emme tule jaksamaan sitä jatkuvaa hyväksikäyttöä kyydeissä ja muissa asioissa. Itse en sille tielle lähde.
Tämän mieheni äidin oma lapsuus oli turhan rankka. Isältä tyttärelle siirtyi tuo järkyttävä käytös. Kumma, että saanut lapsensa kasvatettua. Vähän enemmän vois kuitenkin antaa aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä. On siinä edistystä kai tullut. Vähän ehkä Alzheimermäinen käytös rupeaa puskemaan läpi tai muu vastaava. Luonne vähän erikoistunut entisestään. Ihan ihmeellisiä juttuja ja luuloja. Ding Dong.

Olen onnellinen kun en ole siis liikaa tekemisissä näiden ihmisten kanssa. Rakkautta, rauhaa ja onnea riittää muille jaettavaksi ja aidosti vastavuoroisesti myös siitä kuuluu saada osansa takaisin ❤️ Kaikkea ei tarvitse kestää ja kuunnella. Pitäkää rajanne. Älkää murehtiko ihmisten perään jotka vain satuttavat! Päästämällä myrskystä irti, tilalle mahtuu rakkautta ja ihania ihmisiä.

Onneksi muut miehen sukulaiset ovat ihania. Se pelastaa paljon. Äidillä on vaan päässä väljää.

Hmmmm

Jotenkin kummalliselta kuulostaa tuo " pahuuden" toistelu tekstissä. Mikä nyt on ilkeyttä, riitaa, erilaisuutta tai silkkaa pahuutta kenellekin - melko subjektiivista? Kouluaikanahan näitä käydään, kai jo aikuinen ihminen erottaa nämä asiat toisistaan eikä lähde liioittelemaan???
Tässä ketjussa puhutaan yleisesti välien huonoudesta ja viilentymisestä, ei kannata sekoittaa muihin ihmisiin omia traumoja, kuvitellen että jokainen on potentiaalinen " paha". Melko loukkaava eikö?
Välien viilenimisiin on usein monia eskaloituneita syitä, joku syy on toiselle pikku juttu, toiselle iso järkytys. Etenkin jos on varaa valita.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat