Merja <3

Hei kaikki musiikin ystävät! Mieheni menehtyi 3kk sitten ja yritän tehdä jotain mikä helpottaisi edes hetkeksi oloani..
Rakastan musiikkia ja suren myös sitä kautta. Esim Chopinin "Spring waltz", miten ihana, kevät laulu; silti niin surullinen minulle; enhän enää pääse rakkaani kanssa keväästä nauttimaan.
Löysin sen vahingossa kun katsoin elokuvan toissapäivänä "The guardian angel". Siinä oli pari hienoa, synkähköä Chopinia : "Piano sonata no 2 ( funeral march) ja the prelude op 28 nro 15 ( raindrop ), näillä pitäisi löytyä jos jotakuta kiinnostaa. Kyyneleet valuvat... https://www.youtube.com/watch?v=a0hFZPvanMs
Jos tuntuu että ei tunne yhtään klassista musiikkia, ei se ehkä ole totta! Miten olisi vaikka Sibelius ja Finlandia!! Yritin tähän laittaa linkkiä You Tubesta mutta mieheni aina hoiti tietokonepuolen ja se(kin) nyt tuottaa vaikeuksia.. Mutta.. ehkä tästä kaikesta vielä kyynelten lomassa jotain hyvää seuraa. Ehdottaisiko joku jotain unohtumatonta tai rakasta laulua.. no teosta? Millä nimellä kutsutaankin...

Terveisin Merja <3

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Voi sinä olet uskomattomaan ja käsittämättömään suruun joutunut. Jaksat kuitenkin kirjoittaa sisäisiä tuntemuksia.

Musiikista en oikein ymmärrä,  mutta olen ymmärtänyt että, jotkut satuttavat enemmän ja jotkut antavat voimaa.

Minulle suurin musiikkiin liittyvä tunnekuohu, todella se musiikki vei minut mukanaan, sen koko teoksen kuuntelin muutamaan kertaan, jonkun ajan sisällä, samalla tunnekuohulla.  Ehkä olen tervehtynyt tai vaikka muuten sisäisesti lukkiintunut kun en enää saavuta sitä tunnetta. Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa.

Hieman kerron miten kevät oli herättelevä aivan kuin olisin ollut nuori ja ihmeissäni, ja kesä voimakas, raskas ja  syvälle sydämeen satuttava, suuren  meneyksentunteen voimistuma, ikäänkuin maahan syöksyvänä, syksy sitten  heräämisiä ja voimaa antavaa,  heleämpää ja ihmettelyä, että kyllä tämä tästä  ja kaikesta selviää. Sitten talvi se oli helinää ja nousin oikein seisomaan ja janosin voimaa elämän voimaa ja vahvuutta.

Näin lyhykäisyydessään koin Vivaldin Neljä vuodenaikaa.

Sitten olen kuunnellut lukemattomat kerrat peräjälkeen hengellistä musiikkia. Huomasin, että ei saa jäädä liian kauksi aikaa aikaa pysähdyksiin. Kolme kuukautta ja siitä vielä kolme kuukautta ja sitten edelleen raskain mielin ja askelin, mutta sitten enemmän muistoja ja henkilö on läsnä ajatuksissa, mutta huomasin, että suru ja raskaat ajat joutuu kuitenkin yksin kantamaan. Niin yksin, kunnes valoa alkaa näkyä.

Merja <3

En taas( kaan ) saa nukuttua kun ahdistaa niin.. No, sama kai se missä pätkissä nukkuu...

En ole vähään aikaan kuunnellut Vivaldia. Pidän kovasti kaikista neljästä, mutta "Syksystä" ehkä kuitenkin eniten. Hienoja ovat kaikki.

En osaa sanoa hengellisistä lauluista oikein mitään kun en taida kovin uskonnollinen olla; joitain perinteisiä virsiä olen tietysti kuullut ja Samuli Edelmanin joitakin lauluja. Mutta hyvä että on niin paljon erilaista musiikkia, jokaiselle löytyy varmasti jotain.

Katsoin vähän aikaa sitten Yle Areenasta Lucas Debarguesta tehtyä dokumenttia. Hänen ystävänsä  oli kuvannut vuoden ajan  hänen elämäänsä. Oli mielenkiintoista katsoa hänen harjoituksiaan, esityksiään ja kuunnella hänen ajatuksiaan elämästä.

Olen aina pitänyt pianosta ja uskomatonta miten paljon hän saa "irti" joistain tutuistakin kappaleista, vähän "uudella tyylillä". Hauskin oli mielestäni hänen jazzahtava tulkintansa jonka hän esitti Venäjällä 14. 7. 2015. En muista oliko ohjelmassa mutta You Tubesta ainakin löytyy. 

Ja oli positiivista että itkin sen ohjelman aikana vain kerran. Ehkä se oli pieni askel eteenpäin. Musiikki kun herättää aina niin suuria tunteita.

Jospa taas yritän sitä nukkumista, huoh...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minä olen todella tietämätön musiikista, mutta sunulle olisi hyvä saada unirytmistä kiinni. Jos kokeilisit nukahtamiseen sopivaa mietoa tablettia. Vaikwa on surun kanssa elää, kun se uuvuttaa ja vielä enemmän ahdistaa.

Sinä olet taitava musiikin tuntija.

Vierailija

Pianomusiikin ystävälle suosittelen Sibeliuksen pianokappaleista "puusarjaa" (Cinq morceaux op. 75)
Kun pihlaja kukkii
Yksinäinen honka
Haapa
Koivu
Kuusi

Kuusi on lempikappaleitani pianomusiikin alueella.

Merja <3

Ehkä olet oikeassa, viesti nro 3. Ne vähätkin unet mitä saan nukuttua, eivät tuo painajaisineen ja muine omituisuuksineen mitenkään  tunnetta, että olisi levänneempi  olo; päinvastoin.. En muista ikinä olleeni näin väsynyt.. Yritän saada ensi viikolla niin paljon aikaiseksi että saan ajan varattua terveyskeskukseen, osaavat varmaan siellä auttaa.

Olen sitä mieltä ettei musiikista niin paljon tarvitse tietääkään, kuuntelee sellaisia mistä pitää ja nauttii niistä. Valikoimaa kyllä riittää.

Kuuntelin Sibeliuksen "puusarjan", pidin kovasti niistä. Tuntui kuin esim.  koivu- osassa olisi ihan nähnyt mielessään miten kepeästi lehdet havisevat kauniina kesäpäivänä auringon paistaessa ja tuulenvireen tanssittaessa lehtiä; ei vielä ihan vihreitä; vasta niitä vaaleanvihreitä.

Ymmärrän hyvin miksi pidät ( viesti neljä ) Kuusi- osasta, se oli hieno. Purskahdin itkuun honkaa kuunnellessa, varmaan se melankolisuus ja pieni synkkyys kuvaa niin hyvin omia tuntemuksia. Silti se oli jotenkin rauhoittava. Niinhän hongat ovat. Vaikka mitä tapahtuisi, luotettava honka on ja pysyy pystyssä. Sitä eivät pienet tuulet kaada. 

Pidän toki muustakin kuin pianosta, se vain tuli mieleen kun katsoin sitä Lucas- dokumenttia.

Laitan tähän yhden hyvin mielenkiintoisen kappaleen jota ei ehkä klassiseksi voi sanoa. Kuulin sen mökillä radiosta pari vuotta sitten ja se jäi niin maagisesti mieleen että etsin sen koneelta heti kotona. On kuin satukirjaa kuuntelisi!!

https://youtu.be/4nYF2n15tiI

tee hetkiterveisin Merja.

Vierailija

Vivaldi on minun suosikki, usein kuuntelen "Vuoden ajat" ja nautin sitä kuunnellessa siitä kuinka soittimien äänillä voi ilmaista luonnon 4-vuoden ajan rikkauksia. Pidän myös jazzista, se keventää arjen paineita...

Vierailija

Merja taidat yhä valvoa yöt, vai oletko saanut apua, joskus on tärkeä saada uni oikealle raiteelle. Miten viimeiset ajat miehesi kanssa  vietit, jaksatko kertoa, minulla on oma kokemus mieheni voimien vähenemisestä. Mihin miehesi menehtyi,  ehkä tämä ei ole paras paikka, mutta musiikki yhdistää ihmistä. Oliko miehesi musiikkia kuunteleva ja oliko teillä yhteisiä säveliä. Jotkut tietysti aiheuttavat lisää kyyneliä  ja jotkut iloa, sitten kun ilolle tulee tilaa. Otsikko on hieman eri tavalla laadittu, mutta suru ei tunne rajoja, ajattelen.

Merja <3

Minäkin pidän Vivaldin vuoden ajoista ( viesti nro 6 ), syksy on niistä  suosikkini.

Nukun huonosti ja pienissä pätkissä. Vartti ihan "normaali" pätkä. Painajaisia ja omituisia, ahdistavia unia. Olen ajatellut kyllä soittaa ja kysyä neuvoa/ tilata ajan terveyskeskuksesta. En vaan saa sitä( kään) aikaiseksi. En oikein tiedä mihin päivät kuluvat. 

En osaa sanoa mitään voimien vähenemisestä, heräsin mieheni vierestä aamulla ja siinä hän oli, mutta ei kuitenkaan enää ollut. En oikein pysty nyt tarkentamaan muuta; se on niin tuskallista käydä sitä läpi. En edes tiedä tarkkaa kuolinsyytä vielä. Hän vain oli lähtenyt pois. Ja siinä minä yritin tajuta ja yritän yhä, ymmärtää ettei hän tule ikinä enää tuosta ovesta sisälle, ei ikinä enää nuku vieressäni, ei ikinä enää halaa minua...

Kyllä, meillä oli aika paljon samanlainen musiikkimaku. Vähän laidasta laitaan kaikkea.  "Meidän laulu" oli Jose Felicianon "Rain". En ole vielä sitä uskaltanut kuunnella, sanat ovat nyt vähän liikaa, kyyneleitä virtaa kuin parhaimmastakin putouksesta. En ollut ennen kuullut Randy Crawfordin "Almaz"- kappaletta, mutta rakkaani soitti sen minulle 14v sitten kun tapasimme ja sanoi että lauluhan kertoo minusta. Ei.. kyllä tämä on vaikeaa tämä muisteleminen vielä... Kolmas tosi rakas Joe Cockerin " You are so beautiful". Näitä en ole vielä pystynyt kuuntelemaan.

12v vain ehdimme olla naimisissa. Kyllähän siihen mahtuu paljon hyvinkin erilaista musiikkia. 

Elton Johnin konserttia "punainen piano" olimme yhdessä katsomassa mutta suoraan sanottuna olin vähän pettynyt siihen. Myös -70l rockista pidimme, mutta itse olin tosin aika lapsi vielä silloin, meillä oli 8v ikäeroa. Suosikkini oli -74 Abba; ostin ensimmäisen LP- levyni omilla rahoillani ja vieläkin välillä kuuntelen sitä. :) Tulihan sitä yksi hymykin tänään. Kaikkeahan sitä voi kuunnella jälkikäteenkin. Kotimaistakin musiikkia kuuntelimme. 

Rakkaani muistotilaisuudessa tyttäreni lauloi pyynnöstäni "Romanssin" ( Leif Wager ) ja Beatlesin "Yesterday". Onko sinun menetyksestäsi jo kuinka kauan? Omastani 3kk ja tuntuu ikuisuudelta. Ja silti muistan jotain kuin olisi tapahtunut vasta eilen ja joitain en juurikaan. Oliko teillä yhteisiä lempilauluja?

Vierailija

Minulle tuli ensimmäinen  pienen pieni  päivän piriste tulppaaneista. Minun mielikukista, niitä tähän aikaan talvesta rupesin  silloin ostamaan, niitä oli joka maljakossa ja valokuvasin niitä, jälkeenpäin ajatellen se oli  minun suruni laukaiseva vaihe taas elämään pääsemiseksi.  Ja rupesin miettimään mikä minulle on ollut mieleistä elämässä, ihan pienet asiat millä jaksoin aloittaa.  Mutta niin kauan kun ei jaksa, niin ei jaksa, sitten joskus hartiat kantaa paremmin.  Minä olen menettänyt ne henkilöt, joista minulle oli turvaa ja joita saatoin auttaa kaikin mahdollisin tavoin heidän eläessään. Ajattelin vain päivän kerrallaan tai oikeastaan tunnin kerrallaan.  En ole koskaan osannut käsitellä surua ja menetystä elämäni varrella tapahtuneista murheellisista asioista, eikä sitä ole kukaan edes opettanut minulle. Ihmettelen, kun suru on voimakkain tunteista tai onko se olomuoto, ja siitä on niin hirveän vaikea selviytyä.  Minua ei lohduttanut mikään, mutta itse löytämällä ja järjestämällä omat ajatukset pääsee elämään taas kiinni. Onhan käsittämätöntä, että toinen otetaan pois, kun elämää olisi jäljellä vaikka kuinka, ja millä mielellä pois otettu on tästä elämästä jounut lähtemään, en niinkään ajattele itseäni, vaan halusin, että elämä jatkuu hyvälle ihmiselle.

Juutuin muutamiin virsiin ja kuuntelin niitä alusta loppuun ja lopusta alkuun, aamusta iltaan ja vaikka milloin. Ei siksi, että ne ovat 10 kauneinta hengellistä sävelmää, vaan se juuttuminen oli minulle paranemista hidastava asia.  Kunnes tuli uusia asioita, jotka ylipäätään hyväksyin elämisen arvoisiksi.  Niin tulppaaneista se alkoi.

Merja <3

Tulppaanit ovat kyllä piristäviä. Kukkasia en itsekään osaa mitenkään suruun liittää, vaikka mieheni usein niitä minulle toikin. Keltainen on minun mielivärini, se ei ole sentään synkemmäksi muuttunut vaikka musiikki vähän onkin. Se sekä lohduttaa mutta myös itkettää.

Jokainen kuuntelee oman mieleistänsä musiikkia. Itselläni soi juuri Pachelbel - Canon. Se on niin rauhallista mutta ei surullista. 

Kissakin tuli makoilemaan villasukan päälle, ehkä sekin, pieni rakkaani, pitää tästä myös.

Rauhallista iltaa, toivottavasti vähemmillä kyynelillä, terveisin Merja. 

Vierailija

Keltainen on mielivärisi, siis sinun oma valitsemasi väri. Nyt on narsissit tulossa, haluatko ihan vaan mielivärisi takia hankkia keltaista ikkunalle tai sohvapöydälle - onhan muutakin keltaista tai vivahtavaa. Kissa istuu mielellään ikkunalla kukkaruukun vieressä, näin tekee minun kissani ja on tyytyväinen siinä istuessaan.

Musiikkia minulla ei ole mielessä, mutta sinulla on kaunista. Muille aisteille voisi myös löytyä ajatusta hajuaisti, joka vie entisiin aikoihin, mutta myös johonkin uuteen tuoksuvaan vaikka  parfyymi. Maku, niin, se on mieliruokaa ajatuksissa ja valmistettuna myös sinun mieliruokaasi.  Tunto, niin, se on ehkä jokin pehmeä tai kova esine kirjoituspöydällä tai sohvan nurkassa.  Kunhan voimia tulee.

Merja <3

Keltainen, vaaleampi oranssi ja punainen, tässä järjestyksessä, ovat olleet lempivärini niin kauan kuin jaksan muistaa. Narsisseista olen pitänyt aina ja orvokeista. Hyvä ajatus se narsissin hankkiminen. Mökillä minulla oli narsisseja, pieniä somia ja isompia. Joka kevät oli niin ihanaa mennä katsomaan miten ne kukkivat. Nyt tulee kevät olemaan raskasta aikaa. En aio enää ikinä sinne mennä. Siellä mieheni nukahti pois tästä maailmasta. Ehkä joskus lakkaan näkemästä siitä painajaisia. Viime syksyyn asti se oli minulle paratiisi, nyt painajainen. Mutta narsissit tuottavat silti iloa varmasti  täällä kaupungissakin.

Ja tuo parfyymi myös hyvä idea, varmasti jonain "luonnon tuoksuna" jostain luonnontuotekaupasta voisi löytyä joku lempeä, kevyt  appelsiini- tai sitruuna- tuoksu. 

Ruoka ei nyt oikein maistu. Tiedän että syön huonosti. Ennen tein sitä mielelläni, mieheni aina halusi kotiruokaa evääksi töihin, ei voileipiä tai mennä ruokaravintolaan syömään. Kotona söi uudestaan lämpimän ruoan. Tuntui mukavalta laittaa ruokaa kun joku sitä arvosti. 

Pehmeää ja arvokastahan minulla jo onkin, rakas kissani. Se on ollut suurin tukeni ja turvani , lapsia ja lastenlapsia unohtamatta, mutta kissa on luonani joka päivä ja joka hetki. Sen takia on joka päivä jaksettava nousta ylös.

Laitan tähän lopuksi vielä kukkien innoittamana kevyempää kuunneltavaa. Bachia soittaa Lucas Debargue.  Toccata in C Minor, BWV 911: Fugue  Terveisin Merja.

Vierailija

Laita jos jaksat kukka-asetelmat keltaisa ja omat mieleiset sävyt, jossain vaiheessa kukat elävät sinun kanssasi.

Ruuan tuoksista ajattelinkin, ettei raskaat asiat mielessä jaksa ruooan tuoksua ajatella, ja paraskin ruoka maistuu mitään sanomattomalle. Jospa makua ruokaan löytyy myös jossain vaiheessa, voihan sitä nälän tunteen kohdatessa kokeilla, ettei tule huono olo. Minulta on jäänyt monia asioita käsittelemättä aikaisemmissa suruissa, nyt taitaa joitakin nousta esiin kun ajattelen sinua ja sinun  suunnatonta suruasi.

Musiikki innoittaa sinua, katsoin mitä olen itse soittanut. Chopin Nocturnes 4 ballades Vladimir Ashkenazy.  Brahms Symphonie No1, Otto Klemperer. En muista millaisen mielen ne antoivat, mutta Brahmsia soittaessani makasin lattialla kädet levällään, sen tulkitsin niin.

Tässä Mlmivaaran virrestä minua sykähdyttävät osat ja jälkimmäisen sanat sopivat  myös minulle vanhenevalle, vaikka sen olisi tarkoitus kannustaa nuoria.  Näihin takerruin sitten viikoiksi, en kä osannut päästää itri näistä, oli muitakin kuunneltuja  lauluja vielä, nämä sanat tuovat surun, mutta kuitenkin vahvan halun elää.

2.Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä sen ikävästä kyyneleni.

3.Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavatja kyynelet.

 4.Mua auta, Herra, mä toivon vaan,vaikkei ois toivoa ollenkaan.En päästä sua,ennen kuin mua käyt siunaamaan.

1.Kosketa minua, Henki, kosketa, kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus.  2.Kosketa, Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen.  3.Rohkaise minua, Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani.

Yritä saada unesta kiinni, se on ensimmäinen ja tärkein asia.  Vähän on sivussa teemasta, mutta niinkin voi käydä.

Merja <3

Hei "viesti nro 13"!  En kai minäkään tietoisesti mitenkään "käsittele" suruani, mutta mielessähän se on kokoajan. Ei sille mitään voi. 

Kyllä, musiikki on tosi tärkeää minulle. Hauska tuo kun lattialla makasit ja kuuntelit. Pakkoko se on aina tuolilla istua tai sängyssä maata! Enkä usko että kukaan laulujen tekijä pahastuisi kun eri- ikäiset ihmiset kuuntelevat kaikenlaista musiikkia; päinvastoin!!Itsekin kuuntelen samoja lauluja monta kertaa, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.

"Sain" nukahtamislääkkeitä, kokeilen nyt ensi yönä auttaako ja miltä tuntuu. Olen niin, niin väsynyt.

Ostin keltaisia ruusuja itselleni. Katselen nyt niitä ja kuuntelen  Mozart "Eine kleine Nachtmusik" II. Romance Andante,  Les Dissonances esittää, äänitetty Ranskassa. Kepeä ja kaunis.

Väsynein terveisin Merja.

Vierailija

Toivon, että kykenet nukkumaan ja uni tuo lepoa, jota kipeästi tarvitset.  Saatat olla herättyäsi pöpperöinen, mutta kuitenkin nukkunut.  Jaksoit käydä ostamassa kukkia, mitähän jaksat huomenna, jospa ruoka maistuisi sinulle huomenna.

Ja vaikka toiseen maljakkoon kukkia, kukat lohduttavat.

Käytinkö sanaa käsitellä, se ei ollut tarkoitukseni, ei minusta surua voi käsitellä, ei mitenkään, suru on, ja se on ja hellittää sitten, kun sen aika on.

Musiikki ei nyt tullut mieleeni, mutta  käyhän tämä tällä kertaa taas kukkien merkeissä.

Sinulle pitkää levollista unta ja unirytmiä.

Merja <3

No nukahdin kyllä heti, mutta heräilin silti; tosin en vartin välein. Ehkä viitisen tuntia, mutta onhan sekin parempi kuin kolme. Toivottavasti ensi yö taas vähän parempi, voi kun nuo painajaiset jättäisivät minut rauhaan!

Saahan tänne kirjoitella mitä vain. Williams - Greensleeve, ei olisi pitänyt kuunnella sitä; se oli liikaa. Nyt ei taas itkusta tule millään loppua. Täytyy varmaan etsiä Yle Areenasta joku elokuva, jos pystyisi kääntämään ajatukset muualle. Edes vähäksi aikaa, että sydän parka saisi edes vähän levätä.

Kunpa surusta voisi ottaa vähän lomaa, on tämä niin uuvuttavaa. Mahtaako sitä enää koskaan olla samanlainen, iloinen ihminen kuin ennen?

Vierailija

Minllaisen lääkkeen ja minkä nimisen  sait unen tuloa ja nukkumista jouduttamaan?  Uupumus käy ajanmittaan voimille.

Onko sinulla maalaustarvikkeita jos yrität lisäksi  taideterapialla ilmaista tunteitasi  se on aktiivista toimintaa. Kiirehtiä sinun ei tarvitse,  elä kärsivällisesti, mutta nukkuminen on myös tärkeää.

Merja <3

Imovane 7,5mg.  Piirtelen kyllä, välineitä on. En vaan "saa tartuttua" kynään. Tuntuu kuin olisi joku kummallinen "näkymätön seinä" minun ja muun maailman välissä. Muut elävät normaalia elämää ja itse olen jotenkin ihan hukassa. Ja taas sorruin kuuntelemaan Albinonin Adagiota ja vielä uruilla. Se vaan on niin käsittämättömän kaunis ja surumielinen; en yhtään ihmettele , että se on suosituimpia hautajaislauluja! Se soi isäni ja mieheni isän hautajaisissa sekä nyt halusin sen yhdeksi myös oman mieheni muistotilaisuuden lauluista ja soi heti ensimmäisenä.

Se on niin kaunis ja upea teos että itkisin varmasti vaikken olisi ikinä ennen kuullut, mutta on vielä pahempaa kun tuskaisia muistoja liittyy siihen. 

Nukkumaan mennessäni tiennyt en, 

sen olevan päivämme viimeinen.

Kuin tuulenvire, pois leijailitkin,

aamulla herätessäni sua yksin itkin.

Kunpa vielä kerran sua saisin edes halata,

mutta aikaan taaksepäin ei voi enää palata.

En koskaan unohda naurusi ääntä,

suljen silmäni,  ja olet taas täällä.

Rakkaudella Merjasi.

Vierailija

Mitä pidät Elvis Presleyn  lauluista?  Minulle tunnetta syvimmillään. You are always on my mind,  Cant help falling in love,  its now or never,  love me tender,  are you lonesome tonight, ja niin edelleen. Tunnetta täysillä tulkittuna.

Minulle ihania kappaleita ennen ja yhä vielä jaksan kuunnella, vaan ei ole niin muodissa.

Merja <3

Pidän Elvis Presleyn äänestä ja mainitsemistasi lauluista. Ei musiikki ole mielestäni muoti- asia enkä piittaa siitä ( muodista ) muutenkaan paljoa, joitain pieniä hassutuksia on jäänyt kyllä päähän.

Olen kyllä tanssinut aikoinani sekö Tipu tanssia että Lambadaa jonkun kerran. Elviksen lauluthan ovat ajattomia, niitä kuuntelevat kaiken ikäiset. Hyvä musiikki elää ikuisesti. Aina löytyy uusia kuuntelijoita.

Pidän myös Frank Sinatrasta. Kuuntelin itkien juuri  "My  way":tä, Mieheni sanoi sen olevan kuin hänelle tehty. Hän useasti lauloi sitä, mökillä varsinkin. Olisi varmasti pitänyt valita se muistotilaisuuteen ja ajattelinkin kyllä, mutta valitsin silti Leif Wagerin "Romanssin." Pidimme paljon myös siitä. Tyttäreni lauloi sen siellä.

Tämä ilta on ollut vähän parempi. Täytyy vältellä nyt valokuvien katselua vaikka olisi kuinka ikävä ja lopettaa musiikin kuuntelu tältä päivältä, jospa painajaiset sitten jättäisivät rauhaan. Täytyy valita joku elokuva Yle Areenasta . Huomenna pakottaudun ulos. Tänään olin niin väsynyt etten jaksanut lähteä.

Elokuva terveisin Merja.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat