Sivut

Kommentit (1954)

Tässä on juulin joko iltatee- tai aamukahvitarjotin. Kun ei ole juuli vieläkään saanut koipirepsua kuntoon sen toissakeväisen ruusun jäljiltä. On pari reikää mitkä ei millään taivaan konstilla mene umpeen niinkuin kunnollisten reikien kuuluisi käyttäytyä. Nämä on huonotapaisia mul,,, ilkeitä reikien edustajia.

Hellä hoiva tapahtuu aamulla . Jos sen illalla tekee niin reiät suutahtaa muuttuneista olosuhteista . Aloittavat puoli yötä kestävän särkyoperaation. Kun aamulla niin eivät oikeastaan ole millänsäkään. Mutta teki kummassa hyvänsä niin paranemaan ne ei suostu.

Minä kokeilin jo ratamonkin lehtiä pojan pihamaalta . Aluksi ne olivat suosiollisella tuulella nämä reiät mutta sitten kääntyi takki. No hoitoa ei kärsi lopettaa teki koipirepsu mitä hyvänsä tai oli millä tuulella tahansa. Yleensä ilkeällä harvemmin hyvällä. Ei paljon naureskele tämä koipi.  Aamulla kun jotenkuten nukutun yön jälkeen nousen oikealla jalalla, vasemmalla ei kärsi niin tämä hoivailu on heti ennen aamukahvia edessä. Rasvataan kun on side tai laastari vaihdettu . Reikiin ei rasvaa saa mennä. Käytetään ainoastaan allergiamyönteisiä rasvoja eikä mitään volttareenejä jonka takia jouduin treella asuessani viideksi päiväksi tiputukseen tayssiin. Kun tässä volttareenissa olikin hajustetta mitä ei tuubissa mainittu.

No, kun on saatu paikoilleen joko laastari tai mepileksi sidelappu alkaa miettiminen millä taas saa tukisukat, ne panssarisemmoiset jalkaan. On siihen erinäisiä apuneuvoja mutta ne eivät olleet kuin haittana joten irvistelemällä, voimien takaa hissukseen sentti kerrallaan hivutetaan sukka jalkaa. Yhtään ryppyä ei saa jäädä ne kun tuppaavat muodostamaan taitteen joka on partaveitsen terävä kun painuu ihoon
Kun kaikki rypyt on siloteltu alkaa useimmiten pähkäily muistinko rasvata jalan. Useimmiten en muista muistinko mutta purkamaankaan en pakettia ala.

Tuo keltainen kuvassa on leipäpussi, reissumiehen entinen joka kuuluisi olla nyt ainossa , siellä sivulla sisäpuolella estämässä ainon kastumista kun koipirepsu taas päättää aloittaa sadekauden. Ei se tahdo pussi ainossa pysyä. Kuka se nyt kastua tahtoisi joten sinnillä se ainosta karkaa.  Tässä koipirepsun kanssa hommaillessa vaaditaan tosi sisua ja hullulta tuntuu mutta huumorintaju, edes mini sellainen on hyvinkin tarpeen.Kun ei itku auta ainakaan näillä markkinoilla.
Niin,,,kannussa on vettä pesulappujen kasteluun eikä suinkaan mitään kahvia niinkuin outo luulisi.

jees sano ruottalaine.
juuli
.

Palvelujohtaja, innovaatiojohtaja, henkilöstöjohtaja osto- ja myyntijohtajia, IT-johtaja, asiakaskokemusjohtaja, markkinointijohtajia, tuotekehitysjohtaja, varajohtajia, viestintäjohtaja, tiimijohtaja, kaupallinen johtaja, liiketoimintajohtajia ja toimitusjohtaja.

En tiedä kiinnittikö kukaan muu näissä korona-asiantuntija- haastattelu-istunnoissa huomiota kuinka paljon siellä poseerasi eri olojen johtajia. Tuo ketju ei riitä läheskään erilaisista johtajista joita väki on innolla uusia keksinyt.

Minulle tulee usein ammateista joita lehden sivuilla esiintyy epämääräinen olo.  Kun en edes osaa arvailla mitä tekee esim. johtava neuvonantajien palvelujohtaja. Onko kenties Delfoin oraakkelien perijätär vai on nainen ollenkaan. Meillä kun tuon talvi-aika on niin kammottavan kylmä ja meri jäätyy niin sijoitetaanko oraakkeli esim. vartavasten rakennettuun uimalämpiöön missä ristikon takana istuvat neuvonantajat kyselevät mitä mieltä on johtava  oraakkelineito milloin mistäkin asiasta. Saulista, Marista yms. Omin luvin kun ei uskalla oraakkelineuvoa julkaista.
Lisäksi on joukko ammatteja joiden en osaa kuvitella missään työskentelevän. Tai sitten sanotaan selvästi niinkuin alakattotyömies. Kynsi ja hiusteknikot. Kaupunkipaimen on epäselvä. Samoin epäjärjestelijä joka luo epäjärjestystä, mutta missä ? Kiertotalouden johtava asiantuntija, ylijohtaja, pullopoika joka ei kerää pulloja vaan hoitaa pullokonetta.  Kauhakuormaajan perämies. Digital transformatoin consults ynnä lukemattomia muita.

Ennenmuinoin oli kylässä räätäli, suutari, mylläri, lapsenpäästäjä, Partasen sekatavarakauppa.
Sillä tultiin toimeen ja hyvin tultiin. Isoisoäitini teki täkkejä, oli tilkkutäkin tikkaaja. Isoisopappa oli metsätyömies, kessumaan hoitaja. Ruokkivat näillä ammateilla kymmenlapsisen perheen töllissä.
Jokaisesta sukiutui kunnon lainkuuliainen kansalainen. Muu ei olisi ollut mahdollista kun monimurhaajiakin oli kerralla vain yksi. Nyt oli murha- Kerpeikkari vallassa. Kukaan ei  kuullut. Puhetta vaan riitti.
Se oli hyvä se.
Ettei kukaan ollut tavannut .

juuli
.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä on kuuluisa Koipirepsu joka mitä suurimmassa määrin hallitsee juulin eloa. Tuli kuvoihin kun juulin terve koipi murtui ja sairaalassa saivat esiin tämän koipirepsun joka sai sisäänsä allergisoivat raudat. Siitä sitten kehitttyi  mahtava tulehduskierre joka ei meinannut hellittää vaikka ne syylliset otettiin pois. Otettiin pakolla vaikka ensin jahkasivat ettei ne ihon alla allergisoi mitään. Seitsemän kuukautta makasi juuli kokohalvaantuneena, käänneltävänä.
Koipirepsun kanssa eläminen vaatii pitkää pinnaa ynnä sopeutumista vallan toisenlaiseen eloon kun juulin aikaisempi  oli.

Ensiksi oli tyytyminen öisiin valvomisiin kun Koipiresukin valvoi.  Repsu lähetti aivokoppaan sen lajin viestiä jotta siihen heräisi karhukin talvi-uniltaan. Repsu kehitti viestinnässään aina erilaisia malleja joten ei koskaan voinut tietää tuleeko korkeaoktaanista vai tavallisempaa.
Kävelykeppiä Repsu inhosi. Piti kai kilpailijanaan. Muutaman kerran viskasi juulin selälleen kun kepin kanssa teutaroi eli opetteli sitä keppiä. Oli juulilla rollakin mutta se jotkun hyväkkäät katsoivat omakseen kun alhaalla rapussa oli sen säilytyspaikka.
Nyt on Repsu saanut liittolaisen, polven. Kun joskus askeltaessa polvi omituisesti nitkahtaa, tuntuu niinkuin pettäisi. Ei ole selkäkään jäänyt osattomaksi Repsun vinkeistä. Jos saat,- harvoin- nukuttua koko kokonaisen yön niin aamulla on niin kipeä ettei tahdo ylös päästä. Onneksi tämmöiset aamut on harvinaisuus.
Kävelyn on Repsu muokanut ihan omaan malliinsa. Ottaa joskus niin nopean askeleen jotta nakkaa juulin selälleen kun ei juuli pysy moisessa vauhdissa mukana. Onneksi tätäkään ei usein satu.
Lisäksi hankki itseensä ruusun . Josta sitten kärsi koko väki. Ruusun jälkihommia on sairaalassa paikkailtu. Viimeksi oli kolmen viikon huki. Pidemmän päälle loppuu raha. En tiedä hoidetaanko rahattomia.
Koipirepsu ei ole tavallinen sairas jalka.

Vaan on se Koipirepsu melkoinen paketti. Muiden sopii yrittää perässä.
Huonosti siinä käy.

juuli
.

Kyseinen Koipirepsun sairastelu alkaa saada tragikoomisia piirteitä. Jo vuonna 2019 hankki Repsu itseensä ruusun.  Ei ollenkaan mikään helppo tapaus tämä ruusu. Vei tie lasarettiin kolmeksi viikoksi josta kotiin jotenkuten puolikuntoisena raahusti. Haavat olivat osaksi vielä nilkassaan auki eikä ne vuoteen kiinni menneetkään. Kävin siis kela- tai muulla taksilla hoidattamassa niitä pari kertaa viikossa terveyskeskuksessa. Lisänä sai hoitotarvikkeet, sideharsot, mepileksit ym. maksutta kotiin.

Tuli korona. Loppui laakista taksilla ajo tervariin eikä ollut asiaa markettikeisarinkaan supparilla tuoda eväitä sisälle vaan rappuun piti jättää. Repsu hoideltiin kotona kun oli tarvikkeet.

Otti ja kyllästyi Repsu kotihoitoon ja taas vei tie lasarettiin. Keskus semmoiseen. Kolme viikkoa  taas vierähti.
Pois ja nyt ei enää saanutkaan keskussemmoiselta tarvikkeita omahoitoon vaan ne antoi tervari, paikallinen.  Kelataksipiilin käyttö jatkui ja lääkäri oli jo tammikuussa lähettänyt toistaiseksi voimassaolevan todistuksen kelataksikyydin käytöstä toistaiseksi koska Repsulla oli monta vaivaa. Sairaanhoiturinkaan uudelleen lähettämä sama lääkärintodistus ei ollut mennyt perille.
Alkoi täyttymään taksikatto kyydeistä. Soitin  kelaan ja kysyin mitä nyt kun taksikatto kelakyydeillä oli täynnä. 300 € joten ei pieni summa.
Kansaneläkelaitoksen virkanaisen kansssa käytiin keskustelu jossa heti ilmeni ettei laitokselta löytynyt vieläkään, ei ollut hajuakaan lääkärin todistustuksesta kyydeistä . Sensijaan samana aamuna oli tullut minulle postissa ko todistus.
Ilmoitin lähettäväni sen heti heille. Lisäksi minulta kysyttiin olenko käyttänyt omaa autoa tai ajanut muilla kuin kelatakseilla. Ihmettelin kovin kun jokainenhan tietää ettei muita takseja kuin kelapiilin kyytejä korvata.  Toin sen julki ja lisäsin etteihän ne muut taksit teillä näy vain kelataksikeskuksesta tilatut  ja olen muita käyttänyt kun on pitänyt päästä pois sieltä tervarista ja kelataksit tulevat kaupungista josta on tunnin ajomatka. Minulla odotti rapussa kahden viikon muonat jotka olisi pian eikä tunnin päästä nosteltava sisätiloihin ennenkuin saavat uuden osoitteen niinkuin kävi rollaattorinkin kanssa kun oli alarapussa sijoitettuna. Luvan kanssa sijoitus.
Olen miettinyt miksi en voisi käyttää normaaleja takseja koska ei niiltä mitään tietoa kyydistä lähde kelaan. Ei voi.
Seuraavana päivänä oli taas hoitopäivä ja nappasin ko todistuksen mukaani jotta saavat sieltä tervarissa postittaa sen kun on 2 km postiin jota kelataksi ei suostu ajamaan.
Nyt olen pähkäillyt miksi kaikki on tiekkarin varassa josta ei näemmä kulje tieto vaikka oli kaksi kertaa lähetetty yhtään minnekään.
Piti postitse laittaa. Mielenkiinnolla odottelen mihin joutuu tämä viimeinen tiedonanto kelataksin käyttö - oikeudesta.
Aika näyttää.
"Tervari" on lyhennys terveyskeskuksesta . Vähän siistimpi kuin joidenkin epäkohteliaiden, ilkeämielisten asiakkaiden käyttämä "arvauskeskus."

juuli

Nyt se alkoi vorostelu  tiekkarin sisuksista. Onhan noita vakoilujutttuja ollut, on lennetty täyttä karkua  Vennäinmaalle Punaiselle torille ilman että kukaan huomasi. Siitä nähdään kuinka helppoa on nykyisin matkustelu. Joitakin muitakin  mitä en muista kuin hämärästi. Vaan ei silloin kai rohmuttu meikeläisen tietoja. Ei niissä mitään rohmuamista ollutkaan.

Nyt sitten mikäli meikän tiedot ja pankkitiedot on joutuneet voron tai vorojen käsiin siitä seuraa että onkin toiset olot kuin ennen. Nyt saa pelätä josko tulee laskuja esim. halkomoteista, uudesta autosta, Bahaman lomasta jonka olen tehnyt. Tosin en itse muista. Sillä ei merkitystä ole muistanko koska minun tiliäni niistä veloitetaan. Ei pankki usko etten olisi tehnyt esim. Bahaman lomailua kun kaikki numerot ja merkinnät joita en tiedä mitä ne on täsmäävät niin tietoihin mitä heillä minusta on. Lisäksi minua ei oltu nähty liikkuvan  ollenkaan Bahamaoleilun aikana kartsalla. Ei merkkaa mitään vaikken muutenkaan koipirepsun ja nyt koronan takia liiku.

Jos tämä, nämä vorot saadaan kiinni heillä on ilman muuta maski. Koronan takia tiettty. Jos onnistuu vallesmanni jokusen naamakuvan menneiltä vuosilta haalimaan niin miten sitä voroa tunnistat kun nykyisin kuleksii naamarilla. Ei millään voi silmien sijoituspaikasta päänupissa  mitään päätellä kun ei edes nenä näy.
Joten ei muuta kuin postia vaanimaan jotta selviäisi muutkin tekemiseni sen tietovoroilun jälkeen. On ihan saletti ettei minuun kohdistavu laskutus tähän lopu.
On tää kauhiaa,,,

juuli

LATUR

Hiljakseen eleltiiin lähiössä.

Sattui niin iloisesti Juulille, jolle ei usein uloskutsuja sadellut, töistä eräs itsensä likoon laittava kaksilahkeinen kutsui daamikseen olutta ryypiskelemään soittoruokalaan ihan.
Alkoi se puunaaminen. Amarien saumat suoraan, pari tuntia kestävä operaatio. Tuli valmista, linjapiilissa keskustaan.
Ravinteliin sisään, istuttiin pöytään, jukeboxiin alkuun musiikkia. Olutta tilattiin.
Orkesteri tunnelmamusiikia pelasi, parketti kiilsi. Pellavaliinat hohteli. Kristallikin taisi kimallella. Siis täydellistä oli..
Ilta kului, tanssattiin, olutta hörpittiin. Alkoi Masa, se oli itsensä uhranneen Kaksilahkeisen nimi, jo pikku pöpperöön tulla.
Oli Juuli hissukseen, varoen oluttan maistellut. Ei huomiseksi aikonut päänkivistytä hankkia. Vaan Masalla taisi edessä olla. Ympärilleen ravintelisalissa katseli. Toisten naisten pukeutumista arvioi, kuinkas muutenkaan.

Huomasi kun alkoi toisesta pöydästä, toisesta päästä salia, Mies, vieras, suunnistaa kohti Juulin valtaamaa pöytää.
Oli eri heimoa kokonaan tämä suunnistaja. Tämä suunnistaja nappasi tarjoilijan näkemättä ruusun maljakosta vapaana olevasta pöydästä. Jatkoi matkaa kohti Juulin pöytää Heimonsa täydellinen, mallikas edustaja. Saapppaista sai kuvaansa katsella. Kultahampaat golgate-hymyssä välkehti, Brut tuoksui.
Seisahti Juulin sekä Masan pöydän viereen. Ruusun sulavasti kumartaen Juulille ojensi. Väliiömästi Masan puoleen kääntyi.
Aloitti :
"Hai sie, kivitalon omistaja Raumalt, rahakas olija. Ostaha sie miult kännykkäää. Helpol saaaat. Kuuluu mere yli Ruotshiiii saakkaaa. Varmaa o tää peliiii ."
Ei Masa Raumalla koskaan ollut vieraillut. Kesti hetken ennenkuin selveni, varakkuuttahan mies tarkoitti. Oli  Juuli jo sanomassa, eikö pitäisi hieman useamman meren yli kuulua, piti suun kiinni. Muisti männiköneulaspään.
Ja Masahan otti ja innostui.
"Jahaha, paljonko "
"Sanoit siet kuule et paljonkooo ?.Ei kuuleha sie, ooo paljooo, satase jos viskaaa, onsseee siun, pääset soittelemaaa..."
Hetken epäili Juuli kuuloaan. Satanen. Aika tyyris oli. Toisaalta ei silloin kännykkää jokapojalla ollut. Uutuuksia olivat vielä.

Kaupat tehtiin, ei saanut heivuuta, ei nyt kärsinyt, satanen vilahti povitaskuun muiden samanlaisetn seuraksi, epäili Juuli.
" Juu, mutta missä laturi, ? Enhän mä teen mitään tällä, jos ei ole laturia ."
Tähän oli vastaus myyjällä valmis:
"Hai, kuuleha, Se on eri kauppaaa. Puhelin oma. Latur omaaa."
"Ei, perrr... - tana,  paljonko nyt ?"
"Se sataneee, sama hintsuuu, mie en kiskoo...."
Se olikin nyt sitten oikein kauppaedustaja , raju, asialla.

Joko maksoit eri hinnan laturista, tai tahdoit kaupan purkuun. Eipä käynyt pintaan purku, joten oli pakko ostaa laturikin sillä toisella satasella. Hartaasti manasi Masa.
Myyjä vilautteli golgatejaan. Oli kuitenkin Masalla meren yli Ruotshiin kuuluva kännykkä
Mitenkään ketään arvioimatta, siinähän olisi voinut olla myyjänä kuka tahansa.
Nyt vain sattui näin.
Kauppa se on mikä kannattaa.

Jo vaiiiiiiin..

juuli

Hyvää Huomenta

Minun nimeni on Rauno Rimpisuo.
Rauski vaan. Vain Sinulle.
Olen ammatiltani oikeasti sorvaaja, nyttemmin uudelleenkouluksen jälkeen pölynimurikauppias. Alkoivat nuo hommelit sorvin ääressä tympimään. Etsiskeltiin lehdessä juuri sopivasti edustavan ulkomuodon omaavia nuoria miehiä imurikauppiaksi. Muuta vaatimusta ei sitten esitettykään, tietenkin piti supliikki olla kunnossa. Ja minähän omasin molemmat edellytykset. Imureista en herttasen pöläystä tiennyt. Vaan senhän koulutuksella hoideltaisiin. Kolme viikkoa istuskelin jonninjoutavilla iltakurseilla. Siitä sitten vaan ihmisten oville, kelloa rimputtelemaan.

Ovat imurini huippuluokkaa, se näkyy hinnassa tietenkin, maksaa vajaat kolmetonnia, siis euroa.
Sitä ei kerrota, ovat imurit todellisuudessa teknisesti täysin halvempien Imurien luokkaa, imuteholtaan sekä varustuksiltaan. Ei näissä mitään bakteeritapposuodatinta ole, on vain myyntivaltti. Nytpä sitten myyn bakteerintappokoneita, minä, Rauno Rimpisuo, myyntitykki Rimpisuo. Iltaisin käyn ovikelloja rimputtelemassa. Kelan listolta olen yksinäiset mummukat muistiinmerkinnyt.
Että tätä rataa se ilta sujuu.

Ovikelloa rimpautan, avataan. Avaaja yksi niistä listaamistani mummukoista. Tietenkin yksin kotosalla, ei siis mitään estettä onnistuneelle myyntityölleni.
Esittelen itseni, asiani, san tilaisuuden olevan ainutlaatuisen. Kysyn josko sopii esitellä imuria, Superdeluxus-sellaista. Häkeltynyt mummukka ei ehdi kieltää, olen jo täyttä vauhtia imuroimassa persialaista. Siis mattoa, en sihisevää kissanronttia.
Mummukka vieressä hämmentyneenä seurailee. Tyhjennän, jo valmiiksi roskilla ladatun pölypussin. Kysäisen mitä on mieltä mummukka. Eiköhän tehdä kaupat. Empii mokoma nyhjäke. Ei osaa sanoa kun on niin kalliskin. Tähän minä, jotta hyvä maksaa eikä se tee kuin euron per päivä. Siis ilmainen ihan on imuri.
Vielä empii, aikoo lapsosiltaan kysyä, on kuulemma vanhakin toimiva. Sen jalomielisesti lupaan pois kuljettaa. Ilmaisin. Lisäksi valehtelen naapurin missiksen uuden, samanlaisen kuin tämä uusi hankkineen.
Salamannopeasti kaivan paperit, mummukka jo kypsä, ei estele, nimi alle. Kauppa tehty. Osamaksu. Kolmekymppiä per kuukausi.

Seuraavalla viikolla ohjataan huoneeseeni pääkallonpaikalla tuntematon mies.
Vihainen ja haukkuva, karjuva ilmestys. Koska olen myynyt heidän dementoituneelle mummolleeen kalliin imurin.
Kauppa purettava, karjuu mies. Tai mennään oikeuteen.
Katson viisaammaksi kaupan purkamisen. Nyt olen viisastunut, otan selville ettei mummukoilla ole kovin läheisiä sukulaisia, perillisiä ainakaan lähistöllä. Jos vaikka Ameriikan mantereella ovat, ei haittaa. Vaan ei ihan naapurissa. Joka tapauksesa kauppa käy kuin vettä vaan. Riittää näitä, hyväuskoisia mummukoita.
Ja riittää imureita.
Siitä vaan, ostamaan.

Teidän

Rauno Rimpisuo
Myyntijohtaja

Suomi
Fi
.

Kaikenlaista sitä yksinään pällistellessä tulee mieleen...

VANHA - SUPERVANHA

En suostu, en ala vanhaksi.
Supervanha.  Oikeinko supervanhaksi tässä. Ei minulle, luonnostaan ikuisesti nuorena pysyttelevälle Neidolle tuo titteli sovi. Alkuunkaan ei.
Sensijaan voin hyvällä omallatunnolla alkaa uusnuoreksi.
Se tapahtunee näin:
Hankin silkonit, golgatehampaat,, rasvaimu, botox-ruiskeet,ellei kauneusleikkausta, istutehiukset, irtoripset, rakennekynnet, vaihtovärit piilolinsseihin,
jooga -tunnit, uimahalli, sauvakävely, voimatreenit, trampoliini, ym. voimistelu-, urheilumuotoja.
Niin tietenkin, golf sekä tennis unohtui. Jetset-lajit.
Lisäksi hankin n. kakskytviis vuotta nuoremman Tiger-namupala-uroksen näytille, seuralaiseksi.
Alan Seksuaalineuvojaksi. Perustan uuden seksilehden, päätoimittajaksi alan.
Käyttöön lisäksi kiitäminen pintapaikoissa, varsinkin clubeilla ja muissa tapaamispaikoissa.
Yökerhoissa. Aurinkolomille Etelän jetsetmuotipaikkoihin usein matkustelen.
Eiköhän se uusnuoruus, ura uusi näillä eväillä urkene.
Vai vielä supervanhaksi tässä.
En ehdi.

juuli

Hyvää Päivää. Olen Madleen.
Sukunimi jääköön salaisuudeksi. On minulla siihen erittäin painavat syyt. Minä olen  lottomiljonääri. Minä, Madleen, pienen torpan tyttö keskisuomesta. Ei ollut elo leveää, jos ei rutiköyhääkään. Vaan nyt on minulla millä mällätä. On tuohta, mania, rypälettä, kahisevaa, ruplia, fyrkkaa, mitä nimitystä kukin haluaa käyttää, yllinkyllin. Jo oli aikakin. Olen nimittäin lotonnut jo teini-iästä. Heti kun lotto tuli. Eikä yhtään ainutta voittoa aiemmin ole kohdalleni osunut.
Nyt osui.
Kunnnolla.
Jättipotti.
Ensin säikähdin, sitten riemastuin. Tai toisinpäin. Nyt olen pelkästään surullinen, vihainen ja perinjuurin tympiintynyt.
En tee voitollani yhtään mitään. Asun pienellä paikkakunnalla. Kaikki toistensa asiat tietävät. On minulla oma yksiö vaan eihän se ole mitään ylellisyttä. Niin on monella muullakin.
Ei ole eläkkeeni suurensuuri. Senkin täällä kaikki tietävät. Voitto on pakko pitää salassa. Heti , mikäli julki tulee, on kerjureiden lauma rapussa. Tuttavat, ystävät vippaaamassa. Puhelin soi yhtenään huolimatta salaisesta numerosta. Lehdet kinuavat haastatteluja.
En siis voi autoakaan hankkia. Huhumylly on välittömästi käynnisssä.
Sen minä oikeastaan tarvitsisin.  Siis auton. Olen nimittäin invalidi. Rahalla ei terveyttä takaisin saa.
Pankkiin pelottaa mennä. Pelottaa pankkineidin yht`äkkinen käytöksen muutos pankkisalin ollessa täynnään asiakkaita, vuoroaan odottavia.
En voi matkustella yhtä ulkomaan, parin viikon etelälomaa enenpää. Heti käynnistyy huhumylly. Siis kaduttaa koko voitto. Sapettaa suorastaan
En voi yksityiselle, tai voin tietysti, noin suurta sumaa lahjoittaakaan.Vie valtio puolet veroina. Pakanamaille en suostu rahaa peraatteessa jakamaan. Siis olen yksinäinen, onneton, kiukkuan yksinäni yksiössäni. Seinille kiroilen. Rahaa on vaikka lampaat söisi. Vaan en uskalla käyttää. Edellämainituista syistä johtuen.
Ei ole helppoa köyhänkään elämä. Vaan ei ole hurraamista tässäkään.
Kumpikohan se parempi onkaan.
Minä mietin.
Onneton minä joka tapauksessa olen.

Madleen.

ps. Kiitän edellistä lukijaa-- Kiitos !

.

Aluksi suomalaiset asuivat maakuopissa tai kallioluolissa. Se oli aikaa ennen koronaa. Kun ei vielä tiedetty suomalaisia oltavan. Ei näissä luolissa ja kuopissa tietenkään ollut mitään mukavuuksia, suihkua ja vesiklosettia. Käytiin  ilmeisesti merkkikuusen alla ettei silloinkaan peehen joka askeleella astuisi. Oli sielläkin pidä Suo,,, piha siistinä. Pyyhkiminä lienee sammal vaikk ilkeämieliset luonnosuojelijat sanovat käytetyn liito-oravan nahkoja joten nyt  oravat ovat suojeltuina lentelemässä ja tyssäämässä monen ihmisen rakennushankkeen. Liitoelukit ovat nyt yhteiskunnallisesti merkittäviä luontokappaleita. Peräti määrääviä rakennushankkeissa.
Nyt on perinjuurin toisin.

Kerrostaloluukkuni hyyskään on jo kaksi kertaa ilmestynyt kuvaajat ynnä katsastusmiehet. Minulle se teettää työtä koska saunani joka on hyyskän yhteydessä toimii varastona. Kun en suostu saunomaan pyörrytyskopissa. Työstä käy kun joka kerran kun jamesbondit tulevat on kannettava vaatepinot saunasta johonkin mihin mahtuu. Ottavat valokuvia hyyskäkomerosta ynnä saunasta. Ei viehätä aatos  isännöitsijän ynnä sihteerikkönsä kuvieni töllistelystä. Siellähän on mm. laatikko missä on intiimit pukimet ihan vapaasti kuvassa nähtävillä.

Ei saunan käyttö varastona ole kielletty varsinkin kun proppaimet on irti taulusta. Naapurillani joka on kätevä käsistään sauna toimii askartelutavaroiden varastona. Siellä on mm. joulupukin naamaritarpeet. Naapurilla on melkoinen työ kun varjelee pukinnaamari-tarpeita siskontytön 4 v. katseilta.
Nyt kuitenkin sai hyyskäni ynnä sauna puhtaat paperit jamesbondeilta. Milloin on seuraava kuvaussessio pitänee kysyä rouva isännöitsijältä. Siltä joka ei tiedä mitä korvaa taloyhtiön vakuutus.
Kysyn kuitenkin vaikka vastauksen tiedän. Isännöitsijä ei tiedä.
Ei tiedä edes etteivät bondit tule ennen tämän hirviön, koronan loppumista.

juuli
.

Tässä kolme tarviketta minkä käyttö tuottaa jonkinmoisia vaikeuksia, jopa vaarallisia käyttäjälleen.

Ensin tulitikut. Kun tikun raapaiset katkeaa se alvariinsa kahtia ja palava pää lentää hevon kuuseen. Tai siis asuntoosi jonnekin mitä et ehtinyt huomata. Nyt sitten kyykkimään ja tutkimaan sohvanaluset, nurkat, syynäämään kaikki piilossa olevat paikat mitkä palava tikku taatusti löytää. Syynääminen on itse asiassa ihan turhaa. Odotetaan vain mistä alkaa sauhu nousta. Pahempi on juttu jos se omalle pyhäkoltulle parkkeeraa.
Ihoteippi jota ei saa  juuttumaa ainakaan tässä ruskeassa mallissa. On niin ihoystävällinen. Kummassakaan, et valkeassakaan et saa käsivoimin poikki kun pitäisi sitoa harso. Jos et ole  katkonut valmiiksi pätkiä purkenee harsoside saksia tavoitellessa.. Ala sitoa  uudestaan.
Käsidesi joita on mm. sairaaloiden käytävillä . Antavat ainakin metrin suihkun. Jos on suunnattu itseesi päin niinkuin pakko olla käsiin suihku lentää ohi käsien pyhäkoltullesi ja tekee melkoisen pläntin millä koltulla sitten kesäaikaan ainakin ilman takkia palailet pois sairaalasta ihmisten tuijoteltavana kun se pläntti on semmoisessa tietyssä paikassa,
Kasvomaski joka ei pysy paikoillaan vaan tuppaa väkisin aina silmille. Saat yhtenään olla bykimässä pois tätä näköestettä. Hengenvaarallinen ainakin autoillessa . Jos ei tule korona tulee kolari.
Vaikka  miten valittaa ei tapahdu mitään. Joten sytytetään tulipaloja, irroitellaan siteita, ruikitaan käsidesiä pitkin ja poikin. Ajetaan maski silmillä kolaria odotellen.
Mutta minkäs teet.
Et yhtikäs mitään.
juuli

Ei taida kukaan tietää millainen asema olo muinoin lääkkeiden asema esim. kivikaudella. Senverran on tietoa tihkunut ettei poppaukot suinkaan ilman hurmoseliksiirejä henkiä mananeet vaan oli siihen ihan oma tuote. Ilmeisesti joku oli kärpässientä huvikseen maistellut ja huomannut että tässäpä sitä oli ihmeaine ihan puskista saatavilla. Näki kaikenmaaliman kummajaiset, oudot oliot jotka ei olleet suinkaan mitään ystävällisiä sieluja. Mutta olo tuli niin autuas ettei sitä kokeilua kertaan jätetty. Eikä kerrottu kavereille. Vaikka särki kaverin hammasta kuinka riivatusti ei neuvottu muuta kuin kuumalla kivellä poskea hautomaan mistä se hammas suuttui vieläkin pahemmin jomottamaan. Nämä loitsuamismenot ja manaukset äityivät lopulta niin hurjiksi että töppöstelijöitä kiellettiin paikalle menemästä kun aluksi oli tyydytty siihen että säntäsivät täyttä karkua kuin  Jukolan veljekset Isolle kivelle Mäkelän sonnia pakoon.

Meni ainakin pari tuhatta vuotta kunnes lääketiede tuli näihin nykyisiin miljoonamittoihin. Joka tautiin on sata lääkettä. Se on minua askarrattanut kun nämä huumeeksi luokitellut lääkekasvit ovat kiellettyjen listalla. Mitä nyt muutaman sadasosa millin lääkkeeseen harvoin lisäävät.
Mitä järkeä on tässä. Annetaan polon kitua ja mädätä vaikka olsi apu ihan helpolla saatavilla. Mitä ihmeen väliä on sillä jos 80- kymppinen vaari tai mummukka sortuu tai siis alkaa maria lonkkakipuunsa sauhuttelemaan. Saisi yöt nukuttua ja päivällä jaksaisi kahvit keittää ja ruokamurut laittaa itse. Nyt käy kolmekin kotiavustajaa kailliilla hinnalla muoriruipeloa hoivaamassa. Kun maripöhnässä jalka nousisi vinhaan ja nauru raikuisi koko päivän.
Vakavasti ottaen nämä huumeet olisivat tosi helpotus monelle pahoista kivuista kärsiville ja säästyisi monta lasarettimatkaa.
Taidankin tehdä lakialoitteen jotta huumeet ainakin asiallisen valvonnan alle pois pannasta ihka kokonaan. Sinne vaan apteekkarin hyllyyn ja ihan näkyville eikä mistään tiskin alta kaupata.
juuli

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat