ylijäämä

Onkohan muita samassa tilanteessa?

Puoli vuotta sitten kaikki oli toisin. Asun yhdessä ikäiseni naisen kanssa avoliitossa. Yhdessä oli oltu kymmenen vuotta. Välillä tiiviimmin, välillä erossakin. Mutta pari vuotta oikein naimisissakin.
Arki sujui, molemmat jo eläkkeellä. Toinen työkyvyttömyyden takia, toinen oli jo vanhuuseläkkeellä.
Yhdessäolomme oli aika lailla sellaista, että 24/7 katselimme toisiamme. Paitsi öisin :)

Ulkopuolisia harrastuksia ei kummallakaan ollut, ainoat kontaktit lapsiin ja lapsenlapsiin, joita molemmilla omista pitkistä liitoista. Minulla ei ystäviä, naisellani omia naisystäviä, joiden kanssa soitteli, tapsikin muutaman kuukauden välein.

Jokin ihme vetovoima välillämme oli, joka oli ensitapaamisesta lähtien leimahtanut. Se veti meitä uudelleen yhteen, vaikka aiemmin mainitun avioliiton jälkeen olimme kuukausikaupalla jo muka lopullisesti eronneet. Siksi kai yritimme avoliitossa uudelleen kolmisen vuotta sitten. Kaikesta sovittiin, aloitettiin puhtaalta pöydältä vanhoista virheistä viisastuneina. Piti puhua, jos jokin mieltä painaa. Piti tehdä kaikki, että ainutlaatuinen suhteemme kestäisi.

Kesän alussa sitten sain kuulla, että meidän pitää erota. Naiseni sanoi, ettei rakasta minua enää. Olimme liian erilaisia, kuulemma. Minun mielialavaihteluitani ja jyrkkiä (?) mielipiteitäni oli vaikea kestää.

Tiesin, että olimme monista asioita erimieltä ja olin yrittänyt pitää mölyt mahassani. Yritin olla miellyttävä. Ettei kumppani vaan hermostu.
Ehkä se, että jouduin patoamaan niin paljon sisääni, teki minusta sitten välillä räiskähtelevän. Toki sellainen olen ollut koko ikäni. Mutta kuin tarpeeksi sulkee sisäänsä, se alkaa kasvaa möykyksi. Sellaiseksi, mikä alkaa ahdistaa. Ehkä se näkyi käyttäytymisessäni.
Silloin olisi kai pitänyt uskaltaa avautua, että tämä ei ole oikein. Samoin toisen olisi kai pitänyt osata kysyä, mikä sinulla on? Jos oikeasti välittää.

Käytännön syistä muutimme eri osoitteisiin vasta syksyllä. Menin rikki jo kesällä. Yksin päästyäni ensiksi helpotti, mutta sitten iski totaalinen yksinäisyys. Minulla ei ole enää mitään, ketään.

Ikääkin on jo niin paljon, että pelottaa löytääkö enää ketään vierelleen. Jotenkin noloa alkaa mitään deittiprofiiliakaan tehdä. Tämänikäisenä. Jollakin tapaa pelko, että en kuitenkaan kelpaa kenellekään. Vaikka olenkin ns. kunnossa, nuorekaskin kai. Nuorekas 61v. Aika vitsi :)
Kai pelko jätetyksi tulemisesta on se isoin este uskaltaa mitään.

Eniten minua syö se, että ei eron jälkeen olla puhuttu aikuismaisesti, mikä oikeasti meni pieleen. Minä haluaisin, toinen ei. Minulle olisi helpompi, jos keskusteltaisiin asia kiihtymättä ja syyttelemättä ajan kanssa. Sen verran noita kymmentä vuotta ja suhdettamme arvostan, että sille pitäisi pitää tuossa mielessä asialliset hautajaiset. Jotain kai on kesken exälläkin, kun hän ei uskalla kohdata minua ja vanhaa suhdettamme.
Pidämme kyllä yhteyttä, nähtykin on kavereina. Mutta eron syistä ei voida pölyn laskeuduttua puhua. Mitähän hän pelkää?

Itse kipuilen selvittämättömien syiden takia. Ja yksinäisyydessäni. Mieltä ahdistaa pelko, että elän loppuelämäni erakoituen. Kuolen tänne asuntooni, eikä kukaan kaipaa. Lapsetkin pitävät aika harvoin yhteyttä. Olen salannut heiltä, kuinka paha minulla on oikeasti olla.

Tuskin olen ainoa, jolle on näin käynyt. Olisi mukava lukea, miten muut ovat selvinneet.

Kommentit (17)

Vierailija

Kotoa ei kukaan tule hakemaan. Lähde liikkeelle. Tuossa ikäluokassa kunnollisilla miehillä on joka sormelle ottajia.

Vierailija

Olet vielä mies parhaassa iässä, jäät yksin vain omaa saamattomuuttasi. Ei auta itsesääli! Lähde liikkeelle, varmasti löydät kumppanin, ompa jopa valinnanvaraa. 

Minäkin jäin yksin, luotin puheisiin, mutta sain vain valheita. Onneksi olen positiivinen luonne. Mutta pari vuotta taisi pettymys kalvaa, mutta jaikki on nyt hyvin, vaikka olenkin yksin. En taitaisi enää ketään huoliakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä on oma valinta, ettei mene humppaamaan ja ota kiinni, mutta niin, ettei häirinnästä syytetä. Mikään ei pure ikäiseesi naiseen paremmin, kuin että selität olevasi vähän saamaton nynny. Ne haluaa heti järjestää elämäsi - ja raha-asiasi.

Jos menet  karaokeen, kehaise laulajaa ja sano, että lauloi lempikappaleesi ja kuulisit sen mielelläsi uudestaan - jossain muualla ja rauhassa. Sellainen on menoa.

Vierailija

Minusta on väärin, että jos herkkäuskoisia vanhuksia varoittaa keksityistä tarinoista, niin viesti poistetaan. Vanhuksia hyväksikäytetään monella tapaa nykyaikana. Se ei ole oikein ja pysyn kannassani vaikka kuinka poistatte viestini.

Vierailija

Tulee mieleen laulun sanat: "Yksi jos jättää niin toinen jo ottaaa, mene sinä minne miellyttää". Usko pois, sinun ikäisellä miehellä riittäisi ottajia mutta olisi ehkä parasta ensin toipua edellisen suhteen loppumisesta. Olisi myös helpompaa jos sinulla olisi jokin mieluisa harrastus, saisi ajatukset välillä muualle ja pää levätä kaikesta suhde-vatvomisesta. Tsemppiä. Luota siihen että elämä kantaa.

Vaikka itse elän pitkäaikaisessa avioliitossa, emme mieheni kanssa pysty keskustelemaan juuri muusta kuin säästä, ettei tulisi erimielisyyttä ja riitaa. Luulisin ettei tämä ole ihan tavatonta kulttuurissamme. Suomalaisethan ovat tunnetusti huonoja keskustelemaan varsinkin tunneasioista.  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on väärin, että jos herkkäuskoisia vanhuksia varoittaa keksityistä tarinoista, niin viesti poistetaan. Vanhuksia hyväksikäytetään monella tapaa nykyaikana. Se ei ole oikein ja pysyn kannassani vaikka kuinka poistatte viestini.

Katso numerot, mitään ei ole poistettu! 1-6 on kaikki!

Itse arvostus tärkeää

Hei nuorekas 61v!!

Ensin sun täytyy oppii, tunteen ja kunnioittaan itsees.

Ja oppia virheistäs, jos tunnistat ne.

Kenenkään takia ei pidä pakottaa itseensä,

mihinkään muottiin.

Se ei kanna pitkälle, kuaan ei jaksa näytellä

loputtomasti, tai olla toisen mieliks.

Tiettyjä asioita voi opetella, jotta

yhteiselo sujuu. Jos tekeminen on aitoa,

sujuu se luonnostaan.

Toivon sinun löytävän kuuntelevan ja puhuvan

kumppanin.

Kannataa kertoa rehellisesti itsestään

ja toiveistaan.

Vierailija

Minä ny kuitenki ihmettelen sitä, jos herra Ylijäämä on nuorekas 61v, eikö hän tiedä sitä, ettei tartte kuin tanssisalin ovesta sisään kävellä, jo alkaa kilpavienti. Pidä varasi, valitse sinä; ellet ole topakka, nainen sinut valitsee ja metsään menee.

Vierailija

Laitappa ensin exän kanssa liitto pakettiin ,sitte voit alkaa etsimään uutta. Kieriskelet nyt vain itsesäälissä kun olet jätetty, kyllä exkumppanisi on velvollinen kertomaan sinulle eron syyn,ja sen jälkeen voit luottavaisin mielin alkaa rakentamaan uutta suhdetta.Maailmassa on paljon yksinäisiä ihmisiä, ihmissuhteet vaatii niin paljon ja kaikki ei kyllä jaksa.Nuorena se oli niin helppoa ,nyt vanhempana ei. Ja muista sekin että mieskin voi sanoa ei.

Vierailija

Kokemuksesta kerron. Olin myös yksin ja valitin ettei ole ketään, kunnes sain idean, liityin nettihakuun. En viitsi laittaa nimeä, on kuitenkin ihan kotimainen ja hyvämaineinen.  Olen leskinainen ja vanhempi kuin tämän aloittaja, mutta seuraa löytää, jos vain itse huolii.  Eikä jokaista tarvitse ottaa, kirjoitella voi ensin alkuun ja katsoa, löytyykö vastapuolesta jotakin kiinnostavaa. Eli haku vain päälle, ei tarvitse olla yksinäinen !

Vierailija

Jassoo! Kun olen kaksi kertaa joutunut nettirakkauden vedättämäksi, saa valheet riittää. 

Jos sinä mies haet seuraa, ole rehellinen, kerro miten asiasi on, ole mitä olet, rehellisesti.

Vanhoilla saavutuksilla ei tule leuhkia! Oli ne saavutukset mitä tahansa, sitten myöhemmin on niiden vuoro.

Ja entiset  suhteet saa unohtaa, niitä ei kukaan uusi halua sanantarkasti kuulla, että kuka tuli jätetyksi ja minkä takia. Ihmisten täytyy itse saada muodostaa mielipiteensä mahdollisesta kumppanista. Tsemppiä hakuun!

Vierailija

Käyn itse eläkeläisten tansseissa. Siellä on paljon yksinäisiä miehiä ja naisia: leskiä, eronneita, sinkkuja. Moni sellainenkin, joka ei ennen ole tansseissa juuri käynyt, on tullut mukaan. Monta pariakin siellä on syntynyt. Itsekin löysin sieltä kumppanin.

Kannattaa vain opetella ainakin valssin, tangon, humpan ja foksin perusaskeleet, ellei ennestään osaa, jotta ei tikitä kaikkia samalla tavalla. Tanssikursseja järjestetään nykyään kaikkialla.

On ollut mukava huomata, että moni on oikeasti tykästynyt tansseihin, vaikka tanssitaito ei vielä kovin kummoinen olekaan. Siinähän se paranee. Ei naiset kovin vaativaisia kuitenkaan ole.

Rohkeasti vain mukaan! Kotona kyhjöttämällä ei tilanne korjaannu.

Vierailija

Ei mikään suhde kestä jos ollaan epärehellisiä! Ja valheellisesti yritetään mielyttää, kyllä sen toinen osapuoli vaistoaa ja siitä ei hyvä seuraa. Tuo puhumattomuuden merkki, kun kysytään ei anneta vastausta, tai kerrotaan jotakin satua. Rehellisyys ja avoimuus on hyvän parisuhteen perusta.

kokemusta on

Miehissä tuppaa olemaan sellainen vika, että eivät pysty elämään ilman naista. Niinkuin nyt ei olisi mitään elämää yksin. Aina pitää olla vierellä nainen, joka pitää huolta, hyysää ja palvelee miestä koko ajan.  Eron jälkeen nainen jatkaa elämäänsä, harrastaa ja on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Mies ihmettelee, miksi ero tuli ja alkaa heti etsiä uutta kumppania. Kun vaan olisi joku, ihan kuka vaan. Mielestäni uutta suhdetta ei kannata alkaa rakentaa jos ei ole tyytyväinen omaan elämämäänsä ja jos ei pysty elämään sitä yksin. Sitten vasta voi alkaa katsella ympärilleen. Monet miehet ovat todellisia riippakiviä. Ripustautuvat itsenäiseen naiseen niin jotta ahdistaa. Vanhemmiten, yli 60 vuotiaana, ainakin minä kaipaan omaa tilaa, omia menojani enkä kaipaa nyssöä miestä koko ajan kyhnäämään kyljessä.

Vierailija

Yli kuusikymppiset miehet ovat vielä tuota vanhakantaista äidin passaamaa ikäluokkaa, jotka eivät tiedä mitään naisen ja miehen tasa-arvosta. Hankkivat naisen vain ja ainoastaan piiaksi.

Älkää naiset ihanaiset alistuko, tuntekaa omakin  arvonne. Jos oikea löytyy, niin onhan se elämä kaksin aina kauniimpaa.

Vierailija

Toisaalta yli 6kymppiset naiset ovat kotoa saaneet kasvatuksen ja opin miehen passaamiseen ja huushollin hoitoon.
Tasa-arvoa vaativat nuoremmat naiset.
Jos ketjun aloittaja kaipailee oman ikäistä seuraa, arki voisi sujua hyvinkin.
Aloittajan kirjoituksesta kuultaa rivien välistä, että entinen suhde on yhä katkerana möykkynä mielessä, ei ole täysin vapain mielin uutta suhdetta aloittamaan.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat