Apua elämään ja eroon

Kommentit (8)

Olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu, rikki, tyhjä. Yhdessä mieheni kanssa yli 25v ja aviossa 13v(tulisi 4.4.21!!). Rakastan häntä ikuisesti, olemme soulmates, infinity love,, hän löysi 25v nuoremman ja muutti pois sen luo. Yli puoli vuotta olen itkenyt itseni uneen ja aamun ensi aatos on mieheni, ja kyyneleet alkavat,, tuntuu kuin olisi lekalla lyöty rintaan, kun sain sen tietää, en osannut edes pelätä tälläista tapahtuvan, tyhjyys ja hirveä pelko tuli, on niin paljon jota toivoisin saavani puhua jonkun toisen kanssa, en yksinkertaisesti enää kestä. Olemme olleet niin onnellisia, rakkautemme näkyi kasvoista, oli ihana elämä, ja ykskaks,, toinen tuli ja vei mun rakkaan.. Hypin asiasta toiseen, pääni on niin sekaisin, etten osaa edes kirjoittaa kunnolla. Tunnen itseni niin tyhmäksi, kun En MITÄÄN huomannut, oon nöyryytetty, nolattu, loukattu ja.. Kuin varjo entisestä ja mikään ei kiinnosta, masennus on valtava. RAKASTAN MIESTÄNI HULLUNA, TEKI MITÄ TEKI, annan kaiken Anteeksi, en voi elää ilman häntä, olimme 24/7 yhdessä, parhaat ystävät, paras kaikessa, rakkautemme oli mieletön, me olimme onnellisia, ja nyt oon niin syvällä jossain, kaipaisin neuvoja jotain.. Auttakaa,,

Vierailija

Ota kopio tästä kirjoituksestasi ja anna miehellesi, niin hän ainakin tietää nykyiset tunteesi. Ehkä hän ymmärtää avunpyyntösi tällaislla palstalla.  Et varmaankaan häntä takaisin saa, mutta ymmärrystä omille tunteillesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ilmeisesti seksin takia sotkeutui nuoremman pauloihin. Minusta hän ei ole rakastanut sinua niin paljon kuin luulet kun kerran jätti sinut. Yritä tukeutua hyviin ystäviin jos sinulla sellaisia on. Muista ett nykyinen olotilasi ei ole ikuinen, se muuttuu pikku hiljaa ja pettymys ja suru hälvenee ajan mukaan. Voi olla että hän pyrkii takaisin luoksesi kun uusi suhde on jäähtynyt . Mutta pystyisitkö koskaan antamaan anteeksi hänen hairahdustaan?

Vierailija

Olisikohan tämä onnelisuuden tunne ollut yksipuolista, koska  tuskinpa  kukaan toinen voi viedä miestä onnellisesta liitosta. Suosittelisin  ettet takerru menneeseen vaan yrittäisit päästä eteenpäin elämässä omana itsenäsi ilman miestäsi.  Parempi yksin kuin petollisessa liitossa, meitä eronneita naisia on paljon eikä se tee meistä yhtään huonompia kuin aviossa olevat.  Pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!

Vierailija

Samoilla linjoilla kuin pari edellistä kirjoittajaa. Vaikka et sitä ole huomannut, niin pakkohan sen on olla niin, että sinulle kyse oli suuresta rakkaudesta ja onnesta, mutta hänelle ei - ainakaan yhtä suuresta.

Suosittelen tutustumista Fisherin eroseminaareihin. Niitä järjestetään ympäri Suomea ja kurssi antaa sinulle eväät jatkaa elämääsi ja päästä surun, epätoivon ja katkeruuden yli.
Itse en ole eronnut, joten IHAN omakohtaista kokemusta kurssista minulla ei ole. Olen leski ja ollut uudessa parisuhteessa muutaman vuoden. Nykyinen rakkaani on jätetty toisen takia ja hän oli lähellä päättää päivänsä, kun jäi yksin. Hän kävi Fisherin kurssin ja on sitä mieltä, ettei olisi selvinnyt hengissä ilman sitä. Puhumattakaan siitä, että olisi uskaltanut edes ajatella uutta parisuhdetta. Hänen kauttaan olen ymmärtänyt miten julmasta asiasta on kyse, kun tulee jätetyksi. Vaikka leskeksi jääminen oli hirveä asia, niin yksin jääminen (vastentahtoisen) avioeron takia, on kyllä yhtä hirveää - ehkä jopa hirveämpää. Meillä leskillä on sentään hyvät muistot ja koettu molemminpuolinen rakkaus tukenamme.

Vierailija

Joo, no ihmisten välisissä suhteissa on arvaamattomia ilmiöitä ja on myös ihan tavallisia "toisiinsa väsyneiden" ongelmista muodostuvia historioita. Nuorina itsenäistyneillä ollenee kyseessä usein "avioliitto koulutuksesta" ja eihän tarvitse nuori ja kokematon olla samalla tavalla oppimaan. Epäilen vaan, että ihmisten on omalla tavallaan helppoa luoda mielyttävä suhde jota haluaa kehittää mutta kun kehityksen huoppu ja sen tuomat "rasitteet" ja arkisuus tulee kuvioihin niin rakkaudeen ei vaan riitä yhteistä tarvetta ja siten toinen tai molemmat voivat huonosti. Rikkoontuneissa perheissä vaikuttaa, ikävä kyllä erosta syntyneet taakat jäävät traumojen osalta yhteisten lapsien elämään seurauksineen. Onneksi se negatiivisyys on hoidettavissa vaikka harvemmin käytettynä, varttuneet lapset itsenäistyvät taakkoineen ja tekevät parhaansa oppiakseen vanhempiensa epäonnistumisista... joskus jopa oman eronsa viisaantuneena paremmin järjestäneinä...

Vierailija

Käyttäjä10260 kirjoitti:
 hän löysi 25v nuoremman ja muutti pois sen luo.

toinen tuli ja vei mun rakkaan.. En MITÄÄN huomannut, masennus on valtava. Auttakaa,

 

Hyviä neuvoja olet jo täälläkin saanut. Se vain tuli tekstiä lukiessani mieleen, että ketään tuskin viedään väkisin, kahta tuossakin on tarvittu. Masennukseen on apua saatavilla vaikka aloittamalla julkisen terveydenhuollon palveluista. Kun jo puoli vuotta on kulunut, tuskin paluuta entiseen on ainakaan lähiaikoina odotettavissa.

Tulee jotenkin mieleen se vanha elokuva "Tule Gabriel takaisin" tai mitenkä se nimi meni. Sitä pidettiin hupielokuvana, mutta samaa tapahtuu nykymaailmassakin. Elokuvassa tosin huijattiin rahaa, mutta takaisin kaipaus oli samaa kuin aloittajalla.

Vierailija

Ilmeisesti tuo Fisherin seminaari voisi siis olla avuksi tai jokin muu eroseminaari. Netissä löytyy varmaan vertaistukikertomuksia ja kokemuksia joista voi olla apua siinä mielessä että huomaat ettet ole yksin sellaista kokenut.
Kerrot tuntevasi tarvitsevasi kuuntelijaa. Uskoisin että Sinun kannattaisi pyrkiä saamaan keskustelu- eli siis puhumisella purkautumisen mahdollisuus luterilaisen kirkon perhetyöntekijän kanssa (en ole asiantuntija mutta voisin kuvitella että mieluummin samaa sukupuolta olevan ja riittävän kokeneen kanssa); rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä vaikket olisi edes kirkon jäsen. - Jos ei ensimmäinen seminaari ole avuksi tai jos ensimmäinen purkautumisen kuuntelija ei tunnu sekään hyvältä, niin kannattaa yrittää seuraavaa ehkä hieman toisenlaista seminaaria ja/tai toista kuuntelijaa.
Kun olet täysin antautunut suhteeseesi, niin pohjan putoaminen tuntuu tietenkin kaamealta. Valitettavasti tuo rakkaus osoittautui vain yksipuoliseksi, ja näin ulkopuolisena tilanne vaikuttaa aika pahalta vaikka olisitkin valmis antamaan kaiken anteeksi. Joskus liitto voi jatkua jos kumppani palaa mutta jotta jotakin luottamusta voisi rakentua niin minulle ainakin kumppanin pitäisi katua todella syvästi. Sanoisin että kannattaisi realistisesti todeta tilanne ja pyrkiä ainakin aluksi saamaan oma sisäinen maailma rauhoittumaan ja selkeytymään vertaistukeen perehtymisen ja noiden mahdollisten eroseminaarien ja/tai perheterapeuttisten puhumisella purkautumismahdollisuuksien käyttämisen avulla.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat