Sivut

Kommentit (76)

Väsynyt omainen

Vierailija kirjoitti:
Eipä muuta kuin jonotuslistalle. Jos asiakas ei itse pysty maksamaan kunta avustaa.

Tuttavani pääsi aika pian hoivakotiin sairastuessaan muistisairauteen. Miehensä ei enää jaksanut häntä valvoa. Toki kävi usein vaimoaan katsomassa ja  syöttämässä. 

Muistisairaiden ei tarvitse yksi asua kotona.


Ainakin meidän kunnassa vanhuksen pärjääminen kotona pisteytetään ja ellei näitä pisteitä ole tarpeeksi, ei hoivakotiin pääse, olipa vaikka mikä sairaus.

Siinä vaiheessa kun itse on siinä tilanteessa, että asiaan joutuu perehtymään, huomaa, ettei se niin helppoa olekaan .....

mummi ja lapsenlapset

Jos??? tämä tarina ja henkilö ovat todellisia ja kirjoittaja ei trollaa,eli tehty juttu keskustelun aikaansaamiseksi ja lehden menekin lisäämiseksi,(kuten aijemminkin lehti on toiminut)Niin

vanhempanne vaikuttavat sairailta ja tarvitsevat lääkärin apua,viekää heidät tutkimuksiin pikaisesti(muistisairaus,altshaimer,vakava masennus,kipu&särkytilat,diabetes jms)koska muutos on alkanut,muistelkaa yhdessä sisarustenne kanssa,kirjatkaa ylös selkeät käänteet vanhempienne käytöksessä(lääkärin avuksi)

kissa on syytä nostaa pikaisesti pöydälle ja vanhempienne saatava oireidenmukaista hoitoa!

lienee syytä muistaa että aina on myös itse katsottava peiliin,ja pohdittava omaa ja perheensä osuutta vanhempien yllätävälle ja "vihamieliselle"käytökselle(sitä lienee sysissä ja sepissä?)

auta niin tulet autetuksi:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No, minulla on kokemus siitä kuinka sairas vanhus komentaa pois, ei halua nähdä. matkaa on monta sataa kilometriä niin on hieman hankalaa jos sen ainoan kerran sitten ei edes halua nähdä. Ymmärrän että sairas on sairas, ja istuin kuitenkin vähän aikaa. Eihän sairas ymmärrä enää että toinen tulee kaukaa, eikä ymmärrä sitäkään että miksei käy joka päivä tms. Minusta ihan näytti siltä kuin olisi ollut vihainen sen takia että käyn harvoin.

Toivon etten itse ole kovin kiukkuinen vanhana, mutta tuskin sitä voin estää jos jokin sairaus tulee johon kuuluu kiukkuisuus. yritän elää elämää nyt ja olla mukana mahd.paljon kaikenlaisessa toiminnassa, ettei sitten tule tunnetta etten ole elänyt.

ja pelkän rahan ja työn perässä juokseminen on kyllä jo yksi sairaus.

Vierailija

Aloittajalle: käänny, elä oma elämäsi. Meille on annettu vain yksi elämä, elä se itsellesi ja vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka arvostavat sinua. Et voi muuttaa vanhempiasi, voit muuttaa vain itseäsi omaa suhtautumistasi. Tällähetkellä tuntuu että vain sinä kärsit. Terapia voi auttaa näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Ja vielä: ilmeisesti vanhempasi elää nyt sitä elämää mitä he itse haluavat elää. Elä sinä omaasi. Minä tein niin.

Vierailija

samettiruusu kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset unohtako kiukkuavia vanhempianne.

Käykää siellä uskollisesti´tapaamassa heitä. Heillä on paha olla ja vaativat huomiotanne.

Kannattaa selvittää tämä muistisairausasia. Vanhukset tulevat silloin ns. vaikeiksi.

Ps.kokemusta on.

Minusta on nämä vanhenevat vaikeat läheiset, muistisairaat ovat kuin murrosikäiset. Heille pitää panna tietyt rajat, mutta myös rakastaa.

Näin juuri. Kunnioittakaa vanhempianne ja muistakaa, millaisia he olivat lapsuudessa.

Vanhuus ei tule yksin ja sen mukana tulee kaikenlaisia ikäviä ongelmia, jotka pitää vain pystyä käsittelemään.

Minullakin on kokemusta asiasta ja oma suhtautuminen ja hermot asiaan olivat koetuksella alkuun kovastikkin.

Pitää vain oppia ymmärtämään ja elämään asian kanssa. Omat voimavarat kannattaa käyttää positiivisten asioiden ilmaisemiseen.

Helens

Huh huh eipä jaksa enää kuunnella haukkumista. Milloin naapuria, sukulaisia , tv ihmisiä, hoitajia ym.
Ei suihkuun, ei ulos , ei muutoksia tai parannuksia omaksi hyväksi. Kun on aina tehty näin niin tehdään edelleen. Ainoa sukulainen joka käy on tytär joka ymmärtää muttei jaksa. Kaikki pitää olla kuin kuninkaallisilla! Okei mutta kun itse ei pysty niin teetättää kaikki asiat toisella, ja suuttuu jos ei het tehdä. Määrää komentaa uhkaa poliiseilla ym. Kun joku kyselee miten pärjää sanoo hyvin . Mutta ei kukaan vie ulos, suihkuun ym. Ei kukaan auta.
Ei halua vieraita eikä kaipaa seuraa. Mutta valittaa kun ei kukaan käy. Kuka nyt tänne tulisi. Monikin mutta ei voi pieniä lapsia viedä sinne kuuntelemaan valitusta ja haukkumista.
Auttaisin jos voisin mutten voi kun en osaa mitään.

Väsynyt tytär

Meillä samantyyppinen tilanne kuin aloittajalla, mutta negatiivinen on vain toinen, äitini. Hänellä moninaiset fyysiset ongelmat, tällä hetkellä leikkausten jälkeen pyörätuolissa. Lisäksi vaikeaa määrittelemätöntä ahdistusta. Negativismiin on siis syytäkin, mutta toisaalta hän on ollut samanlainen ihmisten moittija niin kauan kuin muistan. En tiedä yhtään sukumme jäsentä, jota hän ei olisi jossain vaiheessa haukkunut. Samalla paikkakunnalla asuva siskoni hoitaa paljon vanhempieni asioita. Minulle hän haukkuu siskoani: mitä tulee tänne kiukuttelemaan. Soittaminenkin hänelle on iso voimainponnistus. Aina menee huonosti tai vielä huonommin. Hänen luonaan käyneet kodinhoitajat haukkuu, esim. ottavat aina vääräntyyppisiä laseja kaapista. Sanoo olevansa masentunut, mutta jaksaa huolehtia todella pikku asioista.  Oma toive tässä kohtaa on, että kuolisin ennen pois jos muutun itse tuollaiseksi.

Kujo

Olipa helpottavaa lukea, että muillakin on samoja ongelmia vanhempiensa kanssa. Lisätään vielä tuohon listaan äidin alkoholismi, niin minun paketti on valmis. Ajoin viimeksi 400km suuntaansa vain kääntyäkseni ovella ympäri, kun oli taas "hiukan" otettu ehtoollisviiniä (brandyä). Koita siinä sitten auttaa, kun et saa osaksesi muuta kuin haukkumista ja huutamista. Olkoon perkele. On tuolla juomisellaan pilannut elämääni jo ihan riittävästi, että pärjäilköön niin kuin parhaaksi näkee.

nainsaögjtoejpötjNAÖsda-mfga

Samaa itsekin olen miettinyt, että muistisairaus voi jo 10 v aiemmin näyttäytyä negatiivisena käytöksenä. Ei sitä tarvitse kestää, joten hieman vähemmän aikaa kannattaa kerralla käydä kylässä, mutta en hylkäisi sentään. Itse pysyisin asialisena, ajattelisin että sairaus ja siten ymmärtäisin eri tavalla. Kävisin kylässä lyhyemmän aikaa, juttelisin eri tavalla. Itse olen samaa miettinyt erään vanhuksen kohdalla jo vuosia. En silti hylkää, mutta en anna mieltäni ja uniani enää menettää enkä kasvattaa stressikynnystäni. Hyväksyn, etten voi auttaa ja ei mun kuulu itsestäsi kaikkia energioita sen takia menettää mutta en myöskään jätä heitä yksin. Vähemmän olen ajallisesti kerralla kylässä, juttelen eri tavalla ja suhtaudun eri tavalla, ajattelen että jokin sairaus saatttaa olla. Sillä tavalla olen pärjännyt.

Vierailija

Aivan hyvin voisi aloittaa, ellei se jo ole liian myöhäistä, että ottaa selvää mitä vanhuuden viisaus elämän todellisuuksista voisi antaa nuorimille sukupolville.

Vierailija

Kyllä vanhuksen (?), missä vanhukseksi joutumisen raja kulkee,
On harmi, että vanhuksia ymmärtämättömillä omaisilla, varsinkin omilla lapsilla ei riitä yhtään kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä omille vanhuksilleen.

Kyllä asia on niin, että (onko kyse vain dementoituneista ja sairastavista) vanhuksenn elämä on suppeaa ympäristöönsä nähden.
Varsinkin kävelyvaikeudet ja pyörätuolissa istumiset vievät kärsivällisyyden.

Olisi parasta viedä vaivaiset mukaan normaaliin elämään. Kulkea kaupoissa ja näyttelyissä ja vierailla tuttujen luona, vaikka se ehkä joskus on vaikeaa.

Mutta tuollainen haukkuminen ja jätekasaan sijoittaminen ei ole oikein kenellekään ihmiselle.
Siis olkoon yksin kun ei minun tahtooni ja minun elämäni keskipisteekis suostu.

Vaatii suuria ponnistuksia saada vaivainen mukaan asioihin, silloinhan toimitaan tämän henkilön mikaan. Uudet asiat saattavat tuntua vaikeilta mieltää.

Vaivaisesta puhun koska monet niin kerulla tavalla kirjoittavat omista läheisistään.

Et mitenkään neljän seinän sisällä istuva voi olla suuresti mielissään kun lapset kertovat moderneista harrastuksistaan ja niistä ihmeen laitteista, joilla saa yhteyden jokiseen facebookin jäseneen, mutta ei mitenkään vaivaiseen omaiseen.

Minä kunnioitan yhä vanhoja vaikka olisivat vaivaisia. Mutta huonokuuloisuuteen kyllä löytyy apua, se on minulle vaikea asia, kun puolet kertomisista menee hukkaan.

Vierailija

Tunnistan vanhemmissasi saman kuin appivanhemmissani. He elivat ja asuivat pienessä korpikylässä, jossa oli heillä hyvin. Sain tottakai osuuteni siitä arvostelusta ja negativiisuudesta. Minulle se oli vierasta, sillä elän elämääni niin että jos jokin asia on huonosti sille pitää tehdä jotakin. Arvomaailmamme olivat niin erilaiset. 

Lopultä päätin, etten miniänä ole millään lailla heistä vastuussa. Otin etäisyyttä ja pysyttelin heidän luonaan käydessämme hyvin passiivisessa roolissa raahustaen auttamaan anoppia kaikessa mahdollisessa sekä myötätuntoisesti nyökyttelemään joka valitukseen. Sillä pärjäsi appivanhempien kuolemaan saakka. Huh!

Isäni kuoltua äitini muuttui surun myötä hankalaksi. Leskenä tunnistin, tottakai, äitini tilanteen, mutta totesin hänenkin kohdallaan, että olkoot hankala. Minulla oli onneksi veljet mukana juonessa ja jaioimme vierailut ja yhteydenpidot keskenämme. Äitiä annosteltiin puhelut noin pari minuuttia ja vierailut noin kymmenen minuuttia. Jos tarvitsi apua se hoidettiin, mutta annoimme rähista rauhassa oloissaan. Hänen päänsä toimii, niin hän myös joutui miettimään mihin suuntaan elämässään tahtoo mennä. Ja lopulta vuoden kuluttua teki suurempia päätöksiä, joilla oli hyviä seurauksia hänen yleiseen vointiinsa, Nyt voimme pitää jo luontevammin yhteyttä ja vaihdella hyvässä hengessä kuulemisia.

Ikä ei  anna ihmiselle oikeutta käyttäytyä huonosti. Sairaudet ja kivut lisäävät pahaa oloa, jolloin myöntely on paras keino selvitä tilanteista kuin myös koettaa saada apua ja tukea muualta.

Sinun vanhempasi ovat valinneet tapansa viettää vanhuuttaan ja sinuna en siihen puuttuisi, Voit valita vain oman tiesi. Jos lapsesi eivät jaksa käydä siellä voit ihan nätisti sanoa vanhemmillesi, miten lapset haluaisivat nauttia heidän seurastaan mutta kokevat ahdistavaksi ne tai nämä jutut että onko mahdollista jutella joskus lastenkin asioista. Tai mitä sitten keksitkin, mutta raivaa tilasi heidän elämässään. Ole riittävän rehellinen ja ota etäisyyttä.  Vanhempasi pärjäävät vieä hyvin keskenäänkin. Syyllistymme aivan liian helposti siihen, että pitäisi auttaa ja kestää. Yksikään asiantuntija ei suosittele vanhuksien pariin ihmisiä, olipa kuinka lapsia tahansa,  väsymään. Aikaa myöten kestäminen ja väsyminen vie kaikki umpikuaan. Usein paikkakunnan vanhuspalveluista saa myös hyviä neuvoja.

Vierailija

Totta on, että omaisen hoitamiseen väsyy ja haluaisi apua. Mistä apua voisi saada, laittamalla kiukutteleva vanhus palvelutaloon, siellä hoitaja voi laittaa oven kiinni ja vanhus pysyy omissa oloissaan. OLnko se sitten oikein?

Äitini oli mitä ihanin ihminen viimeiseen saakka, en olisi antanut häntä pois. Hän ei kuulu tähän kirjoitukseen, halusin vain mainita.

Ei vanhuus ihmisestä kiukkuista ja oikukasta tee. Kyllä ne on nuoremmille käsittämättömät kivut ja vaivat ja kun kulkeminenkaan ei onnistu tai käsissä ei tavarat pysy. Kuka haluaisi antaa periksi vanhana.

On niitä sairauksiakin, jotka psyykkisesti uuvuttaa.

Huonotuulisen aikuisen lapsen oikuttelu on samaan luokkaan laskettava kuin se arvostelu, mitä muut vanhasta sairaasta kirjoittavat.

Omaishoitaja on todella kovilla kun joutuu keskeytyksettä olemaan vanhuksensa kanssa.

Minä suosittelen hyvää elämää ja joustavuutta lapsille ja vanhemmille ja miniöille.
Ottakaa ne kiukuttelevat vanhuksenne mukaan kaikkeen toimintaan. Kyllä se virkistää teitä jokaista.

Uhrautumisesta puhuttiin ennen. Kuka sitten on hoitamassa kun itse joutuu samaan asiaan. Hoitohenkilöistä on nyt jo huutava pula.

Vierailija

Sairas ja kotona pärjäämätön vanhus pitää saada lääkäriin. Onko Ap:n vanhempia tutkittu ja koska he ovat käyneet viimeksi lääkärissä? Vanhemmille olisi hyvä tehdä muistitesti. Muistisairas osaa kuitenkin myös teeskennellä ja huijata.

Vanhuksen kotona pärjäämättömyys ei aina tule lyhyellä lääkärikäynnillä selville. Muistitestistä voi tulla kohtuullisen hyvä tulos, vaikka kotona pärjääminen on heikkoa ja asioiden unohtelu on jatkuvaa.

Paras ja luotettavin tieto tulee yleensä vanhuksen lapsilta ja läheisiltä. Kotona asuminen alkaa olla vaarallista. Vanhuksen sähköhella unohtuu toistuvasti päälle. Kotiavaimet ja lompakko ovat usein hukassa. Ruoat homehtuvat jääkaappiin. Kotona sattuu usein epämääräisiä kotitapaturmia, kaatumisia ja putoamisia. Vanhus soittelee toistuvasti ja kyselee samoja asioita. Nimet menevät sekaisin tai vanhus ei muista läheistensä nimiä.

Muistisairaan vanhuksen oikea paikka ei ole yksin tai kaksin kotona vaan paikassa, jossa on 24/7 apua tarjolla. Omaishoitajat uupuvat, koska omaishoito eli 24/7 hoitotyö kotona on raskasta ja sitovaa. Jopa lakisääteiset vapaapäivät jäävät monelta omaishoitajalta pitämättä.

Vierailija

Tuo ongelmana on aika vaikea moraalisesti. Sotien jälkeinen sukupolvi on kovia jo lapsina kokeiden sukupolvi jälleen rakentijien jne vammoineen ja sairauksineen. Jos ei ymmärrystä riitä suhtautumisiin niin sellaiset lapset jotka eivät tykkää vanhuksista voi jättää naapuriin siksi aikaan kun itse käy vanhuksille viemässä positiivisyyttään.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat