Kommentit (11)

Voi voi - olen kyllä tietoinen siitä, että nimimuistini on heikentynyt. Mutta miksi muistutitte minua siitä!
(Se sentään lohduttaa, että omat harrastukseni tietokoneen käyttö ja ristikoiden ratkonta ovat muistille hyväksi.)

Kalaöljystä ja D-vitamiinista on apua. Mitä ei muista, sitä ei muista, mutta jos koko ajan hermoilee muistamattomuuttaan, se loppukaan ei tule mieleen. Muistamista helpottaa vanha hyve: "Venttaas kun mä vähän mietin." Ihan kaikkea ei tarvitse muistaakaan, muistaakseni. stuntman

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin ja mihinkä niitä nimiä ihan oikeasti tarvitseekaan!???
Jos ei niitä muista ja pärjää elämässä siitä huolimatta niin mitä turhaa vouhotetaan.

Sitten kun en omaa nimeäni muista niin toivottavasti omaiset huolehtii minut turvaan.

Aikoinaan naureskelin kun Mies kertoi kuinka äitinsä, Anoppi siis,
luetteli koko lapsikatraan nimet ,
-stressaantunut kun oli-
"no nyt kyllä Liisa-Raija- Maija- Kaija -Pekka- Matti lopetat tuon ravaamisen!"-tyyliin...

Aattelin etten minä kyllä niin haperopääksi tule....
juuh, kun stressaannun, suusta tulee ties mitä nimiä jotka ei taatusti ole oikeita....

Nyt tuli huippu, kun olin lähes kimmastunut jatkuvista minuun kohdistuvista myyntisoitoista,
ja ihan ajatuksissani vastasinkin puhelimeen sanoen tyttönimeni... ;D

Tyttäreni sanoi puhelimessa, ääni täristen, hetken hiljaisuuden jälkeen:
-Herrajumala, ooksää mennny uusii naimisii etkä meille oo kertonu mittää?
Asuvat kaukana ja käyvät harvoin...;)

"Leskimummo"

Minä huolestuin yksin selviytyneen iäkkään äitini muistiongelmista. Sosiaaliviranomaisilta voisi pyytää hänelle tarvekartoitusta. Sosiaalityöntekijä halusi puhelimessa taustatiedot: onko kotona syttynyt tulipalo, onko vanhus löydetty kotinsa läheltä eksyksissä jne....

Kun dramaattisia sattumuksia ei ollut hän totesi aivan asiallisesti: tarvekartoitukseen on oikeus yli 75 vuotiaalla, mutta eihän teillä tunnu olevan hätää. Äitini on 89 v. Lastenlasten nimet ovat kadoksissa, mutta kyllä hän minut muistaa ja tuntee puhelimessakin. Ei huolta!

Tästä aiheesta tuli mieleen yksi kasku, tositapahtuma takavuosilta.
Hajamielinen professori (sanotaan häntä vaikka Möttöseksi) oli kollegojensa kanssa luennointi-matkalla
Saksassa. Eräänä päivänä Möttönen meni paikalliseen postikonttoriin noutamaan jotain lähetystä.
Mutta kun kysyttiin proffan nimeä, ei mies millään saanut sitä päähänsä.
Niinpä joutui miesparka niine hyvineen lähtemään ulos postista. - Hetken kuluttua tuli
kumminkin suomalaiskollega vastaan, tervehtien: - Huomenta, Möttönen!
- Ai niin, sehän se olikin, kiitos ystävä! sanoi professori tyytyväisenä ja palasi postikonttoriin
noutamaan pakettiaan.
Niin että tästä lähtien kun unohdan jonkin nimen, voin selittää että fiksut ovat tällaisia hajamielisiä.

Nimimuisti ei ole erillinen muistin osa, osaksi lähimuistia sitä kai kutsutaan. Se on ainakin minulla arvaamaton temppuileva ominaisuus. Muistan pankkien, puhelinten ym. pin-koodit, muutaman puhelinnumeron ja pankkitilin numerot erehtymättä, koska niiden muistamiseen ei useinkaan liity kiirettä. Mutta päivittäin tuskailen kuuden eri aikaan otettavan lääkkeen kanssa; joko otin?

Siirrän purkit ja kalvot aamuisin yhteen paikkaan, josta vien ne otettuani toiseen. Silti mietin päivällä unohdinko palauttaa pakkaukset jonkin puuhan tiimellyksessä. Joskus siirto unohtuukin.

Shakin pelaaminen tietokonetta vastaan on minun lääkkeeni muistin treenaamiseen.

Minä en ole koskaan muistanut nimiä kovin hyvin. Luettelen aina kaikki lapset ja lastenlapset että osuisi oikea. Tätini on samanlainen. Joskus se harmittaa, mutta kun sille ei voi mitään, ei auta kuin alistua. Kaikki pitää kirjottaa ylös, jos meinaa jotain muistaa. Kun muistais vielä kattoo niitä muistiinpanojaan :) :)

kirsikankukka55

Minä en ole koskaan muistanut nimiä kovin hyvin. Luettelen aina kaikki lapset ja lastenlapset että osuisi oikea. Tätini on samanlainen. Joskus se harmittaa, mutta kun sille ei voi mitään, ei auta kuin alistua. Kaikki pitää kirjottaa ylös, jos meinaa jotain muistaa. Kun muistais vielä kattoo niitä muistiinpanojaan :) :)

Niin se vaan on, aivot ei toimi täysillä jos on ylipainoinen.


kirsikankukka55

Minä en ole koskaan muistanut nimiä kovin hyvin. Luettelen aina kaikki lapset ja lastenlapset että osuisi oikea. Tätini on samanlainen. Joskus se harmittaa, mutta kun sille ei voi mitään, ei auta kuin alistua. Kaikki pitää kirjottaa ylös, jos meinaa jotain muistaa. Kun muistais vielä kattoo niitä muistiinpanojaan :) :)

Niin se vaan on, aivot ei toimi täysillä jos on ylipainoinen.

Ei mulla läskit aivoissa ole. Ihanaa, kun olet pannut minut merkille sinä lutunen mörökölli :D

Lainaus:

Nimimuisti ei ole erillinen muistin osa, osaksi lähimuistia sitä kai kutsutaan. Se on ainakin minulla arvaamaton temppuileva ominaisuus. Muistan pankkien, puhelinten ym. pin-koodit, muutaman puhelinnumeron ja pankkitilin numerot erehtymättä, koska niiden muistamiseen ei useinkaan liity kiirettä. Mutta päivittäin tuskailen kuuden eri aikaan otettavan lääkkeen kanssa; joko otin?

Siirrän purkit ja kalvot aamuisin yhteen paikkaan, josta vien ne otettuani toiseen. Silti mietin päivällä unohdinko palauttaa pakkaukset jonkin puuhan tiimellyksessä. Joskus siirto unohtuukin.

Shakin pelaaminen tietokonetta vastaan on minun lääkkeeni muistin treenaamiseen.

Muisti voidaan luokitella myös eri alueisiin, kuten näkömuisti, numeromuisti, nimimuisti, asiamuisti. Lähimuisti on sellainen, kun juuri äsken tehty asia unohtuu esim. juuri tuo, otinko lääkkeen, käynnistinkö kahvikeittimen jne... Lähimuistin heikkeneminen enteilee joskun vakavampaakin muistisairautta.

Kuukauden tykätyin

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat