Elokuinen aamuhetki

On kostea elokuun aamu,

aurinko nousee taas.

Rannalle varhain saavun

ja luontoa katsella saan.

Usva on sakea vielä,

se järvelle laskeutuu.

Lämpimän aamun tiellä,

se joukkoon sulautuu.

Järvi niin tyynenä valvoo,

ja rauhassa lepäilee.

Sen peilikuvaa katson,

kun se taivasta kuvailee.

Aamu on lämmin ja lauha,

kasteinen nurmikko vain.

Rannalla suloinen rauha,

tästä sieluuni voimaa hain.

Elokuun aamuna varhain,

hiljaisuus vallitsee.

Kesäaamun hetki parhain,

taas sielua ravitsee.