ELOKUUN ILTANA

Järven pintaan himmeään kuu heittää valoaan

ja kietoo kultaan, purppuraan se elokuisen maan.

Tuo tuuli kypsän viljan tuoksun tullessaan ja

sumu peittää sillan, harsoon valkeaan.

Pihan pihjalassa jo marjat punertuu ja aitan ovi

jossain, hiljaa sulkeutuu.

Ulkona kuu katsoo, tuttuun maisemaan, sen

valo järven pintaan, tuo muistot tullessaan.

Illan valo vaihtuu, hiljaa hämärään ja

järven pinta häipyy, yöhön pimeään.

Ei lumousta elokuisen illan, voi koskaan unohtaa,

muistoissani aina, sijansa se saa.