Lue Maijan herkkä runo kosketuksen kaipuusta

Vapauta kätesi

Kätesi taskussa, molemmat – aina.

Näen, tunnen kätesi lähestyvät.

Rohkea tarve, päätän pyytää.

Koskettaisitko?

Hinkkaat toisella, pyydän toisenkin.

Puseron päältä, käsiesi painovoima.

Ihoni kaulassa

odottaa.

Paljas ihoni ei uskalla paljastaa, vaatia, arvostella.

Kädet väistyvät, kädet poistuvat, kauas.

Ajattelee, tuntee iho

himmeäksi jäänyt, koska viimeksi kiiltänyt.

Nyt – maailman tärkeimmät kädet, sileä lämpö.

Tahtovat pehmeät kädet, viipyvät, haluaisin.

Ehkä joskus ne liukuvat kaulasta kyljelle, lantiosta,

vaikka reiden sivua kantapäiden karheutta kokeilemaan.

Jälkinäytös;

Iho, himmeäksi jäänyt jatkaa matkaa varjoista

painaa nämä kirjaimet.

Toivo, kiusallinen liima,

aina roikkuu kantapäillä.

Maija

Runo on julkaistu ET:n numerossa 7/22.