Menneitä kesiä

Lämmin oli saunani seinä, kukki niityllä kissankello ja apilaheinä.

Oli allani lämmennyt laiturin pinta, vierellä hohtava kallion rinta.

Oli maatuvan ruohon ja kaislojen tuoksu, niin rauhaisa elämänvirran juoksu.

Poissa oli pakkanen, talvi ja hanki, Luojalle kiitos, en ole maallisen

majani vanki.

Aatosten siivin niihin kesiini hiivin, silloin kun räntää sataa ja

kaamosta kohden, aika kun mataa.

Silloin kun syksyllä synkkä on yö, silloin kun kynttilä pöydällä

kyyryssä palaa, ennenkuin pimeys senkin syö.