Murheellinen mies

Väsyttää hymyillä näin keväällä,

maa vielä kituu, ei edes yritä

kukkaset sieltä nousta, yletä.

En haluaisi palata surujen teiltä...

Masentaa kertoa samoja juttuja,

kerrata satua, että on yhä toivoa.

Vanhemmiten moni alkaa turtua,

nähdä turhaksi viisauttaan jaella.

Viluisena vasten pation kaidetta

nojaan ja alan taas tupakoida.

Lintuset laulaa mikä mitäkin osaa,

itse en jaksa kuin huokaista hiljaa.