Rantakoivun alla

Rantakoivun katveessa,

on hyvä istuskella.

Luonnon ääntä kuunnella

ja siitä nautiskella.

Kesätuuli huminoi

ja laineet loiskii rantaan.

Jossain kuikan huuto soi,

se kaukaa tänne kantaa.

Peippo riemuin laulelee,

jo sirityksen kuulen.

Koivusta se katselee,

on siellä pesä – luulen.

Lokit lentää liihottaa

ja kirkuu mennessänsä.

Pesäänsä ne vartioi,

on huoli sydämessä.

Hyttysetkin hyrisee

ja kiusaa ininällään.

Mehiläiset pörräilee,

ei niihin totu millään.

Kukkasetkin hymyilee,

nyt niin ihanasti.

Kesäpäivä ilottelee,

tänään mahtavasti.