Vastanteko

Juhannuksen jälkeen aina,

alkoi vastanteko.

Metsiköstä haettiin,

koivuja suuri keko.

Aitankongilla istuttiin,

koko talkooväki.

Mummokin mukaan halusi,

hän hyvät vastat teki.

Lapsetkin näin oppivat,

vastanteon niksit.

Pannoituksen kiemurat

ja sen monet riskit.

Aitan vinttiin säilöttiin,

tuoreet vastat kaikki.

Sieltä sitten haettiin,

kun sauna-aika koitti.

Vasta hyvin haudottiin,

saunan kiukaan päällä.

Sillä sitten vihdottiin,

kuin ammoin kesäsäällä.

Saunavasta mukana,

oli joka kerta.

Tuoksu oli ihana,

ei sille löydy vertaa.

Eipä vastaa heitetty,

saunomisen jälkeen.

Se uuniluudan viran sai -

hyötykäyttö jälleen.

Nytkin vielä saunavasta,

on kesäajan juttu:

Perintöä lapsuudesta

ja tekokin on tuttu.