Ystävän kasvot

Ystävän kasvot

Kuluneen nutun yllä viimaiset kasvot,

ne minä kohtasin tiellä,

eloa janonnut,

paljon kärsinyt mutta lämpöä rinnassa siellä.

Huurteiset ottanut,

viiniä maistanut silti ystävä aito parhain,

iloa jakanut, tukea tarvinnut soittanutkin aamu varhain.

Luojalle puhellut,

apua huutanut halunnut jo lähteä pois,

jos Ystävä puutuisit, ääntäs en kuulisi silloin mun ikävä ois.

Risto Salmi Savonlinna