Tipunen vs. kananen

Kuulehan, sinä timmi tipuseni,

linnut ne laulaa, äänellään,

aurinkokin paistaa, vaihtelevasti,

mennäänkö ulos, hypätäänkö

laiturilta, heitetäänkö häränpyllyä,

käveleskellään rantapolulla,

halitaan ja suukkosia suikkaillaan.

Ei välitetä mitä naapuritkin sanoo,

otetaan ja pannaan villisti valssiksi,

sillä tänä päivänä kukkosesi

on niin peräti onnellinen uros

kun selvisi viimein, mitä on eroa

tipusilla ja kanasilla; sinä olet

tipunen: nätti ja näpsäkkä,

kaunis ihminen sisäisestikin,

ja ulkoisesti niin norja ja sorja,

ettei sinua tahdo uskaltaa ulos

yksin päästää ja vieraille esitellä.

Jaa, mikäs se kananen sitten on?

No, se on sellainen vähän outo,

saattaa olla sulokki, mutta onkin,

loppujen lopuksi, kukkopojille pelokki,

ja ei ne kukkoilijat ole kummempia

itsekään - tämähän tiedetään..

Eihän sitä ketään pitäis arvostella,

eikä tipusiksi, kanasiksi panetella,

mutta menköön, tämän kerran -

samalla rahalla repullinen riemua!

Pitänee tunnustaa, että on siinä

pitelemistä pokassa, kun vertailee

keskenään meitä kukkoilijoita -

paitsi, että hymy hyytyy kun

huomataan se tosiseikka tavaton,

että kukkokin kukko vain on:

itseään täynnä, tynnyri taajasti

koliseva, silti useasti typötyhjä.

Onneksi sinusta, timmi tipuseni,

ei tulle ikinä haahkaa, ei haukkaa,

ei varista alati raakkuvaa, ja

et liioin lentele päätönnä kanana -

minä polo, pysynen kukkopoikana.