Jäi hyvästi rusohuuli

Jäi hyvästi rusohuuli,

sulosuitsija sydämeni,

joka umpiukseni mursi,

ja salasalpani avasi -

sinä, joka et jättänyt

minulle jäljelle muuta

kuin valoja vaikeita,

haaveita haikeita ja

valtauksen viitattoman,

kaivauksen kartattoman.

Jäi hyvästi rusohuuli,

sulosuitsija sydämeni,

ja talvi-iltojen muistot,

sydämet siveät, sykkivät

kuin akkunoilla kynttilät.

En teititellä enää tohtinut,

arasti suoritin sinuttelut,

kävin läpi aistit kaikki,

miltä tuntui - miltä näytti.

Vaimeasti taustalla soi jatsi.