Krookus

     
   
Harmaata, mustaa multaa.
Keskellä jotain hohtaa:
pienen pisaran kultaa,
silmäni siellä kohtaa.

Aivan pikkuinen ruutu,
krookus kukkansa työntää.
Rohkeutta ei puutu
pieneltä, täytyy myöntää.

Ympäri jäistä loskaa,
alla jäinen maa.
Harvoin keskellä roskaa
saman huomion saa.

Rientää viluinen väki
kotiinsa kiirehtien.
Jokainen, joka sen näki,
osan saa hehkusta sen.