Muistelo
On jäljellä vain tuttu heinäintuoksu, käy hiljaisena elonvirran juoksu.
Näin tuttuun taloon aatokseni käy, ei huolta, murhetta siell näy.
On jäljellä vain aika entinen, mi oli ennen, se ohitseni juoksi, häipyen.
More content below the advertising
Muiston uudelleen mä kaivan sammaleista sen, sammaleista metsän
More content below the advertising
rauhaisen.
Sitä häiritse ei korpin ääni,ääni kaukainen, on vain ilta, ilta rauhainen.
On mielessäni päivät muistojen, ne yhä kanssaan kutsuu kulkemaan ja
katselemaan elonkirjan kokonaan.
Ei arkipäivän kiire niitä tuokaan tullessaan, vaan kesäillan lämpö,
mi kattaa suven maan ja ihminen ne tuntee, ken muistaa nuoruuttaan.
Nyt rauenneena aallot käy rannan ruohikkoon, mis lumpeenlehti
nukkuu, vieläkin, se nojaa kallioon.
