Mun kuula...

Lujasti mä mummo mietin

miten kuluttaisin tään ajan!

Kun noi voimat pakottaa,

ja veri vetää tekemään.

Mä keksin; alan kuulaa

kuljettaa, sitä sellasta joka

kahvakuulan nimee kantaa.

Mää mummo oon ja voima pakottaa,

kas, mää kisan voitan tään

ja kymppikilon noin heitän

tosta vaan ylös ilmaan,

kyykystä varmaan sen kiinni saan.

Sitten kierrän vartaloo, kädestä toiseen

 heittelen, kas putos jalalle autsss!

Pöytä siit muusiks, joko meni!

Mutt' tää mummo jatkaa matkaa,

kera naurun ja kahvakuulan.