Ihmisten hätä

Myrsky riehuu, aallot pauhaa,

talot sortuu rymisten.

Ihmislapset etsii rauhaa,

pakoon juoksee vavisten.

Tuhon jäljet hirvittävät,

kalman haju kuvottaa.

Menehtyneet ihmispolot,

raunioihin katoaa.

Ihmisillä kauhun hetket,

monen koti tuhoutuu.

Toivottomat harharetket -

tuskaan sydän pakahtuu.

Nälkä vaivaa ihmiskuntaa,

ruokaa mistä saavatkaan?

Toisten apu tulee vastaan -

riittäneekö kuitenkaan!

Taistelu on elämästä;

miten jaksaa aloittaa!

Ihmisraukat hädissänsä,

mihin päätään kallistaa.

On pelkoa ja vavistusta,

tuhon jäljet kammottaa.

Uusi päivä yhtä musta;

milloin tuska helpottaa?

Taivas tietää tuskan tumman,

mikään ei ole sattumaa.

Kyynelhelmienkin summan,

ne Isä leiliin tallentaa.

Taivaan apu yhä vielä,

kaikkialle tarjotaan.

Surunlaakson, tuskan tiellä,

Valon säteet tuikahtaa.