Elämän kultaa

Ihminen, Luojasi luoma, kuin pilven hattara, tuulien tuoma,

kuin haihtuva henkäys, ilmassa illan,

elät vain hetken, takana tuonelan virran.

Kun lautturi rannalta sinutkin noutaa, hiljaa virralle soutaa,

jätätkö taaksesi hyviä muistoja, elämän kultaa,

vai jääköhän jälkeesi, kuihtuvat kukat ja hiljalleen painuva kumpare

multaa?

Missähän lieneekin lauttasi määränpää, rannalle jääneet

sitä ei nää?