Lumipyry ja ihminen

Lumipyry haukkaa raput alleen
ei ole ihmisellä pääsyä
sisään eikä ulos

Talonväen vangittuaan lähtee
täyttää tiet
pellot ja pientareet

Kuusille ja männyillekin
kuorman lykkää
valkealla ne peittää

Kunnes viimein väsähtää
ottaa tuulen mukaansa
poistuu

Ei ollu ihmisestä estäjäksi
vaikka niin kovasti
kaiken herraksi pyrkii

Luonnon työt sotkee.